kun lapsi ei halua puhua

Jos lapsi ei halua puhua asiasta useista yrityksistä huolimatta, voi kokeilla varovaista tiedustelua esimerkiksi kavereilta, opettajalta tai muilta jotka tuntevat lapsen. Kuitenkin ohjenuorana tulisi olla, ettei utele vaan keskustelee kavereiden kanssa varovaisesti ja ensin enemmän yleisellä tasolla. Jos lapsella on joku hyvä ystävä, niin hän voisi olla ensimmäinen jonka kanssa puhua, tai jos tietää tai arvelee että kaveri voi tietää asiasta, niin ottaa asian puheeksi oman lapsen ja kaverin kanssa yhteisesti. Joskus kaveri voi olla hyvä apu puhumisen aloittamisesta.

Mutta kaiken kaikkiaan asiaa vaikeuttaa huomattavasti se, ettei lapsi halua puhua asiasta, mikä on tavallista vanhempien lasten kohdalla. Jotenkin lapselle olisi hyvä saada sellainen viesti menemään perille, että jos puhut, voimme yhdessä tehdä asialle jotakin. Vain puhumalla voimme vaikuttaa asiaan. Lapsen suurin pelko on yleensä se, että asia pahenee jos siitä kertoo aikuiselle, vaikka hän toisaalta toivoo siihen tukea. Itse korostaisin lapselle myös sitä, että mihinkään toimiin emme ryhdy jos et itse sitä halua, ja siitä pitää myös pitää kiinni. Jos lapsi sitten kertoo rankasta kiusaamisesta johon ehdottomasti pitää puuttua, niin sitten asiasta taas keskustellaan ja neuvotellaan siitä, miten edetään.

Useimmiten kiusaamiseen liittyy häpeää kaikkien osapuolten osalta. Jopa luokkakaverit, jotka eivät ole mitenkään osallisia asiaan voivat tuntea häpeää, jos tietävät, että "meidän luokassa kiusataan". Onkin tärkeää antaa opettajalle tai koulun aikuisille vinkki eli tietoa siitä mitä on tapahtunut. Koulun aikuiset eivät välttämättä tiedä asiasta, mutta selkeä havaintosi ja tietosi siitä, että kiusaamista on, auttaa aikuisia huomaaman asian. Kaikkia oppilaita helpottaa aikuisten puuttuminen kiusaamiseen vaikka usein aikuinen joutuu puuttuessaan kuulemaankin oppilaiden vastustelua.

Soita siis lapsesi opettajalle ja toivo, että antamasi vinkki "kiertää" lastasi lähellä oleville aikuisille niin, että sen avulla pyydetään aikuisia puuttumaan vähäisempiinkin mieltäpahoittaviin tilanteisiin, jotka lapsesi kohdalla havaitaan. Tällöin vinkin lähde ei tule ilmi, eikä lapsesi tarvitse pelätä mahdollista kostoa kiusaajan taholta. Tilanteeseen päästään käsiksi aktiivisen havainnoin avulla. Vinkki siis toimii huomiona, jonka avulla aikuisten on helpompi havainnoida mahdollista kiusaamista, ja puuttua sitten tekoon ja tilanteeseen tuoreeltaan. Kun yhtä mielipahaa aiheuttanutta tekoa päästään näin käsittelemään, voidaan lastasi onnistua tukemaan niin, että kiusaaminen saadaan päättymään.

Koulusovittelun asiantuntijana suosittelen jälleen vertaissovittelua tai aikuisjohtoista sovittelua vinkkisi kautta esiin saadun tilanteen käsittelyyn. Mikäli siis koulussa on sovittelumenettely käytössä. Toki myös koulun aikuisten puuttuminen muilla hyvillä menettelyillä varmasti helpottaa tilannetta.

Terveisin Maija Gellin

Koulusovitteluhankkeen projektipäällikkö

Suomen sovittelufoorumi

olen itse ollut koulukiusattu ja vaikenin asiasta täysin. Kun koulu tai vanhemmat lähestyi asiaa liian suoraan ja äkillisesti niin säikähdin ja valehtelin että ei mua kiusata. Näkisin että lapselle/nuorelle on luotava ensin turvallinen ja luottamuksellinen tunne. Nopea lähestyminen säikäyttää. Itse en puhunut, koska häpesin sitä koska uskoin että mua kiusattiin koska olin jotenkin paha. Uskoin että olin ansainnut sen ja se olisi mun omaa syytäni. Syyllisyyden tunto, häpeä... ne kai ovat syyt vaikenemiseen. Näkisin että kiusatulle on tehtävää lempeästi ja varovasti selväksi että hän ei ole syyllinen siihen että häntä kiusataan. Suosittelen että menette lapsen ehdoilla. Seuratkaa hänen reaktioitaan. Jos hän pelastyy ja vetäytyy, asian puhumisessa on edetty liian nopeaa.



lapsen ja aikuisen välillä pitää olla luottamus ja turvallisuus... vain sen kautta lapsi saattaa alkaa asiasta puhumaan.



jos vahingossa kyselette vääriltä "kavereilta " että kiusataanko lastanne.... saattaa olla että kiusaaminen pahenee. Ettehän voi tietää kuka lastanne kiusaa... ja jos tämä jolta kysytte onkin sattumalta kiusaaja tai yksi heistä..... lapsenne kärsii. Kiusaajat alkaa nimitellä äidille kantelevaksi mamman pojaksi/tytöksi tai muuta vastaavaa... Se saa lapsenne sulkeutuun teiltä enemmän. Terveydenhoitaja, Koulukuraattori, tai joku vastaava vaitiolo velvollinen... muu kuin ope... koska joskus opettaja saattaa olla mukana kiusaamassa tai vain vähättelee tilannetta.



hienovaraisuutta kehiin.

sydämmellä: jo aikuiseksi kasvanut ex-koulukiusattu

Kysele lapselta kaikkea, kysele päivästä, mikä on ollut mukavinta, millaisia leikkejä koulussa pelaa välitunnilla, ...



Kun seuraavalla kerralla juttelet, niin kysele myös vähän surempaa, mikä on ollut ikävintä, älä kuitenkaan juutu vastaukseen, kysele miltä se on tuntunut, onko ajatellut, onko huomenna samalaista jne.



Meillä lapsi puhuu, jos pääsääntöisesti tietää, etten soita opettajaa apuun. Luottamusta ei kannata menettää! Et voi myöskään unohtaa lastasi ja hänen täytyy se saada tietää. Toisaalta aina parhaallakaan tahdolla vanhemmat ei pysty asiaa yksin ratkaisemaan lapsen kanssa.