Onko rumasti puhuminen kiusaamista?

Itse ottaisin kyllä asian puheeksi opettajan ja haukkujan vanhempien kanssa. Lapset eivät aina ymmärrä, että nimittely on kiusaamista ja se satuttaa. Aikuisten tehtävä on puuttua nimittelyyn ja saada se loppumaan.

Onko jo ilkeä katse kiusaamista, entä halveksiva tuhahdus? Ajatellaanko liian usein, että kiusaamista on vain fyysinen väkivalta?

On tärkeää, että aikuiset havaitsevat ja kuuntelevat lasten kokemaa mielipahaa. Havaitsemisesta alkaa mahdollisuus puuttua. Kaikenlaiseen mielipahaa aiheuttavaan toimitaan saa puuttua heti eikä olennaista olekaan miettiä mikä on kiusaamista mikä ei. Jos lapsen mieli pahoittuu, on aivan oikein soittaa opettajalle ja keskustella tilanteesta! Koulussa aikuiset eivät välttämättä tiedä mitä luokkakavereiden välillä on menossa, varsinkin kun välillä ollaan kavereita ja välillä taas ei. Vanhemman viesti opettajalle tuo tietoon mitä mielipahaa on koettu, joten siihen on sitten helpompi puuttua.

Jos koulussa on käytössä vertaissovittelumenetelmä, voidaan selkeässä nimittelytilanteessa (kuten tässä tapauksessa) ohjata osapuolet sovitteluun, jossa osapuolet sopivat, että tilanne ei enää toistu. Vertaissovittelu on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi silloin on kyse oppilaiden välisistä mielipahaa tuottavista teoista, joissa on tärkeää sopia siitä, että tilanne ei enää toistu. Usein tämä varhainen puuttuminen jo riittääkin.

Vertaissovittelusta saa lisätietoja osoitteessa: www.ssf-ffm.com.

Sovittelusopimusta seurataan ja jos lapsi haluaa tai tarvitsee muuta tukea, voi opettaja sitä koulun käytäntöjen mukaisesti antaa.

Joissakin tapauksissa myös aikuinen voi toimia sovittelijana, mikäli niin toivotaan. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että osapuolet saavat itse tilaisuuden ilman syyttelyä kertoa tilanteesta ja tunteistaan, ja edetä kohti ratkaisua, jossa syntyy selkeästi lupaus käyttäyttymisen muutoksesta niin, että mielipahaa aiheuttava tilanne ei enää toistu. Sovittelu on oppimistilanne, jossa osapuolet voivat oppia ymmärtämään toisen tunteita ja ottamaan vastuuta teoistaan.

Terveisin Maija Gellin

Koulusovitteluhankkeen projektipäällikkö

Suomen sovittelufoorumi

kysymyksesi on varsin oleellinen. MLL on määritellyt kiusaamista seuraavin kriteerein:



Kiusaamista on se, että joku oppilas joutuu toistuvasti ja jatkuvasti saman tai muiden luokkien oppilaiden kiusaamisen kohteeksi. Kiusaajia voi olla yksi tai useampi. Kiusaaminen on mitä tahansa sellaista toimintaa, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista.



Kiusaamisesta ei ole kysymys silloin, kun kaksi tasaväkistä oppilasta riitelee tai tappelee keskenään. Kiusaamista eivät ole myöskään satunnaiset milloin kehenkin kohdistuvat hyökkäykset tai huutelut. Kiusatun ja kiusaajan välillä vallitsee voimasuhteiden epätasapaino niin, että kiusattu on puolustuskyvytön hyökkääjään nähden.



Kiusaamisen kolme pääasiallista tapaa ovat hiljainen, sanallinen ja fyysinen kiusaaminen. Näistä kiusaamisen tavallisin muoto on hiljainen kiusaaminen, jota on usein vaikea havaita. Hiljaista kiusaamista voi olla mm. katseen välttäminen, tuijottaminen, merkitsevien silmäysten vaihtaminen jonkun kanssa, ilmeily, huokailu, vaikeneminen tai selän kääntäminen. Hiljaisen kiusaamisen uhrit kertovat harvoin mitä joutuvat kokemaan.



Fyysinen kiusaaminen on helpointa huomata. Sen voi huomata ulkoisista merkeistä, kuten revenneistä vaatteista, mustelmista ja niin edelleen. Fyysinen kiusaaminen voi myös olla esimerkiksi nipistelyä tai oven lyömistä kiinni nenän edessä. Fyysinen kiusaaminen voidaan tehdä niin, ettei juuri kukaan huomaa sitä.



Hiljaisen kiusaamisen vaikutuksia ei tule aliarvioida vaan siihen tulee puuttua samalla tavalla kuin sanalliseen ja fyysiseenkin kiusaamiseen. Hiljaista ja sanallista kiusaamista ei tule pitää "vähemmän vakavina" kiusaamismuotoina. Ne eivät jätä näkyviä jälkiä, mutta niiden seurauksia ei tule aliarvioida. Kaikissa kiusaamisen muodoissa on kuitenkin kyse henkisestä tai fyysisestä väkivallasta.



Terveisin,

Riikka Mannelin, MLL

Haukkumista missään muodossa ei tarvitse sietää. Varsinkin silloin kun haukkuminen on toistuvaa, se on mielestäni selkeästi kiusaamiseksi luokiteltavaa ja voi johtaa rankempaan kiusaamiseen jos se saa jatkua. Myös lapsesi reaktio kertoo haukkumisen aiheuttamasta pahasta olosta, eli se ei tunnu lapsesta hyvältä.

Opettajan kanssa asia kannattaa ottaa puheeksi, jolloin opettaja voi puhua haukkumisesta,nälvimisestä ja nimittelystä yleensä koko luokalle, mutta on myös aihetta ottaa haukkuja yksityispuhutteluun että hän ymmärtää aiheuttavansa toiminnallaan toiselle pahaa mieltä ja pahaa oloa. Mikäli haukkuja ei asiaa halua ymmärtää, opettajan tulisi olla yhteydessä myös lapsen vanhempiin ja selvitellä mistä haukkuminen on saanut alkunsa. Haukkuuko sama oppilas myös muita, vai vain sinun lastasi esim.?

Omalle lapselle kertoisin että ihminen jolla on tarve haukkua muita, on itse vähän heikoilla (lapsen iän mukaisella tavalla tietysti) ja että haukkumista ei todellakaan tarvitse sietää. Mutta lapsi tarvitsee kuitenkin myös opettajan tai kavereiden tukea, jolloin haukkuminen ei "enää satuta yhtä pahasti.

Puuttumalla haukkumiseen, estetään vakavamman kiusaamisen syntymisen ja leviämisen.

Omaa lastani nimiteltiin toistuvasti läskiksi sumopainijaksi (jota ei todellakaan ole), nimittely muillakin nimillä oli/on yleistä. Tällä oli ja on edelleen se seuraus, että lapseni halusi lopettaa syömisen kokonaan. Seisoi peilin edessä ja veti vatsaa sisäänpäin kunnes kylkiluut näkyivät ja totesi: "Tämä olisi hyvä". Ikää oli sitten 7-vuotta!!! Edelleenkin vahdin ja valvon, että syötyä tulee (on nyt 8-vuotias). Kyse on pojasta, eli pojatkin ovat herkkiä nimittelylle.

Itseäni nimiteltiin koulussa läskiksi. Avattiin vessan ovi väkisin ja näytettiin muille miten läski mahtuu pytylle, en edes ollut ylipainoinen. Tämän seurauksena minulla on edelleen valtava tarve kontrolloida vartaloani, näytänkö lihavalta jne.

Eli, kenenkään... korostan EI KENENKÄÄN tarvitse kuunnella nimittelyä. Oli se sitten satunnaista tai systemaattista. Ja, siihen tulee vanhempien puuttua todella tiukalla otteella välittämättä mitä koulu on asiasta mieltä.

Kuka määrittelee lasten herkkyysasteen ottaa nimittelyä vastaan?



Minusta on älytöntä kaikenlaiset määrittelyt siitä, mikä on kiusaamista. Hitto, kiusaamista on kaikki se joka todellakin tuottaa lapselle mielipahan. Miksi ei muuten tehdä galluppia siitä, milloin ja millaisista asioista lapselle tulee paha mieli??



Itse yritin selittää lapsilleni, että yrittäkää kestää ja ettei kaikesta tarvitse välittää. Sanoin, että elämän varrella tulee paljonkin ihmisiä vastaan jotka osaavat olla ilkeitä. Hemmetti, en selitä enää. Nyt sanon, ettei kenenkään tarvitse kuunnella/sietää asioita jotka kokee loukkaavana. Annan heille evääksi vahvuutta menne esittämään asiaa eteenpäin, puhua asiasta avoimesti. Kuten jo aiemmin mainitsin, mehän emme voi tietää mikä toisen herkkyysaste/sietokynnys on.



Minua ei ainakaan enää kiinnosta leimataanko minut koulussa hankalana vanhempana, koska puolustan lastani ja hänen oikeuksiaan olla rauhassa. Enkä kuuntele syyllistämisiä siitä, millainen lapseni on. Enkä salli asiayhteydestä poikkeamista, eli miksi lastani kiusataan ja mitä koulu aikoo asialle tehdä.



Haluan toivottaa kaikille vanhemmilla (TODELLAKIN) voimia, älkääkä antako periksi. Vain TE tunnette oman lapsenne parhaiten, ei opettajat/kuraattorit. Puolustakaan lastanne ja viestikää näin, että hän turvassa.



t. Tiina Ropponen

Puheet satuttavat monesti eniten. Mustelmat paranevat viikossa, mutta pahat puheet jättävät pitkäaikaiset arvet ! Pitää muistaa, että henkinen pahoinpitely täyttää myös rikoksen tunnusmerkistön.



Matti Koski

ylikonstaapeli

Hyvinkään kihlakunnan poliisilaitos

Täysin totta kuten Matti Koski kirjoittaa. Loukkaavat sanat voivat (ja minulla näin kävi) jättää arvet jotka seuraavat mukana aikuisikään saakka. Usein kuulen sanottavan, että lapset nyt vain ovat ilkeitä toisilleen. Miksi ihmeessä loukkaavien sanojen pitäisi olla sallitumpaa kuin lyöminen? Tämä tuntuu vain joskus olevan vallitseva käsitys sanoista ja puheista.



Omalle lapselleni selitin juuri eilen, että sanan miekka on väkevämpi kuin miekka itse.



Mahtavaa, kun tästäkin kiusaamisen muodosta on saatu keskustelua aikaiseksi.



Tiina Ropponen

Mun eskari ikäistä haukuttiin tyhmäksi.

Meillä eskariope alkoikin selittää näin että "jos joku sanoo tyhmäksi eihän se tarkoita sitä vaan että häntä (sanojaa) nyt harmittaa". Siis puhutaan jo eskari ikäisistä lapsista.

Samoin lapsen vasuun tuli haukkuja selvästi asian esille ottamisen jälkeen..ihan uskomatonta!

Lapsesta entistä pahemmalle tuntunut ja itsestä myös. Valitin eteenpäin - myös talon ulkopuolelle.