Lue keskustelun säännöt.
Elina Nurmi liian pentu äidiksi....
17.06.2007 |
En siis tarkoita että kaikki 21- vuotiaat olisivat liian nuoria äideisi mutta Elinan kohdalla vaan vahvasti tuntuu siltä.
Haastattelusta saa juuri tuon käsityksen: oikeastaan lapsi tulee hyvään saumaan kun en oikein tiedä mitä muutakaan juuri nyt tekisin.... onpas kamala olla näin iso, jos minusta tulee ihan kuorma-auton kokoinen kun olen tottunut olemaan hoikka... synnytys pelottaa kun nuorempana minulla oli kovia kuukautiskipuja ja minulle sanottiin että synnytyskivut ovat 10 kertaa kauheempia...
lukekaa koko juttu oisko ollu ilta-sanomien vai iltalehden netti sivuilla ja päätelkää itse.
Tuokin Elina pitää lapsensaantia itsestäänselvyytenä, hankitaanpa nyt lapsi tähän kun en muutakaan keksi... Lapsia kun ei noin vain tehdä... koskaan ei voi tietää mikä odottaa ennenkuin lapsi on elävänä sylissä.
Kommentit (7)
Välillä rasittaa tuo " lapsia ei tehdä" -hokeminen. Kyllä sen jokainen tietää. Puhekieleen on vain vakiintunut termi tehdä/hankkia lapsia.
Ja miksi noista peloista ei saisi puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morre:
Välillä rasittaa tuo " lapsia ei tehdä" -hokeminen. Kyllä sen jokainen tietää. Puhekieleen on vain vakiintunut termi tehdä/hankkia lapsia.Ja miksi noista peloista ei saisi puhua?
kyllä moni taitaa pitää itsestäänselvänä että lapsi syntyy kun sitä odottaa ja kaikki on hyvin. Ei varmaan monikaan ajattele pahinta 12 viikon keskenmeno riskin jälkeen, vaikka kaikki on mahdollista.
Toki peloista voi puhua mutta riippuu ihan miten sen tekee.
Mitä sitten vaikka hän sanoo tuntevansa itsensä isoksi. Aika moni varmaan tuntee, kaikki ei sano sitä ääneen. Ei se tarkoita sitä että, ei olisi valmis äidiksi, tai ei olisi vauvasta ja raskaudesta onnellinen.
Mä ainakin oli erittäin tyytyväinen kun pääsin mahasta eroon, ja sain taas normaalivaatteitta ylle. Mulla ei sitä mahaa ollut todellakaan ikävä. Varsinkin kun kesäkuumalla olin viimeisilläni, niin ei se mitään herkkua ollut.
Toinen asia on se että, Elinaa pelottaa synnytys. So, eikö siitäkään saisi puhua? Itsekin pelkäsin/jännitin ensimmäistä synnytystä, eriasia on sitten se miten pitkälle pelko menee.
Ihan hyvä äiti Elinasta varmasti tulee. Ja toivottavasti synnytys menee hyvin, niin että kaikkien pelkojen jälkeen hänelle jää siitä kuitenkin positiivinen tunne.
Ja kyllä, mekin mietittiin, että lapsi sopisi hyvin siihen elämäntilanteeseen...Olinpas mä sitten kyllä pentu!! Toisenkin lapsen kohdalla samat asiat pyöri päässä.
Mitä lapsellista tuossa nyt on? Niin, EI MITÄÄN! Antakaa nyt toisen nauttia pelonsekaisi tuntein tulevasta lapsestaan! Kyllä varmasti hänestä tulee hyvä äiti lapselleen!
Hoitakaa ja rakastakaa vaan niiitä omia lapsianne!!!
Mutta ei se minusta ole mikään kypsyyden merkki, että koko raskauden pohtii, että syntyyköhän se vaiko ei.
Jos ei ole mitään syytä pelätä keskenmenoa, niin turha sitä on etukäteenkään vatvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätimme mieheni kanssa, että nyt on hyvä sauma tehdä vauva kun opinnot oli loppusoralla. Olin aika naiivi ja sinisilmäinen, joten en osannut pelätä lapsettomuutta, keskenmenoa tai että lapsi kuolisi kohtuun tms. Tulin raskaaksi samantien kun lopetin e-pillerit.
Vasta myöhemmin olen tajunnut kuinka yleistä esim lapsettomuus tai keskenmenot ovat ja että vauva voi kuolla kohtuun vielä loppuraskaudessa. Ja että me olimme onnekkaita kun kaikki sujui hyvin.
Ihan hyvä, rakastava ja huolehtiva äiti minusta siitä huolimatta tuli. Esikoinen on yhtä rakas ja odotettu kuin seuraavakin lapsi, vaikka häntä odottaessani pelkäsinkin jo, että jos menee kesken. Ei tosin siinäkään raskaudessa mitään ongelmia ollut.
Kyllä se lapsi kasvattaa vaikka olis kuin pentu. Pääasia että saa ruokaa lämpöä ja rakkautta.