Nainen, joka saa mieheltänsä turpiin on todennäköisesti ansainnut sen

kun olit iskusi ansainnut!!!







TYHMÄ!!

Mites sitten vanhus, joka saa aikuiselta lapseltaan turpiin, saako sekin ansionsa mukaan?



Missä kohtaa se raja menee?

Minusta se on fiksua.



Nainen, joka ei lähde sellaisesta suhteesta tuntuu saavan mitä tilaa.



ap

Sen sijaan aikuinen ihminen tekee itse omat valintansa. Jos jää suhteeseen jossa tulee turpaan, niin valinta on oma.

Alkoi sättiä ja lähti menemään. Kun menin sitten häiden jatkoilta kotiin, mies löi ja huoritteli. Jätin kyllä miehen saman tien. Olinko ap ansainnut turpaani?

Noin mäkin ajattelen, että kerran kuin sattuisi nyrkki osumaan niin se olisi myös ensimmäinen ja viimeinen kerta! Kurja lapsuus on ollut mulle tarpeeksi..

Mutta, mä pystyn ymmärtämään, että lähteminen ei ole aina helppoa! Tunnen muutamiakin joille lähtö ja elämän muutos ei ole ollut helppo. Sitä, kun suhteessa on hyvätkin hetkensä niiden huonojen kanssa ja monesti lapsia jne... Ja monesti toiselta saatu jo itseluottamus kovinkin huonoksi. Ja voi sitä; rakastan sua, en koskaan enää tee niin..... tämä on ystäväpiiristä liian tuttua. Yhden ystävän sain itse autettua tällaisesta helvetistä pois ja voin sanoa, että lopputulos oli vielä omakin masennus/ väsymys sen kaiken keskellä, kun ei meinanneet voimat riittää...

näitä yleistäjiä.. " jos mun mies" juttuja.

Omasta täydellisessä pikkumaailmasta on helppo katsella alaspäin meitä raukkoja naisia jotka kylläkin ollaan ansaittu turpaan milloin mistäkin syystä.

Muistan kun, oikein yöt odotin ja valvoin et, milloin se ovi kolahtaa ja ukko repii ylös sängystä päästäkseen hakkaamaan mut vaikka sen takia kun ei saanu naista pokattua ravintolasta.

Ja nautinhan siitä toki, kun en uskaltanut lähteä suhteesta koska mies vei lapsen multa piiloon, eikä antanut itsestään mitään merkkiä 3 vuorokauteen.. (viranomaisiin otin toki yhteyttä, don' t worry)



Tälläisiä ja kaikkia muita syitä, mitä te täydelliset pikkuvaimot ette voi edes kuvitella, voi elämä pitää sisällään raadollisimmillaan. Mutta, tokihan me se ollaan ansaittu. Ja omasta tahdosta ollaan ihmisen kanssa josta paljastuikin ensihuuman jälkeen hirviö.

Itsehän olet valintasi tehnyt. Mulle ihan sama mikä sun " syy" jäädä hakattavaksi on, ei ole multa pois. Mulla itsekunnioitus sen verran korkea, etten sitä nyrkiniskua kahdesti ottaisi... vana kerrasta poikki.

viranomaiseten avustuksella, salaisilla tiedoilla jne.. Älä koeta korottaa ittees muiden yläpuolelle!

Eli erossa mies voisi vieläsaada lapset ja mitäs sitten lapsille kävisi, iskuja päätyisivät ottamaan.



Näin kävi tutulleni ja sen takia olen erittäin hakitsevainen. Ja yritän hoitaa asiaa maltilla ja järjellä en tunteella.



ap

Eräs ystäväni uskoo joka ikinen kerta, kun mies itkee ja vannoo ettei koskaan enää lyö. Tuo kukkia, ostaa koruja, vie ulos syömään, on superihana. Ystäväni ottaa lahjat vastaan hymyillen, ja kehuu että on se sitten maailman ihanin mies. Kaikki on hyvin jonkun aikaa (ehkä kuukauden, ehkä puoli vuotta), ja taas tulee turpiin. Ja taas mies katuu, ostaa lahjoja, jne.



Tilanne on nyt sellainen, että ystäväni (ehkä itse ei tätä tiedosta, me muut kyllä nähdään tilanne) ei uskalla tehdä mitään, mikä ehkä saattaisi suututtaa miestä. Heillä on rahat tosi vähissä, mutta jos miehen veli tarvitsee lainaa, sitä annetaan, jätetään sitten omat laskut maksamatta. Kun mies tulee kotiin illalla klo 23.30, on pöydässä ruoka valmiina ja vaimo nättinä ovella vastassa, vaikka onkin herännyt lasten kanssa jo aamukuudelta ja on väsynyt. Mies kun ei tykkää siitä, että vaimo ei odota häntä kunnes hän tulee iltavuorosta, ja haluaa saada jotain ruokaa kun tulee kotiin (jos joutuu itse lämmittämään mikrossa, suuttuu). Ystäväni ei uskalla kertoa mitään kielteisiä mielipiteitään, hän vaan myötäilee miestään.



Olen monesti sanonut ystävälleni lyömisten jälkeen, että jätä se paskiainen. Ei hän halua, koska mies on muuten niin ihana ja hyvä mies. No, olkoon sitten. Itse on elämäntyylinsä valinnut, en jaksa enää tukea ja kuunnella itkua kun taas on silmät mustana ja huuli auki.



T: 6 vuoden ajan sivusta seurannut

Naisen on todella vaikea lähteä pois väkivaltaisesta suhteesta. Vaatii todella voimia irrottautua siitä. Kukaan ei ole " ansainnut" lyöntejä eikä kennelläkään ole oikeutta lyödä.

Väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyy voimakas ambivalenssi, joka vaikeuttaa suhteesta irtipääsyä.



T. Turvakotityöntekijä