Keskustellaan perheen raha-asioista!

Ihan samaan tapaan kuin haluan että käsilaukkuani ei pengota, tekstareitani ei lueta jne.

Vierailija:

Kaikille yhtäpaljon. Että pitäisi oikein prosenttien mukaan laskea paljonko laitetaan.... Komppaan edellisen sivun kirjoittajaa: huhhuh!

Kertokaahan sitten arvon porvarit miten teillä jaettaisiin, jos siis naisen palkka 1500, mihen 6000 (vai paljonko se oli) ja menot 3000.

T: vihertävä demari ja ylpeä siitä.

(ps. meillä ei kuitenkaan lasketa prosentteja mistään :) vaan on yhteinen tili)

alkaen tulot yhteiset, tilit omat.



Minulla myös miehen Visan sivukortti jota voin vapaasti käyttää tarvittaessa. Netissä siirretään rahaa sille kumpi tarviaa, samoin siirtyy käteinen lompakosta lomapakkoon. Sa toiminut aina sen 18 vuoden aikana mitä on yhdessä oltu.

että kun olin pienillä tuloilla kotona, siirsin rahat miehen tilille, mies maksoi laskut ja mulle jätettiin 150 euroa käyttövaraa omiin menoihin. Ei ollut tosiaankaan tarkoitus, että toinen näkee nälkää ja toinen humputtelee rahojaan. Lisäksi oli yhteinen säästötili, jonne mies säästi 200 euroa kuukaudessa eli lastenhoitomaksun verran. Sieltä otin, jos oli tarvetta. Mies kustansi myös yhteiset lomat.



Nyt kun olen töissä ja mies tienaa vain himpun verran enemmän kuin minä, maksan miehelle puolet yhteisistä laskuista, säästämme sinne yhteiselle tilille 100 euroa kumpikin ja lasten tileille 20 euroa/kumpikin/per lapsi. Niin hullulta kuin tämä kuulostaa, ruokaostokset kerätään ns. piikkiin ja tasataan joka kuun tilipäivänä. Näin ei toinen rahoita koko taloutta, vaan menot menee suurin piirtein tasan. Loput saa käyttää miten parhaaksi näkee.



Ja jos joku ihmettelee miksi meillä ei ole yhteistä tiliä, niin sellaisesta ei tule kuin tappelu. Nimittäin mieheni on nuuka ja pähkäilee jokaisen ostoksen tarpeellisuutta tosi kauan. Omat tilit on paras ratkaisu.



Tulevalla vuorotteluvapaallani mies on luvannut kustantaa murkinat ja mun puhelinlaskuni, jotta siitä vapaasta on jotain iloakin...



Eli teidän pitäisi hiukan kompensoida tilannetta sinun hyväksesi, eihän se ole reilua että toisella on aina rahat loppu.

Eli käytännössä silloin kun kumpikin on palkkatyössä.

Meillä suunnilleen niin, että mies tienaa lähes kolme kertaa enemmän kuin minä. Kummallekin jää tilistä omaa rahaa esim. 20% (täysin keksitty luku, ei olla vielä pähkäilty tarkkaa lukua kun en ole töissä) ja loput menee perheen yhteiseen " kassaan" .

Onko sinun vai miehesi valinta, että teet lyhyttä päivää tai olet kotona lapsen tai lapsien kanssa?



Jos mies näkisi/olisi nähnyt sinut mieluumin töissä kuin kotona, niin aika turha on itkeä huonojen tulojen ja epätasaisen tulo/meno-jakauman takia.



Jos taas päätös on ollut yhteinen ja mieskin siihen selkeästi rohkaissut, niin kyllä pitäisi talous vähän reilummalla pohjalla hoitaa.



Meillä on ollut opiskeluajoista asti yhteinen tili, siis yksi tili ja hyvin ollaan sillä toimeen tultu. Viimeiset 6-vuotta mies on ollut ainoa, joka tienaa eikä kertaakaan ole asiasta valittanut. On tyytyväinen, että hoidan talousasiat niin, että rahat ei kesken kuukauden tililtä lopu :). Ei ole viimeiseen kahteen vuoteen edes tiennyt paljonko meillä on tilillä rahaa ja mihin sitä minkäkin verran kuluu. Mulle taas on kotiäitinä tärkeää, että ei tarvitse rahaa pyytää, vaan voin käyttää sitä ihan kuin omaani.



Kyllä parisuhteessa ja perhe-elämässä on niin monta muutakin asiaa, joista kinata kuin raha!

Esimerkin valossa jälleen:



- Perheen nettotulot yht. 6500¿:

- mies 5000¿

- nainen 1500¿



= mies tienaa 77%, nainen 23% tuloista.



Jos kuluja on 3000¿ ja mies maksaa 77% ja hänelle jää menojen jälkeen 2693¿ . Nainen maksaa 23% kuluista ja hänelle jää 808¿.



Ja tosiasiassa tietysti kukaan ei jaksa kuluja tuolla tarkkuudella halkoa, mutta ajatus on sama: kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin suhteessa tuloihin.

Eli meillä sama tilanne kuin ap:llä. Mies tienaa jonkun verran enemmän kuin minä. Aiemmin paljonkin enemmän. Meillä on omat tilit ja rahat. Lainatilille siirretään joka kuukausi tietty summa joka riittää lainaan, vastikkeeseen ja lasten hoitomaksuihin.



Kun olin pienemmillä tuloilla äitiysvapaalla, systeemi meni samoin, mutta saatoin laittaa vähemmän lainatilille ja mies vastaavasti enemmän. Lisäksi mies kävi eniten kaupassa siihen aikaan ja maksoi ruokalaskut. Ja suuren osan yhteisistä laskuista. Käytettiin myös säästöjä lainanmaksuun, ei otettu lyhennysvapaata ollenkaan.



Hoitovapaalla kun tuloni ovat tietenkin tosi pienet, en laittanut lainatilille ollenkaan vaan mies maksoi lainan. Hoitorahasta maksoin omat kuluni ja ne mitä meillä lapsen kanssa päivisin puuhaillessa meni rahaa. Mies maksoi kaikki muut laskut.



Meillä mies edelleen " tuhlaa" omiin asioihinsa enemmän rahaa kuin minä, rahani menevät paljon lasten vaatteisiin, niihin mies harvemmin osallistuu, mutta maksaa useimmin ruokalaskuja kaupassa ja muita laskuja ja maksaa enemmän esim. isoista kodinkonehankinnoista + kaikki auton kulut.

Yksi käyttötili ja pari säästötiliä. Toimii ainakin meillä hyvin. Nyt kun minä äitiyslomalla niin toki tuon paljon vähemmän yhteiseen kassaan kuin mies, hoitovapaalla parin kuukauden päästä vielä vähemmän. Normaaliolosuhteissa meillä lähes samansuuruiset palkat.

Ihan millä tavalla tahansa toimiessa voi saada riitoja ja ongelmia taloudessa ja yhtä lailla millä tahansa tavalla voi elää sulassa sovussa. Oleellista on se, että asiat on sovittu yhdessä ja molemmat ovat niihin tyytyväisiä. Keskimäärin vaan valitettavasti se on nainen, joka kantaa taloudellisen vastuun lasten syntyessä erillistalouksissa ja lisäksi vielä menettää paljon eläkkeitään. Yhteistalouksissa taas perhe useimmiten nähdään yhteisyrityksessä lapsineen ja se maksaa suhteessa enemmän joka tienaa enemmän. Yksittäisellä hetkellä elämässä kumpi tahansa voi olla ties miten epäreilu toista ajatellen (esim. mies vielä opiskelee ja nainen elättää hänet, nainen on lasten kanssa kotona ja mies maksaa kaikki kulut, jompi kumpi sairastuu ja toinen maksaa kaiken). Pahimmassa tilanteessa talot yms. on toisen nimissä ja lainaa lyhennetään vaan sen parempituloisen tuloilla ja sitten ei olla naimisissa tai on avioehto... Tarkkana saa olla naiset, että kuka maksaa mitä. Ei ole mitenkään yllättävää, että hyvätuloinen mies haluaa maksaa asuntolainan lyhennyksen 1000 euroa ja jättää naiselle ruokakustannukset 400 euroa maksettavaksi, jos se käytännössä tarkoittaa sitä, että laina on miehen nimissä ja samoin asunto...



Meillä elellään uusperheen arkea, jossa arki pyörii yhteistaloudessa, mutta omaisuus on erillinen. Toimii paremmin kuin hyvin ja on reilua kuin mikä. Meille on aivan sama kumpi on kotona lasten kanssa tai kumpi tekee lyhennettyä työpäivää tms. Toisaalta omaisuus on erillistä ja lainat.



Jälkiviisaana voisi monelle todeta, että jos perustaa yritystä (mikä minusta perhe on), niin rahoitus kannattaa puhua etukäteen selväksi, että miten ja missäkin tilanteessa toimitaan ja jos rahankäyttötottumukset ovat kovin erilaiset, että miten siihen suhtaudutaan. Sehän on helppoa jos tulot on vaikka 6500 euroa ja menot 3000 kuten yhdessä aikaisemmin esitetyssä esimerkikssä, että molemmille jää omaa rahaa ja sitä voi sitten käyttää eri tavoin, mutta entä jos tulot on 3000 ja menot 3000 ja rahankäyttötottumukset ovatkin kovin erilaiset? Siinä sitä hermot joutuu koetukselle, joko toiselta tai molemmilta.

nainen joutuu pyytämään mieheltä kaikki rahat, mitä tarvitsee yksitellen. Sellainen " kerjääminen" on ihmisarvoa alentavaa mun mielestäni.

Kävimme tästä miehen kanssa ehkä hiukan omituisen, mutta kiivaan keskustelun.

Hän potee huonoa omaatuntoa siitä, että minulla on kuukaudessa käyttörahaa vain n. 230e (opintotuki) kun hänelle jää sitä paljon enemmän perheen kulujenkin jälkeen. Hän ehdotti, että voisi laittaa tililleni käyttörahaa.

En halunnut. Minusta se olisi jotenkin noloa. Ikään kuin mies olisi " isäni, joka antaa lapselle kuukausirahaa" .

En näemmä kirjautunutkaan vaikka luulin.