miten kohdata lapseton?
en ole enää lapseton, mutta kovasti asia vaivaa varsinkin niiden osalta jotka edelleen ovat, ja nyt onkin ongelmana kun pitäisi käydä töissä ilmoittamassa että jään uudelleen äitiyslomalle, työkaverina on lapseton ihminen ja hävettää suoraan sanottuna mennä käymään kun mahakin jo näkyy.
meillä on niin että esikoinen tuli parin vuoden yrittämisen jälkeen, kakkosta tehtiinkin jo nelisen vuotta ja oltiin jo jonossa hoitoihin, mulla on vain yksi munatorvi ja muitakin ongelmia, mutta yllättäen kuitenkin plussasin luomuna. tämä kolmas on suoranainen ylläri, luulin tosiaan että ei toista ihmettä enää tule.
mua vaivaa suuresti tämä asia kun en tiedä mitä ihmettä sanon työkaverille joka on halunnut omaa lasta jo kymmenen vuotta, miksi hänelle ei sitä ole suotu mutta meille jo kolme? helpompi olisi jos en tietäisi lapsettomuudesta mitään, mutta kun meillä oli siitä pientä ohimenevää juttua ennen toista raskauttani.
varmasti tämä ihminen masentuu ja tuntee olonsa turhautuneeksi, minä ainakin välttelin aikanaan kaikkia isomahaisia enkä edelleenkään utele kenenkään lapsentekoasioita, sen verran oli kipeää aikaa vaikka olinkin vain sekundäärinen lapseton, juokseeko hän mua pakoon vai tuleeko rehdisti tervehtimään, mua oikeesti hirvittää mennä käymään kun en tiedä mitä sanoisin tai tekisin.
Kommentit (2)
Ymmärrän toki, että ajattelet työkaverisi tunteita, mutta... tosiasia vaan on, että onni osuu kunkin ihmisen kohdalle (tavalla tai toisella) eri aikaan, joten et sinä mitään sille voi, että hän ei ole tullut raskaaksi.
Itse olen sekundäärisesti lapseton, kolmen lapsen äiti.
Neljättä yritetty pian 2 v, tuloksetta :(
Toki kirpaisee välillä (yleensä silloin kun kuukautiset just alkavat, ja toiveeni raskautumisesta siirtyvät taas kerran seuraavaan kiertoon) raskaana olevien mahat, mutta en koe toisten raskauksien olevan multa mitään " pois" , ja onnellinen olen tuttujen (ja tuntemattomienkin) raskauksista :)
Pikemminkin mua ärsyttää ne, jotka tietävät vauvahaaveistamme (ja tärpittömyydestä), ja kiertelevät ja kaartelevat oman odotuksensa kertomisesta, tai yrittävät uskotella, että " vahinko kävi" tms. (ilmeisesti lieventääkseen mun tuskaani, vaikken näin ajattelekaan, suon toki jokaiselle lapsia ;) ).
Eihän sun tarvitse hehkutella omaa odotustasi (etkä varmasti niin tekisikään), mutta et voi kyllä peitelläkään odotustasi, jos/kun vauvamassu jo näkyy.
Reilusti vaan työkaveriasikin moikkaamaan, pakko hänen on kohdata muuallakin odottavia mammoja (kadulla, kaupassa, yms.)
Me kaikki ajattelemme niin erilailla, ja eri tilanteissa samakin ihminen erilailla...mutta mä ajattelen asian näin :)
Onnellista odotusaikaa! :)
Aina on niin, että toisella on " hautajaiset" ja toisella " häät" . Ite oon lapseton ja toki toisten raskaudet saa miettimään omaa surkeeta kohtaloa ja välillä katkeruuskin nostaa päätään, mutta se on elämää ja ihan normaalia.
Toivon, että saat iloita tästä raskaudesta juuri niin paljon kuin itse haluat ilman että tunnet millään tavalla syyllisyyttä. Elämässä nyt vaan on asiat niin, että toisille lapsia suodaan ja toisille ei. Itselläni on tällä hetkellä työkaveri raskaana, oottaa esikoista ja on aivan ihanaa seurata sen masun kasvamista. Hassua sinänsä... En osaa ajatella niin itsekkäästi, että en soisi hänelle raskauden ilon esiin tuomista, pyrinhän minäkin hoitojen myötä samaan olotilaan.
Ihania raskauspäiviä sulle!
t. Ippu67