Minkälainen yleensä 33-vuotias

viesti karkasi äsken:

- Akateemisesti koulutettu pätkätyöläinen (töitä onneksi ollut koko ajan)

- äitiyslomalla, esikoinen 6kk

- Avioliitossa

- Rivariasunto pääkaupunkiseudulla

- Saksalainen farmariauto



Nyt 34v.

- Sama elämäntilanne kuin edellä, mutta toinen lapsi syntymässä marraskuussa

ja jokusen kilon pulleampi kuin kaksi vuotta sitten. Lapsia kolme iältään 1 ja kymmenen välillä. Vakituinen työ on ollut kuutisen vuotta. Talous kuitenkin kiikun kaakun, välillä pröystäillään, välillä popsitaan pelkkää makaroonia. Elämä heittelee eteen milloin mitäkin ja ehkä osaan suhtautua maltillisemmin kuin esim 10 v sitten. Vuoristorataa tämä on kyllä edelleenkin. Kiinni omasta ja läheisten luonteesta varmasti enemmän kuin iästä. Harrasteet on jääneet mutta samoista asioista pidän kuin nuorena, eläimet, musiikki ja taiteet. Keho vähän osoittaa rupsahtamisen ja rapistumisen merkkejä jo.

Tässä 32-vuotiaan tilanne:



Avovaimo on ja kaksi lasta, jotka pian aloittavat päivähoidon. Rivarihuoneisto, josta velkaa. Autosta velkaa. Opintolainaa vielä mulla maksamatta, vaimolla ei onneksi. Molemmilla vakiduuni ja pienet tulot akateemisiksi (reilut 2700¿/kk). Työtehtäviä voisi kai luonnehtia asiantuntijatehtäviksi, mulla on kyllä toimihenkilöpainotusta jonkin verran mukana mutta vaimolla puhtaasti asiantuntijahommat.



Vaikka elämä on hektistä, mieli on itselläni melko seesteinen. Lapsista nautitaan ja nykyään vähän omista menoistakin, kun eivät nuo lapset mitään imeväisiä enää ole.



Fysiikka alkaa rapistua, sen huomaa. Pitäisi liikkua enemmän ja syödä vähemmän. Ruoka maistuu. Rakastelu maistuu paremmalta kuin koskaan, samoin itsetunto on hyvässä kondiksessa.



Jotenkin sitä jo tässä iässä alkaa tajuta oman rajalliuutensa.



Tulipas tästäkin tilitys.

3 lasta 4-10v

mies, jolla oma firma

kt-huoneisto velaton kaupungin ytimessä

ok-talo rakenteilla, johon menee velkarahaa 50 t euroa

oma velaton kesämökki saaristossa

3 autoa, pari prätkää velattomia

- 2 lasta 2v. ja 4kk

- äitiyslomalla nyt

- koulutus FM, ei vakiduunia, mutta alan etsiä tammikuussa (opena olen ollut muutaman vuoden)

- avoliitossa

- asutaan Hgissä vuokralla

- välin 20-30v. opiskelin, tein hanttihommia, matkustelin ja haahuilin

Kaksi lasta 5v ja 7v

Mies, jonka kanssa yhteistä taivalta 16 v.

Asumme isohkossa omakotitalossa, kaksi autoa pihassa (ei ihan uusia mutta hyväkuntoisia).

Mies ollut vakitöissä pitkään (mies myös 33v), itselläni on ollut ennen lapsia useita pätkiä siellä sun täällä. Vuoden vaihteessa valmistuin amk:sta ja nyt ensi kertaa " tosissaan" tähtäimessä jokin kiva duuni.

Elämä kaikin puolin suht hyvin mallillaan.

Ai niin, koira pitää vielä laittaa :o)

naimisissa, tosin asumuserossa ja tuskin yhteen palataan. Lapset 2 ja 4, miehen kanssa yhteisessä asunnossa asun ja yhteisellä autolla ajan. Elintaso romahtamassa avioeron myötä, mutta monen vuoden kipuilun ja kolmenkympin kriisin jälkeen tuntuu, että olen viimein löytämässä itseni. Kadotettu avioliittoidylli vielä sattuu, mutta parempaan päin koko ajan olen menossa. Itseni kanssa enemmän sinut kuin koskaan.



Niin ja korkeakoulututkinto on ja vakiduuni, ei liiemmin sureta, vaikka miehen tulot onkin kohta perheestä pois... :)

Yksi lapsi (enempää ei tule), avomies, jonka kanssa jatkuvasti riitaa. Samassa työpaikassa yli 10v (tympii), oma asunto kerrostalossa (isompaan tekis mieli). Raskauden jäljiltä 10kg ylipainoa (vituttaa). Olipas sekavaa, mutta niin on aatoksetkin. Jonkilainen kriisi siis?