Lue keskustelun säännöt.
Kuolisitko lapsesi vuoksi?
18.06.2007 |
Olen miettinyt tätä jonkun verran ja en ole varma vastauksestani.
Ajatellaan vaikka , että saisin valita kumpi meistä kuolee vaikkapa äkilliseen sydänkohtaukseen minä vai lapseni. Mä olen niin kamala, että en voi sanoa uhrautuvani tuosta noin vaan.....
Mites muut, käsi sydämmellä valitsisitteko välittömästi itsenne?
Kommentit (60)
Eikä tuota tarvitsisi edes miettiä! Lapsilla on hyvä isä joka pitäisi heistä erinomaista huolta. Enkä väitä etteikö lapset kärsisi siitä jos kuolisin , mutta aivan varmasti pääsisivät siitä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuolisin, jos se olisi mahdollista ja joutuisin valitsemaan.
Jos ajatellaan, että olisi edessä terveydellinen valintatilanne, jossa voisin pelastaa lapseni hengen omallani, niin silloin asiasta varmaankin keskustelisimme mieheni kanssa. Ja mieskin varmasti valitsisi eloonjääjäksi lapsen - vaikka uskon siihen, että minua rakastaakin, niin lasta varmasti vielä enemmän.
en varmasti edes pystyisi elämään jos menettäisin lapseni. Siinä tapauksessa molemmat kuoltaisiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen vakuuttunut, että he tarvitsevat enemmän minua kuin minä heitä. Jos yksi lapsistani olisi minun henkeni varassa, valitsisin omani, jos voisin omalla hengelläni pelastaa heidät kaikki, valitsisin sen.
toisaalta sitten lapset jäisivät ilman äitiä/ huoltajaa. Mutta, siitä huolimatta vastaus on kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin hypoteettinen.
en kuolisi, kun on kaksi lasta ja mies
Enkä voisi elää syyllisyyden kanssa, joka seuraisi siitä jos valitsisin itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka ajaisin autoa joka lähtisi vesiliirtoon (ajautuisi päin vastaan tulevaa autoa), ja joutuisin sekunnin murto-osassa tekemään päätöksen uhraisinko itseni vai lapseni, uhraisin ilman muuta itseni.
On kaksi lasta ja mies. He pärjäisivät ilman minuakin. Kuolisin kumman tahansa lapsen takia vaikka tällä sekunnilla. Olen ollut tilanteessa missä pelkäsin tossissani menettäväni lapseni. Se tunne on niin järkyttävä, että sitä ei voi kuvitella tai kuvailla. Olisin tehnyt mitä vaan lapseni vuoksi, vaikka juossut rekan alle ilomielin. Kysymys on kamala, mutta kamalinta on elämä missä näitä valintoja ei voi tehdä :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja olen vakuuttunut, että he tarvitsevat enemmän minua kuin minä heitä. Jos yksi lapsistani olisi minun henkeni varassa, valitsisin omani, jos voisin omalla hengelläni pelastaa heidät kaikki, valitsisin sen.
sä ja sun kaltaiset olette suorastaan vaarallisia. Lapsi kuin lapsi selviää äitinsä kuolemasta! Ihan varmasti. Tämä on se logiikka millä syntyy kaikkein karmeimmat tapaukset. Äiti pimahtaa ja päättää tappaa itsenä, mutta koska lapset ei pärjää ilman häntä pitää nekin tappaa. Normaali ihminen EI nosta itseään tuollaiselle jalustalle! Mieti vähän.
en voisi elää jos tietäisin " elämäni hinnan" olleen lapseni henki!
Eiköhän äidin ja veljen/siskon menettäminen ole yhtä traumaattista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai antaisin henkeni, jos toinen vaihtoehto on lapseni henki.
kuin ITSESI!! Ette te ole korvaamattomia!! Lpailla on tapana selviytyä ajan kanssa! En miettisi hetkeäkään!!
Rukoilin, että minulle voi tapahtua mitä vaan kunhan ei ole syöpä. Ei ollut syöpä, 7v tapahtuneesta. Välillä mietin mikä minua vielä odottaa...
Vierailija:
sä ja sun kaltaiset olette suorastaan vaarallisia. Lapsi kuin lapsi selviää äitinsä kuolemasta! Ihan varmasti. Tämä on se logiikka millä syntyy kaikkein karmeimmat tapaukset. Äiti pimahtaa ja päättää tappaa itsenä, mutta koska lapset ei pärjää ilman häntä pitää nekin tappaa. Normaali ihminen EI nosta itseään tuollaiselle jalustalle! Mieti vähän.
Eihän tässä kysytty, että kykenisitkö murhaamaan lapsesi ja itsesi. Et ymmärtänyt koko kysymystä, jos päätelmäsi on tämä.
Oletko ihan tosissasi siinä, että lapsen valmiudet ja kyky käsitellä vanhempansa kuolemaa on parempi kuin vanhemman valmiudet käsitellä lapsensa kuolemaa?
Ainoa pimahtanut taidat olla itse.
lapsi menettää äitinsä. Ennen nykylääketiedettä se oli ihan normaalia, vaikka tietysti aina surullista. Luonnotonta on lapsen kuolla ennen äitiä.
jotenkin tuntuu, että on tärkeämpää antaa heidän kasvaa aikuiseksi ja nähdä elämää, kuin että itse jatkaisin elämistä, vieläpä ilman lasta...
En halua ajatella sitä, eikä onneksi tarvitsekaan. t. 11