Oonko ainoa pehmo? nukutusketjusta tuli mieleeni...

tilanteita tai sairastapauksia varten,toimi ihan hyvin. nytovat jo sen verran isoja, että osaavat nukkua kunnolla, onneksi...

Kun patjalla makaaminen leikki-ikäisen huoneessa kestää 2h, ei kyse ole mistään pehmeästä menetelmästä vaan lapsi vetää vanhempaa 6-0.

Käytännössä joka ilta nukutan meidän 3-veen makailemalla sen vieressä sängyssä, koska se on niin kivaa. Luetaan kirjoja ja jutellaan päivän jutut ja halitaan. On kyllä jätetty se yksinkin nukkumaan jo pari kertaa ja onnistuu hätätilassa niinkin.

Ovat molemmat kovin mielikuvitusrikkaita ja kehittelevät kaikkea pelottavaa nurkkiin. Josku silittelen, eikä se häiritse lapsia.

Vaan ei. Sitä riehumista, höpöttämistä ja hillumista kestää tuntitolkulla.



Paljon yksinkertaisempaa on vain lukea iltasatu, antaa iltapusut ja -halit, sammuttaa valot ja häipyä omiin hommiin. Muuten ei omaa aikaa olisi koskaan.

Kaksi lasta on sen jälkeen opetettu nukahtamaan itsekseen. Sairastelut on tietty eria asia. Kuopus nukkui puolivuotiaaksi perhepedissä, mutta opetettiin sitten omaan sänkyyn ja siitä on nyt vuosi. Nukkuu nyt isosiskon kanssa samassa huoneessa.

ei ole mitään kovin kauheaa. Mä en periaatteessa suostu minuutiksikaan nukuttamaan lastani ja meillä on aina nukkumaanmeno ollut aika ongelmatonta. Nyt kun nukkuu isojen sängyssä, niin toisina iltoina jonkin aikaa leikkii tota " sängystä pois" -leikkiä, mutta mä vain palautan sen sinne eleettömästi. En hermostu, eikä homma kestä kovinkaan kauan. En pidä itseäni minään kovis-äitinä.

Ja kiitos ei, en halua kokea toisenlaisia nukuttamisia. Luojan kiitos meidän lapset ovat helppoja tässäkin asiassa.

Ja tämä on varmasti helpompaa kuin taistelut joita edellisessä ketjussa kuvattiin. Ihanne tietty kuitenkin on se " omaan sänkyyn + valot pois + nukahtaminen" , niillä joilla se toimii!



ap

Meillä sama juttu. :) 8kk-ikäinen poikamme on aina käyny tosi hyvin nukkuman (etenkin yöunille). Hetken aikaa touhuilee pinniksessään (siis kääntyilee, vääntyilee ja ehkä heiluttelee käsiään ja jalkojaan) ja pian (yleensä alle puolen tunnin) tulee uni. :) Ei oo tullu mieleenkään, että varta vasten alettais nukuttamaan.

Meillä kaksi lasta, joista toinen nukkuu vielä meidän huoneessa ja toinen omassa huoneessa. Nukutan vieressä maaten ensin kuopusta TUNNIN. Esikoinen katsoo tämän ajan videoita. Sitten esikoista vieressä maaten TOISEN TUNNIN. Ja tulenkin kohta itse HULLUKSI. Ja ei, isä ei voi auttaa, koska rakentaa kaikki illat. Joten en suosittele kellekkään. Pikemminkin nukuttamista kannattaa varoa kuin ruttoa.

Kohta 2v kuopus nukkuu kanssamme perhepedissä ja 3v9kk esikoisen sänky on meidän sänkymme vieressä. Aikaa nukuttamiseen menee yleensä 15-30 min., enkä koe sitä liian raskaana. Vuoroilloin vielä nukutamme, jos toisella on joku lempisarja jonka haluaa ehtia katsomaan (esim. minulla torstaisin Tehis), niin toinen nukuttaa silloin. Jos vaikka sattuisi venähtämään lasten nukahtaminen tai joskus sitä itsekin nukahtaa siihen viereen...



Tämä jokailtainen läheisyyshetki on ihana, kuopuskin nukahtaa nykyään yleensä isää/äitiä tiukasti halien. Mitään ongelmia ei nukuttamisessa ole koskaan ollut. Tavasta on kyllä tarkoitus " vieroittaa" sitten kun lapset saavat oman lastenhuoneen ja ovat isompia, ja uskon että itsekseen nukahtaminenkin kyllä onnistuu. Kunhan markkinoi sen " isojen tyttöjen juttuna" ja toteuttaa hiljalleen, esim. ensin istun nojatuolissa samassa huoneessa ja lueskelen kirjaa, vähän ajan päästä touhuilen jotain huoneen ulkopuolella jne. Ei esim. 6- ja 4-vuotiaista ole se vuoteesta karkaaminen yhtään niin hauskaa kuin kaksivuotiaasta ;o)

Ja tämä on varmasti helpompaa kuin taistelut joita edellisessä ketjussa kuvattiin. Ihanne tietty kuitenkin on se " omaan sänkyyn + valot pois + nukahtaminen" , niillä joilla se toimii!

ap

Tiedän muksuja jotka oikeasti haluaa mennä nukkumaan omaan sänkyynsä pienestä, mutta meidän herkkis ei ole sellainen. Lisäksi nukutuksen aikana käsitellään ikävät jutut myös, jotka vois päivän mittaan jäädä muuten käsittelmättä. Tyyliin Asko sanoi mua hoidossa Petteri Paskapääksi. Tässä mielessä koen saavani kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lisäksi iltasadun ja höpöttelyjen jälkeen luen itse kirjaa, kunnes lapsi nukahtaa. Koska rakastan lukemista, tämä on hetki jota odotan. Ja lapsikin tykkää näistä nukutusjutskista. Vaikka sitä ei väsyttäis tippaakaan, ei tarvi kahdesti käskeä nukkumaan.

Muksu menee kumminkin päivähoidon takia aika aikaisin nukkumaan, joten sitä omaa aikaa jää ihan kivasti kuitenkin. Varsinkin kun on saanut jo puoli tuntia lukea, aah!

esikoinen nukkuu samassa huoneessa omassa sängyssä ja nukahtaa yhtä nopsaan. tämä toimii meillä näin hyvin.

Lapset 1v 3kk ja 2v 11kk. Nukkuvat samassa huoneessa ja laitan heidät sänkyyn 19.30 ja uni tulee viimeistään 30min kuluttua. Istun lattialla sängyn vieressä, silittelen ja laulan. Olen kokenut tämän tavan aivan ihanaksi ja uskon että jatketaan vielä pitkään.=)

ja tähän asti nukahtanut omaan sänkyyn, omaan huoneeseen unipullon jälkeen ihan itse. Istuin vieressä kun joi maidon, peittelin, annoin tutin ja uni tuli heti. Nyt on n2-3vko mennyt niin, ettei nukahda ellen istu ja " nuku" viereisessä nojatuolissa, liekkö eroahdistus tms päällä?

Meillä se oli tuntien huutoa ja parkua, mikä oli todella uuvuttavaa ja raastavaa. Pitkällisten yritysten ja kokeilujen kautta sekä perheneuvolan avulla ollaan nyt päästy kolmessa vuodessa niin pitkälle, että nukkumaan käyminen on rauhallista. Mutta edelleen mulla menee joka armaan ilta kaksi tuntia siihen kahden lapsen kanssa. Ja tää on paras mihin on päästy.



Että kyllä huonona päivänä tekis mieli potkaista päähän sellasia, jotka kehuskelee, kuinka heidän lapset on OPETETTU nukahtamaan itsekseen, ja on niin helppoa.. Joo kun meilläkin on vuosikaudet opetettu, ja tähän päästy.



Mutta hyvänä päivänä ajattelen toiveikkaasti, että jossain tämä kaikki vaiva palkitaan, ja meidän lapsista tulee vaikkapa kouluneroja, kun muut vanhemmat räpiköivät omien lastensa murrosiän kanssa. Tai jotain... Pakko vaan uskoa, että jokin joskus menee meilläkin putkeen!