No miten Tähitvalolla meni tänään puistossa leikkikö tädit sun kaa...?
Reps! Itsetunnoton ihmisolento olet, tai hemmetin hyvä provo, mä ainakin näin netin kautta saan susta niin inhon väristyksiä, huh!
Kommentit (18)
tuollaiset ihmiset ja naiset! Teette hallaa koko sukupuolelle!
pipo kireellä?
Ei ole sulle elämä vielä näyttänyt kaikkia puoliaan. Hyvä se on siellä naukua kun on niin helvetin täydellinen. Älä koskaan sano ei koskaan.
Ei kaikille koskaan tule pettäminen mieleenkään, koska ovat niin turvallisuushakuisia, että ajatuskin pelottaa. Toiset taas pettää vähän väliä ja siinäkin kehittyy.
Nimimerkillä " Rehellisyys on suurinta itsekkyyttä" .
sillä teolla voisi saada miehensäkin takaisin..
JOS haluat miehesi takaisin..
Minä itse petettynä arvostin noita elkeitä!
ap
onko elo yhtään selkiytynyt? vieläkö mies meinaa juosta viikonlopun?
mites se perheterapia- oletko harkinnut asiaa?
*voimia*
Perheterapia ei varmasti tule nyt kysymykseen, sillä mies ei taida olla halukas sellaiseen lähtemään.
lopettakaa se jonninjoutava moralisointi. Mitä te Starlightia kiusaatte? Sinäkin ap, petetyksi tullut, hukutko siihen katkeruuteesi kun pitää ihan päättömiä pölistä?
Ettekö te tajua, että elämä voi tuoda tullessaan myös vaikeita ja kipeitä asioita. Joskus sitä voi pettyä jopa itseensä, kun ei pystykään käyttäytymään niinkuin " säännöt" määräävät.
Mrs_Starlight, mikä sulla on nyt tilanne? En ole aikoihin seurannut keskustelua, viimeksi joskus silloin kun yritit päästä irti siitä toisesta. Nytkö miehesi on alkanut oireilemaan? Saiko hän tietää sivusuhteestasi? Voimia sinulle, älä masennu näistä kaikista hulluista.
t. yksi, joka myös haluaa pohtia omia vaikeuksiaan täällä anonyymina. Kaikista kun ei voi " oikeassa elämässä" kenellekäään puhua
Niin, siis mies sai tietää jo talvella tapahtuneesta. Hän itse kysyi, onko jotain meneillään, enkä voinut valehdella. Pitkän aikaa sen jälkeen meillä oli (luulin niin) aika tasaista elämä, mutta loppukeväästä mies sanoi haluavansa asumuseron. Jäimme kuitenkin asumaan yhteen lapsen takia, mutta ei meillä hyvin mene. Arki hoituu, mutta muuten olemme aivan erillämme. Mies haluaa rampata ja mennä, esim. viime viikonlopun hän oli kokonaan pois. En ole kysynyt, missä.
Ja on minunkin oloni sekava. Keväällä orientoiduin täysin siihen, että toinen mies on historiaa ja haluan saada avioliittoni toimimaan. Nyt tilanne on kuitenkin tämä ja myönnän ajattelevani toista aika paljon. Se on tuomittu tietenkin aivan täysin täällä, mutta hän on tässä tilanteessa lähes ainoa, jolle voin irl puhua rehellisesti.
kovin hedelmälliseltä tilanteelta. Olen siis tuo kirjoittaja nro 11.
Minusta tuntuu, että miehesi haluaa kostaa sinulle? Voitko puhua hänen kanssaan rauhallisesti, vai meneekö heti riitelemiseksi? Ajattelin vain, että jos kertoisit hänelle ihan rehellisesti, että tuo " kostamishakuisuus" vain ajaa sinua hänestä poispäin?
Oletteko kokeilleet ulkopuolista apua? Se voisi tuoda tuohon tilanteeseenne kaivattua apua ja perspektiiviä.
Mä en yhtään tykkää tästä mustavalkoisesta ajattelusta, että tuomitaan ihmiset suoralta kädeltä tuosta vaan. Mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä kipeämmin tiedostaa sen, että ihminen on erehtyväinen.
Kerro Starlight lisää tuntemuksistasi?
itse kirjoitin tuon ketjun
Mitä teen?!? Olen rakastunut toiseen...
Jos haluat lukea millaisessa tilanteessa minä olen.
t. 11
luin huonosti ketjun, aiemmin siis mainitsit että mies ei lähde terapiaan. Itse olet kuitenkin käynyt?
Minäkin olen menossa yksin. Meillä on muitakin parisuhdeongelmia ja toivon, että niitä myöhemmin käsitellään pariterapiassa, mutta ajattelin mennä ensin yksin, koska selvästi pelkästään minun päänupissani on terapoitavaa : )
t. 11
Käyn lukemassa ja vastaan, kun ehdin! Nyt en ehdi olla koneella kauampaa. Palaillaan asiaan.
kiva tietää. Tarkkailen tilannetta : ). Kaipa tämän ketjun haulla löytää, olisi tosi kiva kuulla sinusta ja ehkäpä voisit hiukan mentoroida minuakin onnetonta ; ).
t. 11
Starlight,
kiitos vastauksestasi. Vkloppu meni paremmin ja olin jopa pitkiä aikoja ajattelematta tätä ihastustani. Nyt olemme taas nokakkain, enkä voi kiistää, etteikö mikään värähtäisi. Onneksi kohta alkaa kesäloma ja pääsen pois täältä työpaikalta.
Voi kumpa mieheni tajuaisi, että mitä enemmän hän kohtelee minua huonosti, sitä enemmän hän ajaa minua pois luotaan. Tämä lienee kynnyskysymys, tuleeko meidän parisuhteesta pitkässä juoksussa mitään.
Vierailija:
Voi kumpa mieheni tajuaisi, että mitä enemmän hän kohtelee minua huonosti, sitä enemmän hän ajaa minua pois luotaan. Tämä lienee kynnyskysymys, tuleeko meidän parisuhteesta pitkässä juoksussa mitään.
Minä nimittäin huomasin toimivani juuri näin. Suhdetta ei ollut, mutta molemminpuolista ihastusta kyllä. Taistelin tunteitani vastaan, mutta jotenkin kierosti nautin siitä, jos oma mieheni töppäsi tai loukkasi minua jotenkin. Silloin sain tunteilleni oikein tulta alle ja ajattelin, että kyllä tässä kuule muitakin ottajia on.
Eihän tämä ajatuskulku mitenkään rakentava ole, päin vastoin, vaikka inhimillisistä tunnoista on kyse. Tajusin, että vaikka mieheni joskus loukkaa minua (kuten kaikki joskus, minäkin), ei minulla ole oikeutta käyttää hänen loukkauksiaan hyväksi ruokkiakseni ihastustani! Pitkällä tähtäimellä se ainoastaan satuttaisi kaikkia osapuolia.
Puhuin kuitenkin miehelleni rehellisesti tunteistani. Kerroin, että kaipaisin enemmän hellyyttä jne., ja että osittain tämän puutteen ja erinäisten loukkausten takia ajatukseni ovat alkaneet harhailla muissa miehissä. Tällaisesta ei tietenkään saa syyttää puolisoaan, sillä jokainen vastaa viime kädessä ihan itse teoistaan. Sen voi kuitenkin tuoda esille, että parisuhdevaikeudet _osaltaan_ ajavat minua tähän.
Meille puhuminen teki hyvää ja auttoi meitä molempia panostamaan enemmän yhteiseen hyvään. Nyt tuo ihastuskin on laantumassa, kun tunnen tarpeitteni täyttyvän jälleen avioliitossa.
tuo nimim. rehellisyys on suurinta itsekkyyttä?
Kuinka olet tuohon elämässäs päätynyt? Oletko tullut petetyksi, oletko ollut pettäjänä, vieläkin...? Kuinka olet sinut itsesi kans?
Mielenkiinnosta, ei pahalla!
nim. Elämää oppimassa
En tiedä, onko minulla siihen mitään lisättävää. Tuskin minusta ainakaan mentoriksi on, olenhan itse sotkenut kaiken. :(
Olen itse sitä mieltä, että mitä varhaisemmassa vaiheessa tällaiset jutut pystyy pysäyttämään, sen parempi. Ihastuminen ei vielä haittaa mitään, molemminpuolinenkaan, jos kaikki jää siihen. Sinä ja minä olemme molemmat ylittäneet rajan, eli paluu lähtökuoppiin on jo vaikeampaa. Sinulla kuitenkin näyttää olevan toivoa, jos kerran on tullut sellainen olo, että kaikki on ohi eikä mies mitään vakavampaa haluakaan!