Miten menettelisitte 1,5v:n kanssa tässä tilanteessa?

ja touhuaa aina yksin. Hän on seuraa vailla!

niin ilman muuta menet. Osta Anna Wahlgrenin Lapsikirja, kirppareilta saa parilla eurolla, ja lue millainen käytös kuuluu mihinkin ikään. Alle 3 vuotias on vielä hyvin pieni, paitsi esikoinen, jolle on ihan eri kriteerit vanhemmilla, sun tehtäväsi on nyt olla lapsen oppaana, ja antaa sille kaikki aika minkä se tarvitsee.

Hän on toistaiseksi ainoa lapsemme ja minulla on hänelle paljon aikaa.



Ennemminkin on kyse siitä, että minusta hänen tulisi jo sietää edes vähän sitä, ettei äiti tai joku muu keskity häneen taukoamatta.



Olen kyllä muissa perheissä nähnyt saman ikäisten leikkivän itsekseen n 5min, että äiti voi rauhassa kuoria perunat tai juoda kupin kahvia. Samasta haaveilen minäkin...



ap

Lapsia ei ole ohjelmoitu valmiiksi. Sen sijaan sinun pitäisi osata lukea lasta, mutta niin ei ilmeisesti sinun tapauksessasi ole.

Minä olen pyrkinyt pitämään sen rajan että ruokapöydästä en lähde hyppäämään. Taapero kestää kyllä sen hetken että saa syötyä. Jos lähtee

mukaan niin syömään ei ehdi ikinä.

Ongelma onkin juuri siinä, että kun yleensä kuitenkin lähden lapsen leikkeihin pojan kiskoessa ja taas joskus en lähde, niin pojan on hankala ymmärtää tätä ja olen epäjohdonmukainen.



Ja jos se, että en tässä yksittäisessä tilanteessa ole varma, mikä on paras tapa toimia ja se tekee minusta kyvyttömän lukemaan lastani, niin olkoon sitten niin :) Mukavaa, että tämä pieni probleemani antoi jollekin tyydytystä ja ylemmyyden tuntoa ;D



ap

Kysymys: miksi lapsi hakee sinua syömästä. Syökää yhdessä niin ei ole ongelmaa ton ajotuksen kanssa! :D



Meillä on kaksi lasta, molemmat alle 3- vuotiaita. Huomioo ja seuraa löytyy vaikka millä!! Sanoja ei tule kummaltakaan lapselta. Isompi tulee hakemaan sormesta jos haluaa mulle jotain näyttää. Ei se ole seurankipeyttä, vaan mielenkiintoa, on keksinyt jonkun uuden, kivan jutun. Meillä ainakin on näin. Joskus lapsi haluaa jonkun pelin ylhäältä jonne ei ylety, joskus taas näkee linnun ulkona, joku lelu on rikki, pikkuveljellä päässyt pissa lattialle.. Mihin nyt minua sitten tarvitseekaan niin hakee sormesta.



Mitä kummaa siinä nyt sitten on. Parempi että hakee ja näyttää kuin kiukuttelee kun ei saa jotain.



Minä menen lapseni mukaan jos sillä on asiaa. Minusta se nyt kuuluu asiaan että jos juon kahvia ja luen lehteä ja lapsi keksii jonkun jutun että se noteerataan. Onko susta mukavaa jos sulle sanotaan aina: mää tuun kohta, kirjotaan vaan ensin tän jutun nettiin.. ?? Lapsikin varmasti pettyy jos lintu ehtii lentään pois kun odottaa että äiti on valmis uhraamaan aikaansa.

Älä välitä ap. Et todellakaan ole kyvytön lukemaan lastasi. Sinähän ymmärrät vallan hyvin, että hän haluaa sinun lähtevän mukaansa. Mutta kuten sanoit, niin lapsesi ei hae sinua vain joskus ja välillä, vaan kiskoo aivan taukoamatta.



Mulla oli samanlainen esikoinen. Ja se kiskominen oli pahimmillaan juuri tuossa 1,5-vuotiaana. Muistan vielä oikein hyvin, kuinka rasittavaa se oli, kun niitä perunoita ei todellakaan saanut kuorittua, ja joka toinen päivä ruoka oli vielä aivan alkutekijöissään, kun mies tuli lounaalle. Aika usein vedeltiin sitten vain pakastimesta lihapiirakat ja lapselle purkkiruokaa.



Meidän lapsi osoitti seurantarpeensa hyvin esimerkiksi silloin, kun halusin mennä vessaan. Joka ikinen kerta lapsi itki ja parkui koko sen ajan kun olin vessassa - vaikka olisin ottanut lapsen mukaani sinne. Hän ei sietänyt yhtään sitä, että otin tämän pienen hetken kokonaan itselleni.



Tämä sama lapsi on nyt kolmevuotias, ja edelleen vaatii seuraa paljon enemmän kuin 1-vuotias pikkuveljensä! Eli kyllä vain niissä lapsissa on eroja: toiset eivät viihdy itsekseen yhtään, jotkut viihtyvät hyvinkin ja useimmat ovat siltä väliltä. Nyt on kuitenkin hyvin paljon helpompaa, kun lapsi osaa kertoa, mitä hänellä on mielessään. Ja silloin tosiaan helpotti välittömästi, kun lapsi oppi puhumaan.



Joten tiedän kyllä, miten raskasta on katsella, kun toiset samanikäiset leikkivät tyytyväisinä, ja oma vain kiskoo kädestä. Mutta se todellakin menee ohi. Nyt se on vain kestettävä.

Vierailija:

Ap ei nyt vaan tajuu tän koko keskustelun pointtia, vaan on päättänyt olla itse oikeassa.

Mun näkökulmasta asia on niin, että tähän keskusteluun on vastanneet lähinnä sellaiset, joilla ei ole vastaavasta kokemusta.

11

huomiota. Kyllä sen aika tulee kun ei kaikkeen äitiä kaivata. Ei minusta tuon ikäisen kuulukaan viettää aikaansa yksin, vaan yhdessä, vaikka toki ruuanlaitot ja muut voivat työläitä olla ja pakko hoitaa.