Kun sisko kiusaa

olen hänelle kiltti jotta hän on minulle!

jos hän kiusaa se tarkoittaa että sinäkin kiusaat.

Minulla on (tai siis oli) peräti kaksi tuollaista siskoa, onneksi ei ole enää sillä olen päättänyt ettei kiusanhenkiä kuulu elämääni, saavat elää omaa elämäänsä jotain toisia kiusaten. En ole koskaan ymmärtänyt miten jotkut voivat saada nautintoa kiusaamisesta, kun elämässä on niin paljon mukavia asioita joista nauttia: harrastukset, hyvä ruoka ja kaikki muu joista tulee hyvä mieli. Miksi keskittää energiaa kiusaamiseen, se aika menee vain hukkaan. Toinen siskoni luuli olevansa uskonnollinen ja muita parempi ihminen, alkoi jaella huonoja "elämänneuvoja" ja luulee voivansa elää koko ikänsä pikkulapsiperhe-elämää kokien sen avulla olevansa muita parempi ja viisaampi. Mutta jossain vaiheessa hänellekin valkenee etteivät lapset ole koko ikäänsä pikkuisia, eli äitiä ei voi leikkiä koko ikäänsä, se on vain yksi elämänvaihe ja muutakin pitää olla. Ei voi jumiutua yhteen tilanteeseen koko iäkseen ilman suunnitelmia ja sitten jaella muille neuvoja että "näin tulee kaikkien elää!" Ei voi tukeutua siihen että äitiys on yksistään koko elämä ja lapset ikuisesti pieniä ja vierellään "ihana" pettävä mieskin. Toinen siskoni määrää muita ja ei hyväksy muita eikä mitään eriäviä mielipiteitä tai alkaa huuto. 

Vihaan hullua isosiskoani yli kaiken. Vihdoinkin suutuin. Kestin yli 60 v kauheaa kiusaamista ja nyt se saa loppua. En enää ole hiljaa.  Minä nitistän sen p*leen narsistin. Riidellään vaan!!

Pahinta jos sisko on vuosikymmeniä valehdellut sekä omista että toisten asioista. Ja tietysti peitellyt kaikki omat rötöksensä ja sälyttänyt nekin toisten niskoille. Pysy kaukana tuollaisista vaikka olisivatkin sisaruksiasi.

Minun nuorempi sisarukseni on puhunut useamman kerran pahaa vanhemmalle sisarukselle minusta. Nuorempi sisarus on narsisti ja sen ovat nyt onneksi muutkin vihdoin huomanneet.

Olen   joutunut kokemaan 9 vuotta vanhemman sisareni taholta kiusaamista, vähättelyä, parjaamista.  Se alkoi vasta äitimme kuoleman jälkeen.  Kesti kauan ennen kuin ymmärsin, että tällä kieroilulla hän vain  hyvitti omia kärsimyksiä ja vajavuuksiaan - minusta riippumattomia. Painamalla minua, minun elämääni ja ihan oikeutettuja "saavutuksia", esim. opiskelussa,  hän pyrki nostamaan itseään.  Tämä voi tuntua mahdottomalta, mutta - niin se vain oli.  Nyt hän on jo ylittänyt 90 vuotta.  Paluu tai anteeksi pyyntö on mahdottomuus.  Paluuta entiseen ei ole.  Tämä ohjusisku jää tällaiseksi. Suomalaisest ovat aina ymmärtäneet, että kateus vie kalat vesistä.

Yritän ajatella, että jos hänen elämässään on tapahtunut jonkinasteinen haasirikko, joka syö häntä, niin sillehän minä en voi mitään.  Mennyttä ei voi korjata eikä muuttaa.  Syytön minä siihen olen.  Ja ihminen on - vain ihminen.  En ole ensimmäinen. En kosta hyökkäämällä. En rupea riitelemään. Sanon itselleni: Tosi ikävä juttu. Ei voi mitään.  Tuntuu pahalta - varmaan hänestäkin.

Ja tämän vuoksi heidän kurkkunsa viillellään auki, ettäs tiedätte.

Olen sisareni kanssa aika vähän tekemisessä mutta nyt tapasimme pitkästä aikaa vietimme muutaman päivän yhdessä ja täytyy sanoa että taisi jäädä viimeiseksi, hän oli raivona jos mielipiteemme poikkesi toisistaan esitti täydellistä ja määräili , olen tiennyt että hän hermostuu helposti asioista mutta silti yllätyin hänen käytöksestään. Herää kysymys onko kaikki hänen kohdallaan hyvin

Vierailija kirjoitti:

Ellei asioita selvitä koskaan, ei tule koskaan tietämäänkään mitä toisen päässä liikkuu. Ehkä olet tietämättäsi loukannut häntä jotenkin?

Vaikea nosta issa pöydälle kun hän ei asista suostu keskustelemaan.Hänen henkisestä väkivalasta pääsen irti vasta kun hän tai minä olen kuollut. Minun syy ei ollut hän ylilihava minä en.Ainoa en ole tekmisissä hänen kanssan enkä niiden ihmisten jotka hänen kansaan on.Niin en kuule enää sitä kakka mitä valehtele minusta kaikille vuosikymeniä jo..Minulla on rauha,kun en näe ei tiedä hänestä mitään.Piste

Minulla on kanssa minua vanhempi sisko, joka on ihan pienestä lapsesta asti kiusannut minua ja hän tekee sitä edelleenkin. Hän vei aina kaiken mitä minulla oli tai hän tahtoi ne, oli sitten kyseessä nukke tai poikaystävä... Nykyään se on muuntunut, typeristä lapsellisista kiusaamisista ja käskyttämisistä, valehtelemaan ja haukkumaan minun mm. yritystäni. Hän mustamaalaa minua jotta ihmiset eivät tulisi puotiini. Sitten hän kehuskelee kaikille "kilpakumppaneitani" ja ohjastaa heitä sinne... 

Panisin.

M55

AP:lle ehdotuksena, että jos vaan jätät yhteydenpidon siskon kanssa.

Et ole hänelle mitään velkaa. 

Älkää antautuko kiusaamiselle! Kun se pyörä lähtee liikkeelle, sitä on vaikea pysäyttää. Kukaan ei muista eikä selvitä, kuka aloitti. Oikeutta ei saa. 

Alussa tietysti voit yrittää 'tapella' vastaan, jotta ymmärtäisi tai voisi selvittää tilanteen. Jos ei korjaannu. Juokse!

Mielipahaa ja mielenterveysongelmia on vaikea hoitaa ja ottavat pitkän ajan. Kustannuksiakin tulee, ja sinä itse joudut maksamaan. Vaikka syyllinen on toisaalla.

Vaihda koulua, vaihda työpaikkaa. Laita poikki välit sukulaiseen. Kerro kokemuksista muille.

Anteeksi pyydetään todella harvoin.

Joissain tapauksissa kiusaajalla on joku psyykkinen sairaus (autismi, otsalohkodementia,...).

Minä itse en ole tekemisissä kiusaajasiskoni kanssa. Tiedän, että hän kiusaa ja huutaa muillekin. Ja tekee myyräntyötä. Otaksun, että päässä vikaa...

Sama minulla, siskoni haukku miten hengitän,kävelen,syön,siivoan,ratsastan,

itse asiassa tälläkin hetkellä kun lopetin aivan hetkeksi siivoamisen niin hän sanoo näin: Mäpä osaan siivota toisinkuin mun sisko.

vaikka mähän siis just siivosin ja nyt se laulaa ihan vaan häiritäkseen mua, ja muutenkin oon kipeä niin se sanoo että mä en jaksa mennä ulos mutta mä en mee sen takia koska mä en kyllä yleensä mee ulos kipeenä.

ja koska harrastan ratsastusta niin sanoo vielä että älä ratsasta meetvurstilla😭

on aina kiusannut mua ja oon tosi surullinen