Ostaisitko pienen uuden asunnon vai vanhan isomman asunnon?

meidän naapurustossa on nyt kosteusvaurioiden vuoksi remontissa alle kymmenen vuotta vanhat talot.

pidän niistä monista syistä enemmän. Jos asunnossa on tulossa paljon remontteja, niin tietenkin ne pitää huomioida, jotta niihin on varaa. Muuten en näe edes tulevaa putkiremonttia mitenkään esteenä. Sitä tehdessä menee usein kylpyhuone uusiksi, joten kaikki mahdolliset ongelmat tulevat joka tapauksessa korjatuiksi ja kylpyhuoneesta saa saman tien oman näköisensä.

Mä ostaisin vanhan ilman muuta ja mieluiten melko vähän remontoidun. Tuntuu, että erityisesti 1990-luvulla rakennetut talot ovat kaikista eniten vikaisia.



Mulla on tosin syynä se, että en näe mitään syytä maksaa rakentamiskustannuksia erityisesti aikoina, jolloin rakentaminen on selkeästi ylihinnoiteltua, jos olen kuitenkin ostamassa vain osakekirjoja. Eri asia sitten, jos ostaa omakotitaloa.

Pieneen en muuttais vaikka olis kuinka uusi, stna.

Tietysti jos joku ahne grynderi on ollut asialla, niin jälki on surkeaa rakennusvuodesta riippumatta.

Nyt, kun kaksi lasta on, ja kolmas tulossa, ehdottomasti tilavampi, vaikka sitten vanhempikin. Kun lapset ovat isoja ja muuttaneet pois, niin silloin muut seikat ratkaisevat, kuin neliöiden määrä.

No jos noista kahdesta pitäisi valita, niin ehdottomasti vanhan, mutta sellaisen, johon ei ole ihan hyvään toviin tulossa putkiremonttia.



Syyt on kyllä minulla usein paljon muussa kuin rahassa - en välttämättä haluaisi niitä neliöitä vaan usein enemmänkin hyvää sijaintia, vehreämpää ympäristöä, parempia tilaratkaisuja jne. Valitettavasti usein tonttipulan takia uusimmat talot rakennetaan vähän arveluttaviin paikkoihin (esim. ihan jonkun ison tien varteen tai entiselle teollisuusjätemaalle) tai sitten paikat ovat ihan vanhaa peltoa ja kun alueelle rakennetaan uusia taloja, niin niiden väliin ei jätetä niin paljon tyhjää tilaa kuin vaikka 60- tai 70-luvun lähiöissä. Lisäksi jos puita haluaa ikkunastaan katsella, niin usein uudemmilla asuma-alueilla menee 30 vuottakin ennen kuin uudet istutukset ovat kunnolla vehreitä. Sitten itse tykkään vielä ns. asumaneliöistä eli kun nykyään pieniin asuntoihin ahdetaan ties mitä isoa kylpyhuonetta ja saunaa, niin monesti makuuhuoneet ovat kuin koppikokoelma. Lisäksi jos talo on rakennettu ennen energiakriisiä, niin usein ikkunatkin on ihanan isoja.



Nämä ovat tietysti maku- ja arvovalintoja, mutta itse tykkään vanhemmasta enemmasta enemmän kuin nykyisestä kerrostalopolitiikasta. Tietty joitain poikkeuksiakin on, mutta ihan vastahan lehdissä oli kirjoittelua siitä, että miten kaikki nykytalot on ihan samanlaisia.



Itsellä omaisuus kiinni 30-50 v vanhoissa taloissa, toisessa ollut jo putkiremontti, toisessa ei.

Minua ei saa muuttamaan millään mihinkään posilaatikon kokoiseen persoonattomaan uuteen taloon.

mutta ei se se tärkein asia voi olla.



Just luin lehdestä kaakelimaalistakin, eli nekin voi maalata, jos väri ei miellytä.

Eli sitä voi tuunata pintaa vaikka kuinka, mutta vanha on vanha vaikka voissa paistaisi ja kyllä se näkyy hinnassakin, ellei sijainti sitten ole aivan poikkeuksellisen loistava.

vanhan arvo ei korjauksillakaan nouse uuden veroiseksi, vaikka hintaa siitä tulisi euroissa per osakkeen omistaja yhtä paljon kuin uudessa.

Vanha on kuitenkin halvempi vaikka laskis remontit+ hankintahinta.

Ja mikä idea on tehdä uusiin asuntoihin komeron kokoiset makuuhuoneet?