Erosin 9-vuoden suhteesta, enkä murehtinut päivääkään!
Suhde oli hyvä, mutta kasvoimme erilleen.
Mitä sitä suremaan, uudet ovet vain avautuivat!
Kun äitini kuoli, totesin, että tätä se elämä on, hetken täällä jokainen palloilee ja sitten lähtee pois. Onneksi ei tuntenut suuria tuskia.
Sain keskenmenon vuosia sitten ajattelin, että yritetäänpä uudestaan, tämä ei onnistunut ja niin yritimme.
Olen tuntenut suurta rakkautta, iloa, jännitystä, empatiaa, mutta surra en kai osaa.
Tuli mieleen, kun täällä jos jonkinmoista asiaa surraan ja vatvotaan.
Muita kaltaisiani " realisteja" ?
Kommentit (4)
Olimme 9-vuotta yhdessä ja kaksi lasta saimme.
Eikä myöskään suhdetta äitiini voi kuvailla noin...
ap
suhde takana, ja päättyi eroon.
Mä ihailen sun rohkeutta elää uutta, ja suhtautua elämään seikkailuna.
Mulle on ollut kamalan vaikeaa itsenäistyä, tajuta, että mä itse teen elämäni.
Tuntuu kuin tarvitsisin toista kaikkeen ihan pieneenkin. I must grow up...
Vai oikein kertakäyttösuhde, heh hee.. Sehän se on ainoa mieleentuleva vaihtoehto. Elämäänsä tyytyväisen ihmisen on oltava jollain lailla moraaliton.
kertakäyttösuhteita. Mitä sitä yrittämään jaksaa yli vaikeiden hetkien.