Kertokaa kauheista anopeistanne! Kenellä on pahin?

Mulla kanssa anoppi tuli sörkkimään tissejä kun ekaa kertaa imetin esikoista hänen nähtensä, tuli " tarkistamaan" että kaikki on oikein ja että vauva saa varmasti syötyä. Mitään ongelmia ei ollut, kunhan piti yrittää päteä ja sanoi vielä että parin kuukauden iässä sille tarjotaan sitten mustikkaa, ihan niinkuin hänenkin lapsilleen. Täysimetin molempia 6 kk ja sekös häntä kismitti, monesti oli jo perunalusikka ojossa ja itkua väänsi kun lapsilla on kuulemma nälkä ja minä vaan en tajua (lapset olivat pulskia ja hyväntuulisia, nälästä ei tietoakaan).



Ja nimet, ne eivät ole kelvanneet ollenkaan. Arttu olisi käynyt, ja Jesse mutta me menimme antamaan hirveitä vanhojen ukkojen nimiä. Sanoi monesti että mulla on varmaan hyvä huumorintaju kun annoin kuopukselle sellaisen nimen, minusta siinä ei ole mitään erityisen hauskaa ja on ihan tavallinen pienen pojan nimi.

en ole ainut, joka on kärsinyt anopin mielivallasta etenkin nuorena, kun ei ollut vielä kokemusta ja ymmärtämystä panna vastaan. Ja kun oli saanut kasvatuksesn, jossa vanhempia ihmisiä käskettiin kunnioittaa.

Myöhemmin olen vasta tajunnut, kuinka paljon anoppini sai välillemme (miehen ja minun) kinaa ja pahaa mieltä, kun ainut tappelun ja itkun aiheet olivat hänen tekemisensä ja sanomisensa.

Puolet oli semmosia, missä anopit on tarkottanu vaan hyvää, ihana nähdä kuinka ne välittää niin teidän pikkuisista. Mun oma äiti on vähän semmonen :). Ex-anoppi taas tosi mukava. Kysyn aina neuvoa, ja saan neuvoja. Ei kumminkaan tyrkytä neuvoja, mikä saattaisikin olla rasittavaa. Ja hänellä kun on kokemusta viiden lapsen nukkumisesta jä näin, niin sain esim. oivia vinkkejä kuinka vieroittaa 2-vuotias unipullosta..

Ei päde teoriasi meidän tapauksessamme. Meillä ikäeroa 17,5 vuotta.



t. 15

Meillä anoppi(ja appi) meinasi tallata meidät lyttyyn ainoan lapsemme ensi kuukausina. Mikään meidän valinnoista ei ollut oikea, he eivät tukeneet vaan arvostelivat kaikessa. Meidän olisi pitänyt tehdä juuri niinkuin he sanoivat jne... Jos joku " mieleltään heikompi" olisi ollut minun ja miehen pöksyissä, käämit olisivat palaneet!

Muutenkin olo oli epävarma kun olimme ja olemme edelleen nuoria? vanhempia. (20&23) Kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

Ensi kuukauden kuuntelimme nöyrinä sitä ja silti pidimme omista ajatuksista kiinni. Lopulta paloi hermot ja teimme selväksi, että ME päätämme lapsemme hoidosta ja kasvatuksesta, ME olemme omat valintamme tehneet jne. Sanoimme, etä arvostamme neuvoja, jos ne kuullaan vain kerran, ilman painostusta. Annoimme kaksi vaihtoehtoa: joko he hyväksyvät elämäntapamme/periaatteet ja tukevat valittamisen sijaan tai he voivat olla kuulumatta lapsemme ja meidän elämään.

Kummasti anoppi ja appi lopettivat painostuksen ja nyt on mitä lämpimämmät välit!

viettää nimiäisiä koska anoppi olisi siitä loukkaantunut. " pittää kait se olla pappi ristiäisissä?" , joten pappi tuli. Anoppi tuli juhliin virsikirjan kanssa, mutta meillä ei ainuttakaan virttä kastetilaisuudessa ollut. Kysyi sitten myöhemmin että laulettaisko nyt... sanoin että kysy pojaltasi... Ei ollut kysynyt, koska tiesi mitä vastaukseksi olisi tullut. Poikansa eli mieheni, osaa kyllä sanoa jos joku ei miellytä, eikä todellakaan mene äitinsä mukaan, mutta tuota ristiäisasiaa ei hennottu hänelle tehdä, siis niitä nimiäisiä.



Minä en silti voi sietää jos joku tulee siivoamaan kotiamme, ellen itse sitä joltain pyydä. Uuni ja ikkunat ja verhot hänellä piti saada pestä ennen juhlia meiltä, vaikka kuinka sanottiin että ei tarvii (eivätkä edes olleet likaisia). Mutta kaikista inhottavinta oli, kun hän oli meillä käymässä ja olin menossa kylvettämään lastamme.. Pyysin miestäni avuksi, koska olimme aina kylvettäneet yhdessä niin että mieheni piti lasta ja minä pesin. No, mieheni ei ehtinyt tulemaan niin mummu sitten että hän voi tulla. Joo, sopii. Mutta kun erehdyin sanomaan, että en oo koskaan kylvettänyt vauvaa itsekseni, nappasi anoppi vauvan sylistäni ja sanoi " annappa niin kokeneemmat kädet pesee" . meinasi itku kyllä tulla, ja myöhemmin tulikin!

ainiin, nimeä vauvalle anoppi ehdotteli jo pitkään ennen ristiäisiä.. sanoi että ettehän laita sitten mitään erikoista, ja ehdotteli Marttaa ja Annia ja Hillaa ja kaikenmaailman suvussa olleita nimiä. Sanottiin että kyllä me se ite keksitään se nimi. Johan oli sitten ilmeessä näkeminen kun nimi sanottiin, on erikoinen nimi ja kaunis, mutta ei hänen mieleensä heti alkuun. Nyt sitten sanoo jo että onpas kaunis nimi.



Hän myös leikkaa ominpäin toisen lapsenlapsensa hiuksia. Voi auta armis jos meidän neidiltä joskus leikkaa tukkaa ilman meidän lupaa... sillon mää räjähän!

Minun anoppini leikkasi juuri meillä kylässä ollessaan tyttäreni hiukset oikein siististi ja sievästi ja minä vain kiitin, että ennätitpä leikata, ennen kun edes kerkisin kysymään. Tietysti jos teidän " neidillä" on ihanat prinsessakutrit ja anoppi vetäisee pään muliksi, niin asia on eri. Mutta muussa tapauksessa, kannattaisi vähän höllätä ;)

Siihen asti kaikki sujui suht hyvin kunnes muutimme yhteen ja saimme lapsen.



Nainen oli järkyttävän mustasukkainen pojastaan ja toisaalta oli mielissään että muutti kotoaan pois - ristiriitaista.



Lisäksi yritti omia vauvan sanoikin joskus itseään äidiksi kun leperteli jotain tytölle. Kuitenkaan ei pärjännyt pienen kanssa yhtään tai vauva vaistosi jotain epämääräistä ja alkoi huutaa kun avoppi otti hänet syliinsä.



Mies ei osannut laittaa äidilleen hanttiin vaikka seläntakana puhui ettei ymmärrä ja hyväksy hänen toimintatapojaan. Kaikkea en edes ilkeä kirjoittaa mitä sattui ja taphtui ettei tunnisteta. Äiti on äiti ja hänellä oli kunnioitus äitiään kohtaan mutta pitäisi kuitenkin laittaa rajat jne.



Tässäkin ketjussa käy ilmi että moni joutuu alistumaan kotonaan anopin hirmuvaltaan ja mies on ilmeisesti tossu joka on oman äitinsä jalan alla. Minä kuitenkin pidin puoleni itse ilman miehen apua ja avoppi huomasi ettei ylitseni kävellä ja kun sanoi lastani omakseen niin totesin että minä olen hänen äitinsä ja hän on mummi.



Laittakaa hyvät naiset loppu itsenne huonoon kohteluun - vaatikaa miestänne puolustamaan itseänne jos heistä ei siihen ole niin teette sen itse.



Anopilla ei pitäisi olla avaimia teidän koteihinne ei sinne voi tulla miten tahtoo ja pistää järjestystä uusiksi, siivoilla luvatta tms.

Anoppi tykkää leikata ilmeisesti otsatukan ja polkkatukan, mutta en halua tyttärellemme polkkatukkaa, jos tyttö joskus itse tahtoo niin sitten, mutta en anopin halun takia. :)

Anoppia joka tulee tökkimään rintoja - vedetään kunnon avokämmenellä toistuvasti molemmille poskille ja heitetään niskapersotteella ikkunasta pihalle ja syljetään perään.

Oman kokemukseni perusteella teistä tulee ihania anoppeja :-). Omalla anopillani oli hirviöanoppi (näin mieheni on kertonut, anoppi liian hienotunteinen sanoakseen mitään) ja hän on suorastaan korostetun varovainen, ettei astu minun varpailleni. Jäi vissiin karmeat traumat niistä vuosista, kun mieheni isän äiti eli... Oli miehenikin sanojen mukaan harvinaisen vittumainen ihminen.



Voimia!



Ja ai niin, tulee mieleen vuosien takainen av-ketju, jossa joku hirviöanopin miniä mietti, että voisikohan sitä lahjoittaa anopille hunajalta tuoksuvaa vartalovoidetta ja usuttaa marjametsään karhuja vilisevälle seutukunnalle..

Vierailija:

en ole ainut, joka on kärsinyt anopin mielivallasta etenkin nuorena, kun ei ollut vielä kokemusta ja ymmärtämystä panna vastaan. Ja kun oli saanut kasvatuksesn, jossa vanhempia ihmisiä käskettiin kunnioittaa.

Myöhemmin olen vasta tajunnut, kuinka paljon anoppini sai välillemme (miehen ja minun) kinaa ja pahaa mieltä, kun ainut tappelun ja itkun aiheet olivat hänen tekemisensä ja sanomisensa.

kuulostaa tuo yllä oleva tutulta, minäkin oon saanut kasvatuksen että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan. Monet itkut oon itkenyt anopin sanomisien ja tekemisien takia. Tiedän että tarkoittaa hyvää mutta on luonteeltaan sellainen (ja vanha kun alkaa olemaan) että sanoo aika " kovasti" tai tylyyn tyyliin asiat. Ja alkuun kun alettiin seurustelemaan (16 vuotiaina) huomasin että meillä " miniöillä" on vähän niinkuin arvojärjestys, josta kärsin. Mieheni veljen vaimo on kanadasta ja hän oli sitten oman tytön jälkeen seuraava.

Ja paska maku jäi suuhun häittemme takia. Meijän suku on (ja mun perhe) on huumoriväkeä ja olisimme halunnut häihimme hauskaa ohjelmaa. No, anoppi oli sitä mieltä että ei kai häissä nyt sellasta, kauniita runoja ja muuta pitää olla! Ja kun vanhemmat maksoi häämme niin emme alkaneet sitten väittelemään (olis vaan pitänyt!!) no, karsittiin ohjelmasta sitten jotakin pois. Häittemme jälkeen ehkä noin vuoden päästä olivat kummipoikansa häissä jossa oli ollut hauskaa ohjelmaa ja voi että kun sille nauretiin monta viikkoa sen jälkeen " kyllä ne sitten osaakin olla niin hauskoja ja oli kyllä niin hauskat häät jne jne..." Potutti tosissaan, että olis meilläkin ollut mutta niin....

Nyt lasten myötä välit alkaneet olla paremmat ja anoppi kuunnella muakin. Siltikään ei meistä kovin hyviä ystäviä tule ikinä.

Vierailija:

siellä. Katseli päästä varpaisiin ja kehui mieheni exää miten sillä karvoituskin oli niin siisti ja alapää kuin ruusunnuppu. Oli viimen kerta ja mies onneksi tajusi ja heitti ämmän pihalle ilkosillaan ja vaatemytty lensi pihalle. Vihaan koko ämmää ja onneksi löysi miehen joten ei paljon meillä ehdi poikkeileen.

Ei varmaan naurattanut sillä hetkellä, mutta kyllä sun anoppis saa ainakin perintöprinsessa kruunun tässä pahin anoppi kisassa.

Että oli ihan niin tiiraillut exän " ruusunnuppua" , että tiesi sitä noin hienosti kehua!

En todella ihmettele, että vihaat koko eukkoa. Ole ylpeä itsestäsi, että toimit tilanteen mukaisella tavalla!

Täytyy todella ihmetellä, mitä kaikkea miniät nielevät anopeiltaan.

Anoppi arvio jokaista minun liikettäni tarkoin ja tarvittaessa juoruaa niistä koko suvulle. Eli tarjoutuu lapsenvahdiksi kysymättä että pääsen esim hieman tuulettumaan ja sit soittelee ympäri sukua ja kehuu kuinka hänen pitää hoitaa lapsiani kun äiti on lähtenyt juhlimaan. . . (poikansa saa juoda niin paljon kun haluaa)

Hän tulee kotiimme kuin omaansa ja kutsuu jopa vieraita ilman lupaamme meille ja arvatkaas pitääkö heille olla täys palvelu?

Lapseni hän suurin piirtein omistaa eikä minulla ole mitään sanomista heidän menemisiinsä ja tulemisiinsa. Hänen hoidossaan lapseni ovat päiviä kylpemättä, puhtaita vaatteita ei vaihdeta vaikka niitä olisikin ja ruokailu on sitä sun tätä. Eli ei välttämättä syödä päivän aikana kuin karkkia yms.

Suunnittelee lomamme etukäteen ja jos meillä onkin jotain muuta vetää herneen nenäänsä.

Onneksi asuu kaukana. . .

Veti herneen nenäänsä, kun ei saanut päättää lapsemme nimeä. Ja kun ei saanut päättää myöskään uskonnollisesta vakaumuksestamme (lastamme ei kastettu) ilmoitti, ettei ole onnellinen lapsemme syntymän johdosta ja ei menetä mitään, vaikka lastamme ei ikinä tule tuntemaankaan. Tätä seurasi vuoden kestänyt viikottainen sähköpostihäiriköinti, -herjaus, -uhkailu ja kiristys. (fyysistä välimatkaa 1,5 km). Lopulta minulle riitti. En ole kahteen vuoteen nähnyt kyseistä ihmistä, eikä lapsemmekaan. Mies on pari kertaa tavannut.

Huomauttelee painostani ja etenkin roikkuvista poskistani. Tukeva ehkä olen, mutta syy ikuisesti ja pysyvästi roikkuviin poskiin löytyisi hänenkin omasta peilistään.



Valitti koko ajan ennen häitä (eli 6 vuotta), että en kai vaan ole raskaana. Liittyy kohtaan yksi. Häiden jälkeen (10 kk) on valittanut koko ajan kun en ole raskaana ja miten sen tempun olen tehnyt etten vieläkään ole tullut (mulla on taikavoimia).



Ei tee koskaan hyvää, auttavaista tai kohteliasta tekoa kenellekään (varsinkaan minulle), mutta minun pitää aina kiirehtiä auttamaan ja ensimmäiseksi pahoitella, kun en ole itse huomannut tarjota apua.



Arvostelee jatkuvasti sukuani, joka koostuu lähinnä lukutaidottomista. maanviljelijöistä ja työttömistä maistereista. Harva on valmistunut, koska pää ei ole riittänyt lukemiseen ja useimpaa elättää sosiaalitoimi. Monen lapset ovat lastensuojelun tarkkailussa ja mielenterveysongelmat ovat tilastollisesti hämmästyttävän yleisiä. Anopin serkun tytär on sentään apteekkari.

Noin törkeissä tapauksissa vois nyrkki toimia sanoja paremmin. Silmä mustaksi tai nenä poskelle.

siellä. Katseli päästä varpaisiin ja kehui mieheni exää miten sillä karvoituskin oli niin siisti ja alapää kuin ruusunnuppu. Oli viimen kerta ja mies onneksi tajusi ja heitti ämmän pihalle ilkosillaan ja vaatemytty lensi pihalle. Vihaan koko ämmää ja onneksi löysi miehen joten ei paljon meillä ehdi poikkeileen.

...enkä ymmärrä miksi. Seurustelevat mieluiten opettajien, lääkäreiden yms. kanssa. Valitsevat apen kanssa harrastukset ja matkat siten, että siellä tapaa kaupungin silmäätekeviä.



Tietenkin omat vanhempani ja koko sukuni ovat työläisiä ja vaatimattomia ihmisiä.



Anoppi ei silti ole mitenkään sivistynyt ja koulutettu tms. Mokaa itsensä joka käänteessä tietämättömyydellään. Silti täytyy kulkea nokka pystyssä ja olla parempaa.



Anoppi ei halua hoitaa lapsiamme eikä mielellään ota meitä kyläänkään. Mieheni nuorempi veli perheineen on tärkeääkin tärkeämpi. Siellä kyläilee usein ja heille ostelee kaikkea. Antoi jopa mummolan hiekkalelut heidän lapsilleen. Kävin ostamassa uudet omia lapsiamme varten ja kielsin antamasta niitä kenellekään.