Mistä tietää/huomaa ettei enään rakasta toista?
Olen alkanut miettimään rakastanko enää miestäni, mutta kun en ole varma. Mistä saan varmuuden ennen kun teen mitään päätöksiä? Paskakun aina kaikki pitää olla niin vaikeaa....
Kommentit (8)
Ja asia olisi sinulle yks paskan hailee.
kai se joka tapauksessa ärsyttäisi, suututtaisi ja tuntisin itseni petetyksi ja loukatuksi.
Jos rakastaa toista, ei ole vain rakastunut, haluaa sitoutua. Rakkaan kanssa haluaa elää yhdessä, kokee kumppanuuttta, hänestä saa voimaa arkeen. Hänelle on muusa, kumppani ja toveri. Rakastaessa ei pienet kivet hierrä ja isot osataan kiertää yhdessä. Jos on vaan rakastunut on kyse usein omasta tunteesta, ei siitä aidosta suhteesta toiseen erilliseen yksilöön. Mulla meni toistakymmentä suhdetta tajuta näiden ero. Mieheni oli fiksumpi ja mä olen hänen kolmas. Rakastaessa ei tarvitse huumaa ja kiimaa, vaan se tunne on syvempi. Oletko koskaan miettinyt luopuvasi parhaasta ystävästäsi, lapsestasi tai äidistäsi? Sitä on rakkaus.
Vaikea asia ja äskeinen hääohjelma ja papin puheet saivat minut todella miettimään omaa avioliittoa..
Mietin omaa sitoutumista tähän suhteeseen. Taidan tosiaan suhtautua meidän avioliittoon määräaikaisena projektina enkä loppuelämän kestävänä yhteisenä taipaleena. Toki välitän miehestäni, onhan hän lapsieni isä ja todella hyvä isä onkin. Arki on pääosin todella hyvää ja perhe toimii hyvin yhteen mutta mutta..
Haaveilen ja haikailen jatkuvasti tulevaisuudesta ja jotenkin tuntuu, että meillä ei tulevaisuutta yhdessä ole. En tunne saavani tukea tästä parisuhteesta, en hellyyttäm enkä yhteistä aikaa. Kaipaan monia asioita elämään, asioita joita voisin tehdä kumppanini kanssa mutta me emme mieheni kanssa nauti samoista asioista. En toki kuvitellutkaan, että yhteiselo olisi jotain ruusuilla tanssimista ja parisuhteessa elo ikuista rakastumisen tunnetta mutta kuvittelen saavani kuitenkin jonkinasteista kumppanuutta..
Esim. jos miehesi vaikka pettäisi sua ja jäisi siitä kiinni, se olisi sulle ihan yhdentekevää tai jopa helpotus. Se, että toinen ärsyttää ja toiselle on välillä tosi vihainen ja riidellään, ei ole vielä merkki mistään rakkauden puutteesta. välinpitämättömyys on.
ei oikeen enää tiedä mitä tunteita on vai onko mitään. Ottaa välillä asiat miehessä niin päähän, välillä mietin että miksi edes hänet valitsin, miksi en välittänyt aiemmin asioista joita jo alussa huomasin, miksi luulin asioiden muttuvan ja tulevan paremmiksi kun ne vaan huononevat ja pahenevat. Miksi minä yritän kun ei hän yritä. Välillä tuntuu jo etten jaksa enää, miksi kiusata itseä, miksi tuhlata lyhyt elämä tallaiseen, mutta sitten taas... en tiedä.
mistä muut ovat huomanneet? onkohan se vaan kyllästymistä? tai että pitää toista liian itsestäänselvyytenä?