Miksi omakotitalo on joillekin ihmisille ihan pakkomielle?

jos yksityisyys on tärkeintä, okt palvelee, jos taas yhteisöllisyys on tärkeintä, asunto-osakeyhtiöt ovat toimiva ratkaisu



itse en enää ikinä muuta ok taloon, ymmärsin sen, kun olimme asuneet vähän aikaa " unelmakämpässä" , palasimme kaupunkiin.



Toisille sopii toinen ja toisille toinen, jotkut joutuvat kokeilemaan käytännössä, mikä on itselle hyvä.



en koe itseäni epäonnistujaksi, en vain tuntenut itseäni riittävän hyvin näiltä ominaisuuksiltani.

Meillä kyllä omakotitalo pakkomielle. Ollaan asuttu kerrostalossa ennen ja nyt muutama vuosi omassa rauhassa omakotitalossa. Mutta ei tämä kyllä sovi ihmisille, joka ei viihdy perheensä kanssa. Minua taas ahdistaa tuntemattomat ihmismäärät liian lähellä, jos asuu kerrostalossa..

Kirjoituksesi olisi voinut olla minun. Meillä tosin vielä kärvistellään kerrostalossa, mutta toivottavasti ei kauaa. Ihan samanlaiset arvot meidän perheellä =)

ok-talossa kova hoitaminen

itse vietin lapsuuteni kerrostalossa Helsingissä ja se tuntuu ' omalta' asumistavalta kaikin puolin yhä edelleen. Nautin myös kaupunkiympäristössä elämisestä, siitä että ympärillä on ihmisiä ja tapahtumia.



Asutaan hyvin rauhallisessa kerrostalossa, ei täällä mitään örveltäjäongelmia ole ja lisäksi asuntojen välinen äänieristys on hyvä.



Pienen puutarhan saa myös isolle parvekkeelle.

kukassa, ei kai tuota tarvitse edes miettiä. Eikä niitä remontteja ole jos on riittävän uudessa talossa. Ihanaa mennä lasten kanssa ulos omalle pihalle, olohuoneen ovi vaan auki ja sukat pois niin töpötellään hiekkalaatikolle.



Itsekin olen lapsuuteni omakotitalossa viettänyt, enkä hirveästi kaipaa muuta. Ei se minua häiritse, että joku tykkää kerrostaloista, mutta ei siinä minusta ole mitään väärää, että olen onnellinen omassa kodissani. Ja kun emme asu pääkaupunkiseudulla, tämä on kohtuullisen hyvätuloiselle lapsiperheelle ihan normaali tapa elää.

Olen huomannut, että lapsuutensa kerrotalossa viettäneet viihtyvät hyvin kerrostalossa aikuisinakin ja vastaavasti omakotitalossa lapsena asuneet kaipaavat omallekin perheelleen okt:a. Yksinkertaistaen toki. Itse huomaan olevani " rivitaloasuja" , mutta muutimme rivitalomaiseen omakotitaloon kahdesta syystä: kyllästyimme " eri ajassa elävään" (lue: yöllä mölyävään) seinänaapuriin ja siihen, että melkein kaikista remonteista piti neuvotella yhtiön kanssa.



Nyt meillä on edelleen aitanaapureissa paljon kavereita lapsille ja takapihalla yhtä turvallista lasten temmeltää, mutta saamme päättää asumiseemme liittyvistä asioista itsenäisesti ja elää kotona rauhassa omaan tahtiimme :) Eli ei kaikki haaveile isosta tontista keskellä-ei- mitään, rivariasuminen kivassa yhtiössä tai okt-asuminen pienelläkin aidatulla tontilla riittää monille.



Kerrostalo kammoksuttaa yleensä eniten siihen tottumattomia, vaikka siinäkin on varmatsi omat etunsa. Esim. itselläni ei koskaan ole ollut parveketta vaan aina oma piha (jopa opiskelijakaksiossamme) ja nautin siitä, vaikken mikään viherpeukalo olekaan! Toisille taas on unelmien täyttymys, jos oma asunto on 10. kerroksessa mielellään merimaisemalla ;) Niin erilaisia me ihmiset vaan ollaan, ja hyvä niin. Jostain syystä 4/5 haaveilee PIENtalosta, mutta en silti väittäisi okt:n olevan mikään pakkomielle kovin monelle ainakaan.

ei mikään. Ja jos ei ole kasvimaata, ei tarvi kitkeäkään. EI niitä mikään toisiinsa sido.



Meillä on okt. Vielä sitä ei tarvitse remontoida, mutta se kyllä osattaisiin. Sen sijaan kasvimaata ei ole eikä tule, eikä tila-autoa eikä kolmea lasta.

Eli tajusin juuri, että meillä on juurikin tuo yhdistelmä omakotitalo-farmariauto-tyttö&poika - ja vieläpä kultaisennoutajan pentukin tulossa ensi kuussa :D Ei me tätä olla kyllä pakonomaisesti tavoiteltu, elämä vain on kuljettanut tähän suuntaan, ja kiva niin. Ehkä ns. keskiverto kuvaakin juuri tavallisten ihmisten tavallista elämää? Meillä ei ole mitään sitä vastaan, päinvastoin! Mutta toisillehan se on ajatuksenakin kaikkea muuta kuin tavoiteltava...



Miksi okt? Koska satuimme löytämään kivan :) Kerrostalossa emme viihtyneet, rivitalo oli ihan jees, mutta onhan se mukava nyt saada päättää omasta asumisesta ihan itsenäisesti. Saa jopa remontoida tai olla remontoimatta rauhassa, ja pihallakin saa kasvattaa mitä haluaa tai olla kasvattamatta mitään.



Miksi farmariauto? Sinne saa mahtumaan tarpeeksi tavaraa (esim. vaunut) ilman kikkailuja, mutta sen pystyy kuitenkin parkkeeraamaan kätevämmin kuin tila-auton ;) ja se vie vähemmän bensaakin.



Miksi tyttö ja poika? Sukupuolet liittyvät kai lähinnä todennäkäisyyksiin ja tuuriin. Kaksi lasta siksi, että yksi tuntui meistä vähän orvolta ja kolme taas tällä hetkellä ainakin liian isolta perheeltä. Kaksi lasta tuntuu just hyvältä, molemmille riittää sopivasti aikaa.



Miksi kultainen noutaja? Varmaankin siksi, että olen ihastunut rotuun jo lapsena. Mies puolestaan halusi " koiran kokoisen koiran" , jonka kanssa voi harrastaa ja joka olisi kuitenkin perusluonteeltaan lapsiystävällinen ja kiltti. Ai niin, sille farmariautollekin tulee käyttöä vaunuvaiheen jälkeenkin koiramme myötä :D



Että normielämään voi päätyä ihan tiedostamattaankin ;)

meillä lähestulkoon sama tilanne (ilman sitä hevosta =)) jo melkein käden ulottuvilla.. rakennetaan parhaillaan ja muutetaan syksyllä. Vielä on monta pitkää päivää edessä ennen muuttoa, mutta kyllä tämän kerrostalo kopperossa elämisen kestää, kun tietää mitä on tulossa. Olisi voitu ostaa vanha reontoitava talo, mutta sopivaa ei tullut vastaan. Meillä ollaan selvitty rakentamisestakin ihan hyvin, vaikka siitä niin kovasti varoteltiin. Takana on niin paljon vaikeampiakin asioita..

Toivottavasti vuoden kuluttua minäkin istun siellä omalla terassilla kahvikupposen kanssa ja ehkäpä odotan sitä kolmatta lasta, koira ja farmari meillä jo onkin.. ;)

Koska tartten pihan ja puutarhan, haluan kasvattaa itse paprikani ja tomaattini, porkkanani ja sipulini, mansikat, omenat, luumut ym ym ja haluan että lapsilla on kotipihalla tilaa olla ja temmeltää.

siksi muutimmekin rivitaloon. Nyt kyllä haluaisin jossain vaiheessa omakotitaloon, sillä alkaa kyllästyttää joka asiasta neuvottelu naapureiden kanssa.

tehdä mitään remppaa. Soittaa firmaan ja tilaa sellaisen. Naapurin murrosikäinen juippi huolehtii nurmikon tasauksen. Kasvimaata ei ole.



Ja mikä parasta, päätän ihan itse missä on lasten keinut ja milloin niissä keinutaan, ei kukaan räyhää vaikka tamppaa matot sunnuntaina tai meuhkataan iltakymmenen jälkeen. Voin pysäköidä autoni vaikka ulko-oven eteen eikä kukaan rimpauta ovikelloa ja vaadi siirtämään.



Vain pakosta muuttaisin lapsiperheenä kerrostaloon.

ja meille sopii remontti ja pihahommat, ilman niitä elämä olisi mielestämme tylsää...Illalla saunan jälkeen linnunlaulua kuunnellessa, omalla terassilla puutarhakeinussa, ei ihmettele enää yhtään.

etten kestä liian paljon ihmisiä ympärilläni (joo, tontti ei tosiaan ole postimerkin kokoinen).

Onneksi olemme myös puutarha- ja remonttitaitoisia ihmisiä.

Mutta kyllä meille se elämäntilanne jossa on saatu/ saavutettu hyvän parisuhteen ohella lapsi, farmariauto, omakotitalo, kesämökki ja vakituiset työpaikat, on erittäin tärkeä tavoite.

että ei ikinä enää omakotitaloon. En haluaisi edes rivariin. Minulle kerrostalo on täyttä elämänlaatua.



Ainoa paha, että isoja kerrostaloasuntoja on vaikea löytää.