Lue keskustelun säännöt.
Pääseekö kateudesta koskaan eroon?
15.06.2007 |
Kärsin ainoastaan itse tästä tunteesta ja olen jo vuosia yrittänyt siitä eroon. Mikä kumma demoni on asettunut päähäni kun en mahda tälle kateudelle mitään? Kyseessä on miehen veljen vaimo. Sinänsä ihmisenä ihan OK ja voitais olla hyviäkin kavereita mutta en osaa suhtautua häneen positiivisesti vaikka miten yritän! Kyseessä on lähinnä raha ja parempi perhetilanne. Eli heillä on rahaa toteuttaa kaikki mistä me vain haaveillaan ja hänen miehensä osallistuu paljon enemmän kodin ja lasten hoitoon kuin minun, ja on muutenkin fiksumpi ja kivempi.
Miksi mun pitää piehtaroida tässä alitajuntani ruokkimassa olossani, miten pääsen näistä myrkyllisistä ajatuksista irti???
Kommentit (2)
Yritän kaiken aikaa tyytyä siihen mitä on kun olen osani valinnut. Rahaa on heillä perinnön kautta (pidän itse mieluummin vanhempani elossa kuin perisin heiltä rahaa tilin täydeltä) joten siinä mielessä en halua samaa. Mieheni on pienipalkkainen joten meillä ei tule olemaan varaa esim. omaan taloon, mitä nämä toiset parhaillaan suunnittelevat, ja tietysti viimeisenpäälle hienoa... Appivanhempani tarvitsevat mieheni apua jatkuvasti kotonaan, mutta kauempana asuva veljensä pääsee tekemättä mitään ja voi olla kaiken sen ajan perheensä kanssa. En mahda tälle mitään, mieheni tuntee liikaa velvollisuudentunnetta vanhempiaan kohtaan, heillä ei ole muita auttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teillä ei ole tarpeeksi rahaa toteuttaa juttuja? Voisiko asialle tehdä jotain? Tai ehkä punnita mielessään, että kannattaako sitä rahaa haalita. Ehkä sinulla on sitä vastoin jotain muuta tärkeämpää?
Voisitko jutella miehesi kanssa kotitöihin osallistumisesta?
Jos saisit omalta kohdaltasi nuo asiat selvitettyä, niin kateuskin varmaan hälvenisi. Toisaalta joskus täytyy myös tyytyä siihen mitä on eikä haaveilla jonkun omasta. Ehkä sinun elämässäsi on jotain muuta hyvää kuin raha ja osallistuva mies?