kivun lievitys synnytyksessä, mitä olette ottaneet?
moi,
esikoista tässä odottelen, rv 40+2. Eli la oli viime lauantaina, mutta Nyytti päättää olla ilmeisesti vielä mahassa, tosin mistä sitä tietää...
Joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Mitä kivun lievitystä olette synnytyksessä vastaanottaneet? Ajatukset on jotenkin niin sekaisin, ettei ole itsellä mitään järkevää ajatusta tuosta kivunlievityksestä jahka h-hetki koittaa. Onko se epiduraali turvallinen vauvalle vai oletteko saaneet huonoja kokemuksia? Entä tuntemuksia ilokaasusta? Ja muista kivunlievitysmuodoista?
Kiitos kaikille tuhannesti avusta!
Kommentit (8)
ekassa,toisessa ja kolmannessa epiduraali
neljännessa spinaali
Kaikki toimi hyvin.
Itse olen saanut parakervikaalin ja budendiaalipuudutuksen, auttoi ihan ok, mutta laitto sattui kamalasti, joten en ehkä enää ottaisi.
Minulla on kolme lasta, joista kaksi ovat tulleet ilman puudutteita, joten kivunlievityksenä parhain on mielestäni:
Keskity, että leuka on rento, niin koko ruumis rentoutuu
Hengitä syvästi, ja rauhallisesti
Kiikkustuolissa pienen pieni keinunta auttoi minua
Ota joka supistus vastaan, ajatellen, että se on aina lähempänä pienen tuloa sinun rinnallesi.
Rentoudu, nauti, ole positiivisella mielellä =)
Minulla oli ilokaasua ja epiduraali. Ilokaasu ei tuntunut pahemmin auttavan, mutta epiduraali oli ihan ehdoton. Eteenkin kun olin valvonut koko edellisen yön supistuksissa voihkien, ja varsiaisen synnytyksen alkaessa ihan poikki. Epiduraalin alettua vaikuttaa otin kunnon päiväunet sillä aikaa kun kohdunsuu aukeni. En olisi varmaan jaksanut ponnistusvaihetta (ensisynnyttäjä kun olin) ilman noita unia, oli se kuitenkin sen verran fyysistä hommaa.
Ilokaasua kiskoin koko synnytyksen ajan, lukuunottamatta ponnistusvaihetta. Kätilö nappasi kaasun pois ja laittoi pelkkää happea tulemaan. En tiedä miksi näin, mutten tuntenut varsinaisesti mitään kipua koko synnytyksen aikana. Ainoastaan hirvittävä paineentunne. Huusin kuin syötävä viimeisen tunnin ajan ja koin huudon auttavan paineen sietämisessä. Kannattaa siis kokeilla karjumista:)
käytin esikoisen synnytyksessä ammetta ja ilokaasua yhtäaikaa. Sitten kun piti siirtyä pois ammeesta kun olin melkein 10 cm auki niin pelkkää ilokaasua, joka mullakin kytkettiin hapelle ja käskettiin vetää ponnistusvaiheessa koska vauvalla tuli sydänäänissä laskua kun hänellä oli napanuora kaulan ympärillä. Lähinnä koin ilokaasusta, että sen hengittämiseen keskittyminen oli se joka auttoi,varmaan muutenkin vei pahimman terän pois kivulta.
Ilokaasulla mentiin molemmissa synnytyksissä niin kauan kuin itse koin pärjääväni ja sitten epiduraali. Varsinkin toisessa synnytyksessä osasi jo etukäteen iloita tulevasta epiduraalista, kun tiesi, että kivut loppuu siihen.
kuumavesipullolla supparit 7cm, sen jälkeen ilokaasu ja sairaalan kuuma geelipussisysteemi. Happea sain ponnistuksessa kun vauvan sydänäänet pikkuisen laski. Ts. ainoa kivunlievitys oli ilokaasu, se riitti oikein hyvin ja sopi minulle. Koko operaatio oli todella rauhallinen ja positiivinen kokemus. Kivuliainta oli epparin tkkaus :-)
Tsemppiä! Hyvin se menee kun muistat hengittää ja pysytellä mahdollisimman rauhallisena ja rentona.
t. Fiikus
käytin ilokaasua,mut eipä siitä ollu hyötyä,niin pyysin kohdunkaulapuudutuksen joka oli tosi hyvä ja kivut lähti kokonaan pois siihen asti kun sain ruveta ponnistaa..
toisessa synnytyksessä en käyttäny mitään,enkä kolmannessakaan kun ne oli niin nopeita että ei olis edes mikään ehtiny vaikuttamaan..