Onko teille tullut jossain vaiheessa elämää " tätätkö tää on...plääh" tuntemuksia?

Ja se tuuli siinä noin 30v kun olin saanut ne asiat joista haaveilin: miehen, 2 lasta (tyttö ja poika vieläpä, kävi tuuri), omakotitalon, työn.



Kun aiemmin oli haaveillut noista niin kovin niin tuli kait jonkinlainen tyhjyys että " mitäs nyt, tässäkö tää oli?" sekä sellainen tyhjyys ettei tuntunutkaan miltään upealta ja mahtavalta vaikka oli nuo asiat joista oli haaveillut vaan paljon tylsemmältä kuin silloin kun niitä vasta tavoitteli.



Meni kyllä mullakin ohi ja tajusin tarvitsevani elämässä uusia haasteita, lisäkouluttauduin ym ym menen koko ajan eteenpäin eikä elämä lopukaan kun ne mistä nuorena haaveili eniten on itsellä. Nykyään olen kiinnostunut eniten kehittämään itseäni henkisesti, henkinen kasvu on asia jonka on mahdollista jatkua koko elämän ajan ja se on rikkaus!