Onko outoa jos 37-vuotias mies, jonka kanssa olen seurustellut muutaman kuukauden haluaa viettaa juhannuksen kaverinsa kanssa " grillaillen" (=juopotellen). Muutoinkin haluaa yleen-

Meitä ei vaan taida olla kovin montaa. Suurin osa tuntuu kauheasti kaipaavan sitä merkittävää ihmissuhdetta, jopa siihen saakka, että hukkaavat vuoden pari juostessaan jonkun jonninjoutavan kaksilahkeisen perässä. Mies sikailee ja venkoilee ja välttelee, mutta kun nainen niiiiiin kovasti haluaisi suhdetta!



Hyvää juhannusta sulle! Toivottavasti joskus tavataan vahingossa.



t. 14

Vierailija:

Kokeilepa joskus toisinpäin: Kun mies ehdottaa illaksi tekemistä, niin sano, että joo ihan kiva, mutta mulla on jo Minnan kanssa sovittu menoa. Että ensi kerralla sitten. Voisin vaikka lyödä vetoa, että mies loukkaantuu siitä verisesti, ja on valmis jättämään sinut, koska olet noin röyhkeän kiittämätön.

Et voi olla tosissasi! Näin tapahtuu meillä usein. Molempien kalenterit ovat täynnä ihan niitä omiakin merkintöjä, joihin liittyvät ystävät, tutut, harrastukset, työt, opiskelut, matkat jne. Eikä kummallekaan ole tullut kuuden vuoden aikana mieleen jättää toista sen takia, etteivät extempore-jutut minä tahansa iltana onnistu. Jos siippa ehdottaa jotain illaksi, mutta olen sopinut näkeväni " Minnan" , tietysti näen Minnan - luuletteko, että ne ystävät pysyisivät ystävinä, jos kuuden vuoden ajan olisin joka kerta perunut lyhyellä varoitusajalla mennäkseni leffaan mieheni kanssa? Juu, olen " röyhkeän kiittämätön" , kun arvostan muitakin ihmisiä kuin siippaani?

Silti olen sitä mieltä, että juhannus on eri asia. Mielestäni silloin on oikeus vähintään toivoa, että se vietettäisiin yhdessä. Varsinkin, jos suhde on tuore ja kyse on tuon ikäisestä ihmisestä. Kuulostaa oudolta, jos kyse ei ole monivuotisesta rituaalista tai pitkään odotetusta " get-together" -tyyppisestä jutusta.

kaipaa miehistä vain kevyttä hauskanpitoa ilman sitoumuksia, en ymmärrä sellaista varsinkin jos ikä alkaa kolmosella. ap.

aluksi juhlapyhätkin.



Tunsin itseni loukkaantuneeksi mutta kun lopulta tajusin miehen tarvitsevan tilaa ja aikaa, suhteestamme on tullut erittäin hyvä, lämmin ja erittäin perhekeskeinen. Olemme olleet jo useita vuosia yhdessä.



Ilmeisesti moni tuon ikäinen mies tarvitsee aikaa sopeutua ja muuttaa elämäänsä. Tuttua, turvallista elämäntyyliä ei uskalleta vaihtaa niin vain.



Eli tuo ei välttämättä kerro rakastumisen vähyydestä tai halukkuudesta pelkkään seksisuhteeseen.



Pystyisitköhän keskustelemaan asiasta miehen kanssa?

ovat niitä kestäviä.



Jos ei sellaista suhdetta (kestävää siis) kaipaa tai halua, on se asia erikseen.



Mukavaa, että on yh-äitejä, jotka nauttivat vapaudestaan ja siitä että voivat/saavat kokeilla kymmeniä eri kumppaneita. Kaikki me emme kuitenkaan ole samaa sorttia.

" Ja vain potentiaalisten kanssa aletaan seurustelemaan. Sillon ei tarvi kokeilla kahtakymmentä ukkoa."



Mä en ole niin viisas, että mä ensitreffeillä tajuan onko miehestä mulle vai ei. Mä mielelläni hengailen (seukkaan) vähän aikaa ja sitten päätän. Mä olen hemmetin nirso, mutta mun on helppo löytää seuraa. Siitä luku.



Parhaiten mä kuitenkin viihdyn lapseni ja ystävieni kanssa, joten viime aikoina ei ole kauheasti tullut testailtua äijiä....

Vierailija:

" , en kuunaan alkais kiristelemään hermojani yhdenkään äijän takia.

Seurustella voi, sillai että sillontällön pitää yhdessä hauskaa, mutta ei hyvänen aika mitään kahleita mulle, ei kiitos. AINOA KAHLE ON LAPSENI ja saa ollakin.

Mun mielestä toiseen takertuminen on aina huvittavaa ja/tai surullista, se ei johda mihinkään hyvään yhdessäkään tapauksessa.

T: ONNELLINEN YHÄ

Etkö sitten tosiaankaan tunne yhtään onnellista paria? Naura sinä vain meille onnellisille pareille. Mutta älä kuvittelekaan, että meitä sinun nauramiset haittaa. Sääli on, että sulla on käsitys ihmisistä noin kamalan vinoutunut. Mutta toivottavasti sinäkin joskus vielä löydät jonkun, joka haluaa aidosti jakaa elämänsä kanssasi.

ja arvattavasti jonkin verran ehtinyt jo bilettämäänkin elämänsä aikana. HUH.

Villeinä ja vapaina vaeltakaamme, antaa noiden höppänä-naisten nyyhkiä " romantiikan" perään. Taitavat katsella liikaa saippuasarjoja. ;)



HAUSKAA JUSSIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



toivoo lämpimin ajatuksin: 24

Vierailija:

" Ja vain potentiaalisten kanssa aletaan seurustelemaan. Sillon ei tarvi kokeilla kahtakymmentä ukkoa."

Mä en ole niin viisas, että mä ensitreffeillä tajuan onko miehestä mulle vai ei. Mä mielelläni hengailen (seukkaan) vähän aikaa ja sitten päätän. Mä olen hemmetin nirso, mutta mun on helppo löytää seuraa. Siitä luku.

Parhaiten mä kuitenkin viihdyn lapseni ja ystävieni kanssa, joten viime aikoina ei ole kauheasti tullut testailtua äijiä....

Ja mulle oli aivan käsittämätöntä se, että sen tarvitsi testata mua, että alkaako mun seurassa viihtymään. Ja olin todella loukkaantuntu, että mua pidettiin jonain koekaniinina. Enkä siis silloinkaan oikein ymmärtänyt tuota toimintatapaa. Johtuu varmaan siitä, että mulle on aina ollut tosi helppoa huomata melkeinpä ensisilmäyksestä, että onko joku mies mulle sopiva vai ei. Osaan kai käyttää vaistojani jotenkin siinä hommassa. Mutta en siis oikein vieläkään tahdo uskoa, että kaikki eivät siihen kykene.

Huomaamatta menny vuodet, oikean ratkaisun olen tehny kun en seurustellu niin että olis lapsille tarvinnu näyttää.

Nyt mun lapset jo koululaisia ja " odottaa" jo sitä milloin mammakin löytää jonkun...

lopeta se roikkuminen ja keksi jotain muuta puuhaa. Vaikutat täysin epätoivoiselle ja kauhean vaativalta. Mikään ei karkoita miestä niin hyvin kuin epätoivoinen pakottaminen ja vaatiminen.



Ei se ei halua olla sun kanssa juhannuksena, joten sulla on kaksi vaihtoehtoa:



1. vietät hyvän jussin ja keksit jotain kivaa. Ole itsenäinen ja kehtiä itse jotain. Hypätkää junaan ja menkää jonnekin! Ottakaa teltta ja menkää metsään ystävien kanssa.



2. vellot itsesäälissä, kiukuttelet ja tunnet olosi kurjaksi!

tulevaisuudesta ei vielä tiedä?



Todennäköisesti ydinkysymys ei ole se bilettäminen vaan omasta elämästä ja itsenäisyydestä kiinni pitäminen josta mies on valmis luopumaan kunhan

suhde näyttää etenevän ja sen tulevaisuuteen voi luottaa.



HArva uskaltaa parin eka kuukauden jälkeen mennä vannomaan, että tämä on ikuista. Etenkin kun 37-vuotias mies on voinut polttaa näppinsä pahastikin kerran ja vaikka jopa kaksi kertaa. Koskee ne sydänsurut miehenkin sydämmeen....

Mutta kannattaisi ennemmin mennä itseen kuin syytellä miestä.

Vierailija:

Etkö sitten tosiaankaan tunne yhtään onnellista paria? Naura sinä vain meille onnellisille pareille. Mutta älä kuvittelekaan, että meitä sinun nauramiset haittaa. Sääli on, että sulla on käsitys ihmisistä noin kamalan vinoutunut. Mutta toivottavasti sinäkin joskus vielä löydät jonkun, joka haluaa aidosti jakaa elämänsä kanssasi.

En ole väittänyt ettei onnellisiakin pareja olisi!! On varmasti muutamakin.. Mutta tarkoitan vaan että parisuhteet eivät ole minua varten. Olen onnellisimmillani ILMAN miestä, en miehen kanssa. Enkä halua asua miehen kanssa, seurustelu on vakavin aste mihin voin ryhtyä, ja sekin tarkottaa sitten hyvin vapaata seurustelua, jossa ei kihnuteta yhdessä 24h/vrk.

Olen luonteeltani sellainen oman tien kulkija, en ole koskaan haaveillut miehistä. Lapsen kyllä toivoin, ja sen sainkin. Nyt on perheeni kasassa, miksi enää ottaisin miehen? EI KIITOS.

Onnea vaan onnellisille parisuhteille, hienoa että viihdytte liitoissanne. Ei se multa ole mitenkään pois. Kaikki eivät vaan tartte sellasta elämäntapaa, perhe on parhaimmillaan ilman parisuhdepaineita, on mun mielipide. =)

T:24

ystävän, vanhempien ja lapsen kanssa.



Ja päätin, että mä hankin elämän. Seuraava meni saman ystävän kanssa toisessa kaupungissa, edellinen meni kahden ystävän ja kahden lapsen kanssa, niin menee tämäkin!



Jos ap on pentele viekööt niin tyhmä, ettei hanki itselleen ystäviä joiden kanssa juhlia juhlapyhiä niin minusta se on aivan oma vika. Minulla on todellakin varaa syyllistää, koska omin voimin olen samasta suosta noussut.



Nyt jos löytäisin jonkun äijän mä en ihan heti hylkäisi piiriäni, jota olen niin huolella yrittänyt rakentaa.



YKSINHUOLTAJAT VERKOSTOITUKAA!

Mistä me voidaan tietää mitä ap ja mies on kun ei ihan oikeasti tunneta kumpakaan eikä aikuisten oikeesti olla vaihdettu ajatuksia kummankaan kanssa????

Ja viettää siis perhe juhannuksen:o)))))))))))))))

yksinhuoltajat verkostoitukaa.

Mutta mies ei kelpaa elämäksi eikä ystäväksi, eikä sen kanssa saa edes toivoa viettävänsä juhannusta.



En ymmärrä. Miten se on hienompaa viettää juhannus ystävien kanssa kuin miehen kanssa. Ja miksi mies pitää olla jokin erillinen projekti, joka on yks juttu, ja sitten se oma elämä on jotain ihan muuta.



Jos yhtään ajattelee perinteiseen tapaan, että parisuhteen tarkoitus on edetä jossain vaiheessa perheen perustamiseen asti, niin onpa todella omituinen pohja perheelle tuo.