*****SyySKuunSissiT to-su*****
Kommentit (45)
Nyt meni kyllä viikko taas uskomatonta vauhtia!! Just oli sunnuntai ilta eikä yhtään huvittanut pitkä työviikko edessä. Auh, mihinkähän se katosi??? Ja ensi viikollakin vaan 3 päivää duunia. Jesss!! Sysin ja äiskän välillä kaiketi kaikki taas ok. Onneksi ei sen kauempaa kiukuteltu. =)
Mä kyl odotan juhannusta ihan hirveästi! Uskomatonta että se minikokoinen kalju kääpiö joka viime juhannuksena oli juuri täyttänyt 1kk (ja oikeasti laskettu aikakin oli vasta umpeutunut silloin juhannuksen päivinä) jota mä sit kummitätinä sain hoivailla on nyt iso jätkä joka kävelee ja juttelee (omaa kieltään tosin) kovasti. Ja ihanaa kun koko perhe on kasassa. Kun vaan olis lämmintä että päästäis uimaankin!!
Kihlis on taas vähän vaisumpi. Se on heti kovasti kurjaa kun on niin ehtinyt tottumaan siihen sen riekkumiseen. No, ehkä parin päivän lepäämisen jälkeen se sitten taas innostuu kunnolla. Liikkuu ja potkii kyllä nytkin, mutta harvakseltaan. Eikä tunnu masun päälle taas ollenkaan.
Voihan kakka, mun piti teille kommentoida mutta taas jouduin jättään kirjoittamisen kesken melkein tunniksi enkä viitsi enää palailla lukemaan juttuja uusiksi.. Huldiolle ainakin onnea rokon vasta aineista =) Hieno homma!! Ja Sparvenille tsemppiä homeen poistoon. Kannattaa tosiaan vilkaista tai vaikka kysäistä sieltä Marttaliiton sivuilta millä ne saa pois. Mäkin olen joskus sieltä saanut tosi hyviä neuvoja johonkin " kotitalousongelmaan" .
Niin ja töihin palaamisesta.. Mä en todellakaan tiedä!!! Luultavasti palailen joskus vuoden päästä elokuussa.. Olisihan se ihana kotiin jäädä pidemmäksikin aikaa (heh, huomaatteko miten mulla on mieli muuttunut alkuraskauden ajoista) mutta ei se oikein onnistu varmaan.. Meillä on kumminkin se omakotitalon osto tai rakentaminen ajankohtaista tuolloin viimeistään, joten kyllä munkin tarvii sit duuniin mennä. Ainakin alkuun että näkee kuin selvitään. Kyllähän miehellä ihan kiva liksa on, mutta näillä Helsingin hinnoilla voi tulla aika kovatkin lyhennykset ja liian tiukille ei kannata vetää. Mut jokatapauksesa ainakin kesän aion olla viel kotona. Vaikeaa se muuten taitaa olla jos ihan tirppanaa hoitoonkin koittaa saada? Mä jotenkin ajattelen että olis kiva jos lapsonen edes osaisi kävellä..
Kivaa viikonloppua kaikille!!
Colis ja Kihlis 26+1
auto; kotiaitiys, syke -piti oikein tehda muistilappu etta vastaan ainakin niihin heh hee, miten niin ' rade' jyllaa...
Noh, kotiaitina oon ollu aikas tarkkaan 13 vuotta; taalla ei kotiaidit saa ees mitaan rahaa, joten jos Suomeen muutettais kaikki ois luxusta?! Sita ennen tietty jo esikon kans kotona joka tayttaa jo 15v.
Auto; suuri ongelma! Ma myin mun oman uuden fiatin (palio) pois jo viime vuoden puolella, kun niin piti jotain tila-autoa etsia; eipa olla viela mitaan loydetty! Taalla kun on tila-autot vain taxeina, tavallisille pulliaisille ei kaytettyna loydy ja uudet maksaa hunajaa...
Mies haluaa toyotan nelivedon, mutta kun en koskaan oo suurta autoa ajanu, niin en tuohon ajatukseen oikein oo tykastyny... 6 henkea kun perheessa jo on (7. siis tulossa) ei enaa mikaan tavallinen ajopeli riita, ja tuohon kahden auton rumbaan en jaksanu lahtea!
Sparvenin sykkeeseen; meilla Hope-neidon sykkeet tarkastuksissa (ultralla) olivat JOKA kerran siina 116- 122 valilla; ja kun taalla palloilen huomautinkin monta kertaa miten ne tuntui alhaisilta? Lekuri ei koskaan niita huonoina pitanyt? Menin sitten 4d ultraan samana paivana kun aamusta olin omalla gynella (syke 120) ja siella mitattuna syke oli heti 155? Joten voipi olla niista laitteistakin hiukan kiinni; tai sitten on tavallista rauhallisempi neiti!!
No niin noihin tuli vastattua, heh; omaan napaan kaikkea hyvaa, eilen oli neito villina illalla kun oltiin juhlissa, ei pitanyt diskomusiikista? Tai sitten jytasi sen tahdissa oikein kivuliaastikin talle aiti-muorille! Voihan se olla mun vasyakin, kun siivoilin koko eilisen paivan, tanaan otankin iisisti ja mennaan rannalla!
Meilla loppu sitten eilen kokeet ja koulu! Viela 9. ja 6. luokkalaisilla on yhdet suuret 3 paivan kokeet ens viikolla ja sitten taa kouluvuosi on onneks jo ohi!
Etta tallaista
Voikaa hyvin -levinia ja Hope rv 27 -
Olen jo pitkään lueskellut palstaa, kerran jopa esittäydyinkin, mutta eikös kone kaatunut juuri, kun piti viesti lähettää :(
Hei vaan kaikille siispä! Nopee esittely tässä alkuun:rv 28 (tasan), ennestään 2 lasta (8 ja 9 v). 35 vuotias. Ihana perhe ja onnellinen.
Miksi sitten mun otsikko on epätoivoinenko?. Välillä tuntuu, että tämä raskaus on kaikkea muuta kuin onnellista odotusta. Kävin lapsivesipunkitossa kohonneen veriseulariskin takia -> itkuinen 3 viikon tulosten odottelu, tulos normaali. Kävin 4D ultrassa, jossa lääkäri sanoi sikiön olevan laskettua-aikaa 2 viikkoa pienempi -> kontorollikäynti 4 vkon päätä -> huolestuttaa... Juuri sain sokerirasitustestin tulokset: 2 arvoa koholla -> äitipolille jatkotutkimuksiin...
Onko nyt mitään positiivista? No joo se, että voin ihan hyvin. Ei suppareita, vähän välillä liitoskipuja, olo ihan pirteä, välillä närästää, mutta ei siis mitään normaalista poikkeavaa :)
Tiedän, että meille on tulossa poika ja odotan vauvaa ihan mielettömästi, kaikki perheessämme odottavat. Miksi en ole kuitenkaan lainkaan innostunut vaunujen, tarvikkeiden, vaateiden jne ostosta? Mua vaan välillä pelottaa ihan kamalasti. Ei synnytys, vaan se, että voiko kaikkien näiden jälkeen oikeesti kaikki mennä hyvin?
Mammavirtahepo & Jallu rv 28 (tasan)
Onkohan sinulla jokin jälkistressi kaikista noista tutkimuksista ja odotteluista? Voi olla että sinnittelyjen jälkeen tulee väsymys ja pelko vähän jälkijunassa.
Tunnemyllerryksistä minun on pitänyt pitkään kirjoittaa. Itse huomasin itkeväni kun Teemu Selänne voitti stanley cupin. Enkä ole edes jääkiekkofani. Sitten viikko sitten olin ihan maassa. Melkein suunnittelin avioeroa. Sitten sain aukaistua suuni miehelle ja nyt on paljon parempi olo.
Niin, ne tunnemyllerryksen kaikessa karmeudessaan kuuluvat asiaan ja ovat tarpeellisia äidille ja vauvalle. Äidillä täytyy olla tunteet herkkänä kun alkaa hoitaa vastasyntynyttä. Lasta voi toki hoitaa ilman tunnekontaktia, mutta parempaa hoitoa lapsi saa jos äiti pystyy hoitamaan häntä " ihollaan" omien tunteidensa kautta. Masennus, hirmuinen pelko ja ahdistus, niistä ei tietenkään ole hyötyä kenellekään, mutta tästä " tavallisesta" tunnemylläkästä käsittääkseni on.
Nyt äiti on leiponut sämpylöitä. Ovatkohan hyviä?
terv peikkoäet ja turkulainen lomalla!
Tai en kai minä pysty ikinä mitään oikeasti nopeasti ja lyhyesti kommentoimaan :)
Kotona olosta; esikoisen kanssa menin töihin kun tyttö oli 10,5 kk ja ihan hyvin meni. Meillä on kiva perhepäivähoitaja ja tyttö kyllä käveli jo silloin (aloitti jo 9 kk iässä) eli ei jäänyt muiden jalkoihin kun oli melkoinen " jötkäle" muutenkin. On siis pienestä pitäen osannut pitää puolensa. Sitä en tiedä miten olisi onnistunut jos olisi pitänyt viedä päiväkotiin. Äidille töihin lähteminen teki tiukempaa, monenena aamuna vollotin pysäkillä ja kirosin jos bussit oli myöhässä- kun se aika oli pois tytöltä. Ja likka on siis ollut koko ajan hoidossa 9-9,5 tuntia päivässä eli tosi pitkää päivää. Meillä ei lainat paljon antaneet peräksi kotiin jäämistä tai ehkä ne olisi antaneet hetken mutta minä itsekäs ihminen oikeasti kaipasin jo töihin. Tämän toisen kanssa ei ole sen kummempia suunnitelmia. Tiedän entuudestaan etten tule erityisemmin viihtymään kotona. Äitiysloma loppuu kesäkuun lopussa 08 ja siihen päälle tulee sitten lomat eli töihin pitäisi palata elokuussa mutta epäilen että menen vasta syyskuun alusta. Hoitopaikat on kuitenkin kiinni heinäkuussa ja pitäisi sitä kuitenkin hiukan harjoitella ennen töiden aloittamista joten se syyskuu kuulostaa hyvältä.
Huomioikaa muuten kaikki jotka aikovat viedä lapsen hoitoon syksyllä 08 että jos hoidon aloittaa muistaakseni elokuun puolella niin sitten on seuraavana kesänä heinäkuu maksuton, muuten siitäkin menee puoli maksua vähintään. Ja hoitopaikkoja saa paremmin tuolloin syksyllä kun porukkaa lähtee kouluun ja eskariin.
Mitäs muuta, en osaa vieläkään päättää otanko äitiyspakkauksen vai en. Katselin kotona että onhan niitä vaatteita kyllä aika tavalla muutenkin. Makuupussi tarvitaan, mutta ehkä sen voisi ostaa erikseenkin sieltä Reimalta tai huuto.netistä.
Sukulaisille ja tytölle kerroimme vauvan sukupuolen eli toista tyttöä meille ultran mukaan odotellaan. Tohtorin mukaan asia on ihan selvä mutta miksi ihmeessä minä en ota uskoakseni asiaa... Onko teillä kokemuksia siitä että 25+ viikolla 4D ultrassa todettu sukupuoli olisikin ollut jotain muuta sitten syntyessä?
Huldiolle muuten kommenttina että meidänkin pimu (25+4) painoi tuossa 4d:ssä sen 1,1-1,2 kiloa riippuen vähän siitä miten mitattiin ja iso on siis tulossa eli pysypäs sinäkin nyt kärppänä vaatimassa synnytystapa-arviota ja tarkastus ultraa vielä lähempänä h-hetkeä. Ison sf-mitan kuulemma pitäisi myös antaa varoitusta siitä että lapsi voi olla iso. Meillä esikoisesta se mitta oli jo viikolla 37+ 37 senttiä ja se on kuulemma yli käyrän eli olisi pitänyt hälyyttää jostain.
Lääkäri koitti ihan alkuun käsikopelolla ja sanoi ettei tämä nyt mitenkään kovin isolta vaikuta, mutta perui sitten tutkimuksen aikana puheensa. Kertoi ettei kovasti ihmettele sitä miksi iso paino pääsi esikoisen aikana monesta ihmisestä läpi. Vauva on jotenkin niin syvällä minussa että tuntuu pienemmältä kuin onkaan.
Joo, tässä nämä pikaiset kommentit :) Tänään lähdemme viikonlopun viettoon mummoloihin joten jätän teidän viikonlopuksi sentään " rauhaan" .
Mukavaa viikonloppua kaikille!
t: Typykkä, syyskuussa kahden tytön äitee
Typykkä: Käypä Kivenlahden Skidissä, jos makuupussia tarvit. Siellä oli jossain vaiheessa useita ja ostin 5 eurolla tosi siistin. Siis Skidi myy käytettyjä lastenkamoja.
Mammavirtahepo: Kiva kuulla sinusta. Välillä mietinkin ja huhuilin, että mitä sulle kuuluu, kun samassa veneessä oltiin tuon veriseulan kanssa. Kiva että tulos oli teilläkin normaali ja kaikki periaatteessa hyvin.
Mulla on myös rankka puolivuotinen noin henkisesti takana ja täytyy myöntää, että tämä odotus ei ole ihan sitä, mitä aikaisemmat juuri tuon stressin takia. Mutta nyt yritän sitten olla positiivinen ja nauttia omasta hyvästä (aikaisempaa paremmasta) olosta ja masuasukista.
Eli tsemppiä ja positiivista ajattelua sullekin lähettelen! Eiköhän vaikeuksien jälkeen sullakin kaikki suju hyvin!!!
Mukavaa viikonloppua muillekin!
apinaemo 27+5
Perjantaita..
Työviikko olisi takana.. Mukavaa! Vielä muutama päivä ja sitten lomaa..
Olipa tänään tullut postissa päätös Kelalta.. Tulee kait sitten ensi viikolla äitiyspakkaus.. Hoitopöydän ajattelin hankkia huomenna.. Meillä on joku tuolla varastossa, mutta haluan pienemmän.. Nyt mulle on tullut joku pakko saada hankittua kaikki valmiiksi.. Hyvä niin, ettei tule yllätyksiä..
Eilen supisteli ihan kipujen kera.. Enkä edes ollut fyysisesti rasittunut.. Tänään ollut olo taas ok..
Taidanpa lähteä tästä moikkaamaan vanhempiani ja käyttää lapset hampurilaisilla.. Sitten illalla saunaan ja aamulla saa nukkua... =)
Piia ja 007 rv tasan 30!!! Poks, poks.. Kympit paukkuu.. =)
Noista tavaroista ja valmiiksi laittamisesta. Just naureskelin tossa itsekseni, et esikoisesta oli tässä vaiheessa hoitopöytä valmiina makkarissa, pinnasänky pedattuna ja niitä piti käydä ihailemassa itsekseen vähän välilä, mut nyt ne on autuaasti jossain varastossa ja aattelin tossa elokuun alussa kaivella ne esiin.
Viime yönä oli oikein kunnon ukkonen ja myrsky, ei tullu paljoo nukuttua kun kuuntelin lähteekö katto lentoon.....onneksi ei, sillä ukko on reissussa.
Mulla on oikea lonkka alkanut kipeytyä oikein kunnolla, saas nähä miten kohta päästään enään linkkaamaan puistoon...no, päivä kerrallaan
hyviä viikonloppuja
t. maitohamsteri ja kirppu 28 +2
Hei vaan kaikille täältä Pääkaupunkiseudulta!
En nyt ole varma raskausviikoista, kun sen seuraaminen on vähän unohtunut. Ehkä nyt on rv 25. laskettu aika 28.9. En jaksa nyt alkaa laskeskelee. Poikaa odottelen. Muutin takaisin Suomeen pari viikkoa sitten, ja ensimmäinen neuvolakäynti on maanantaina. Egyptissä ja Turkissa olen käynyt kyllä tarkastuksissa. Kahden viikon välein ultrassa, niinkuin Egyptissä on tapana. Kovia mahakipuja on ollut Turkkiin menosta lähtien. Siellä töitä tehtiin hullunlailla. Mieluummin olen työttömänä Suomessa kuin siellä. Tosin nyt kivut Suomeen tulon jälkeen vähentyneet huomattavasti ja nukun jopa yötkin.
Monet tällä palstalla puhuvat siitä kuinka he aikovat olla ainakin ens kesään asti vauvan kanssa. Sanoin tädilleni että olen 3,5 kk lapsen kanssa ja sit menen töihin, ja hän kauhisteli pitkään sitä ja että miten kiintymyssuhteen käy jne. En tiedä mikä on sen parempi, että äiti syö kerran kuussa ja ei ole kattoa pään päällä, kuin se että on... Asunnotomienkin tila on huono Suomessa nykyään. En välttämättä saa edes äityislomarahoja, koska olen ollut ulkomailla töissä. Ikävähän se on jättää pienokainen, mutta ei mulla ole vaihtoehtojakaan. Voittaisinpa lotossa.
Jaksamista vaan sinne kaikille äideille!
Ei irtoo tästä mammasta nyt kummempia kommentteja - sanotaanko näin että " Äiti on vähän väsynyt.." ;)
Koko päivä ollaan menty pää kolmantena jalkana - vakuutusyhtiössä, työkkärissä, kyläilemässä, kaupassa.. Ja sitten piti(!) ottaa pikkusiskoni tänne yöhoitoon, kun vanhemmat mössivät omat " hoitovuoronsa" , eli ovat molemmilla vuoroviikoin.. (ja nyt sitten molemmilla sovittuja menoja yhtäaikaa!) Pikkuveli meni sitten isommalle siskolle. Nyt vielä omalle tytölle iski kuume ja mua supistelee muutaman minuutin välein.
Mieskin ollut viimeiset 4 päivää töissä niin että ollaan keretty huomenet ja hyvät yöt toivottaa :( Nytkin on vanhemmillaan yötä, kun tätinsä hautajaisiin menee huomenna. *pläääh*
Eli pinna kireenä - onneks aamulla on jo mieli virkeempi, tiedän sen.
Mä olen ihan rikkipoikkiväsyhalkijne...
Mies oli eilen saunaillassa. LUPASI ettei ota kuin 1-2 olutta ja katselee, kun muut örveltää. Mulla kun on iltaan pahenevat noi supparit ja eilen olikin sitten pattitilanne: Mulla ei mitään mahd. saada lapsille hoitajaa ja tottakai suppareita ollut pisin päivää. Illalla vielä pahempia niin, että oikein piti kellottaa. Soitin TYKSiin ja kysyin mitä oikein voisin tehdä. No määräsi ottamaan toisen adalatin ja menemään kuumaan suihkuun. Olisi halunnut mut sinne, mutta milläs menet, kun olet kolmen lapsen kanssa yksin eikä hoitajia mailla halmeilla???? Selitin tilannetta lääkärille ja hän sanoi ihan suoraan selvällä suomenkielellä, että mulla todellakin on paskamainen tilanne. Olin jo todella itkuinen ja hän rauhoitteli mua.
No mä tein työtä käskettyä. Sain lapset nukkumaan(sitä ennen juoksin paniikissa portaat ylös, kun nuorimmainen kaatui kylppärissä ja löi päänsä laattalattiaan niin että alhaalla tärähti) ja otin adalatin ja menin suíhkuun. Ei mennyt kauaa, kun paineet romahti niin että päässä heitti jo maatessa. Makasin vain sohvalla ja kellotin suppareita.
Sitten mies soittaa mulle 23 aikaan et miten pääsee kotiin?? Vittuako mä tiedän miten ja MISTÄ?!?! Ei täältä kukaan pääse hakemaan... Mun vanhemmat Hesas, systeri menos töihin ennen 06 joten nukkuu puh. äänettömänä enkä tod. herättäis ees! Jossakin vaiheessa tuli kotiin ja HA!! Ei sanallakaan kysynyt mun tahi vauvan vointia ja AJOI MUT POIS SOHVALTA!! Mä sanoin et supistaa kipeästi, mut ei edes kuunnellut!!!!!!
MUA OTTAA NIIN AIVOON JA TUNNEN OLEVANI NIIN ALA-ARVOINEN!!!!!!
Sorry purkaus... painun taustalle....
-PippuriMamma & " MatiasMatilda" 29+...
kuulostaapas ikävältä tuo tilanne. Miten supistusten kanssa kävi?
Että miehet osaa olla niin ajattelemattomia ja itsekin sitä ei osaa rajoittaa kauheasti miehen menoja/tuloja, kun tulee aina sellainen kiukkuinen akka fiilis jos näin tekee.
Mun mies on sellainen joka olisi aina töissä tai joka tapauksessa jossain muualla kuin kotona. Mulla lähti jostain syystä eilen kaksi kertaa jalat alta. Soittelin sille, että milloin tulee kotiin, koska oikeasti pelkäsin että mulle käy jotain pahemminkin. Ei kuitenkaan voinut aikaistaa töistään tuloa tämän vuoksi ollenkaan. Niin ja käväsi vain sitten kotona joskus 17.30 ja lähti takaisin töihin 19.00 aikoihin. Muutenkaan ei heru yhtään säälipisteitä raskauden takia. Ei ole yhtään kiinnostunut ylipäänsä siitä, että olen raskaana. On ihana lukea teidän muiden juttuja siitä, kuinka mies silittelee masua jne. Mutta näin oli viimeeksikin. Kun vauva syntyy niin sitten sekin herää, ahaa meillähän on vauva. Saas nähdä mitä syksystä tuleekaan, jos vauva on yhtä itkuinen kuin esikoinen oli.
joops, kuulun myös kateellisiin joka on lukenu miten innoissaan miehet on jne. ekasta raskaudesta mies ei oikeastaan reagoinut mitenkään ja voitte olla varmoja et siitä olen vähän meteliä pitänyt, tunsin olevani niin yksin ja vielä esikoisen synnyttyäkin....
ehkä hän eli jotain kriisiä itsensä kanssa, mut nyt on ollut edes vähän inhimillisempi, tai siis osoittanut omalla tavallaan olevansa kiinnostunut jopa mun voinnista. Mulla on ammoisina aikoina ollu veritulppia ja sen takia kävin kerran kuussa esikoisestakin sairaalassa kontrollissa, sillon mies kävi harvakseltaan mukana, nyt onkin, toisin kun viimeksi, pystynyt järjestämään työnsä niin et on ollu joka kerta mukana..... ja muutenkin kyselly eri tavalla vointia....mut ei silti mitään mahan silittelyä tms....sniif
no, aurinko paistaa ja neidin kans ulos tarttis mennä, jostain syystä vaan ei meinaa lähtee....
maitohamteri ja kirppu 28 + 3
paljon on hommia tanaan, nelosella on 4v synttarit!
pippurimammalle isot halaukset; oikein tuli paha mieli sun puolesta! Meilla mies kylla on kiinnostunut tulevasta vauvasta, niin kovin hanta ollaan odotettu ja vaikeuksia voitettu viime vuoden puolella... mutta noista silittelyista, ma en ite tykkaa kauheesti kosketuksista vatsaan; tyttojenkin kosketuksista ' karsin' tavallaan kun hiplaavat; olkoon sitten itsekkyytta!?! Toki tykkaan kun Hope tuossa moyrii ja monkii ja isot tytot tulevat katselemaan, ja vaikka silloin koskettelevatkin... mutta kun taalla ihan puolivieraatkin saattavat silittaa vatsaa, ' etta kukas se taalla' siina pitaa muutaman kerran niella ettei vastaa jotain aivan ' ihanaa' ...
Ei mutta nyt pitaa kylla menna hommiin...
Mukavaa viikonloppua ja voikaa hyvin
-levinia ja Hope rv 27 -
Sain vihdoin luettua pinon ihan ajatuksen kera ja jos sais jotain oikeeta asiaakin irti itsestään :)
Ekaks pakko kommentoida näitä uusimpia " huolen aiheita" . Huldion kommentti: " Mies mieluummin töissä tai jossain muualla kuin kotona.." Kolahti niin että upposi. Meillä on suurempana pöytä keskusteluna ollut viime aikoina sama aihe. En tiedä oonko ite jotenkin mäkättävä akka vai sanonko ihan aiheesta - mutta todella alkaa tuntua tuo miehen ainainen työnteko + siihen päälle aina jotain omia juttuja - missäs vaiheessa me sitten ollaan siinä listassa! Toisaalta ristiriitaista, koska tiedän että jonkun on niitä töitäkin tehtävä ja miehellä on suht rankka yöhoitajan työ (eli hoitoalalla), kaikki muuta elävät vain ja ainoastaan miehen työn ympärillä ja hyvin on ymmärrystä saanutkin. Mutta ettei tämä olis liian helppoa - pitää hänen tehdä kahta muuta työtä samaan aikaan! Mitä *piip*!! En tajua miks se raha menee niiin usein meidän muiden edelle..! (vaikka mies onkin)
Toinen juttu oli tää " miehen kriisi" - tai jotain sinne päin. Meillä mies elää ihan selvästi jotain kriisi-aikaa. Valmistautuu tulevaan vauvaan, omalla tavallaan. Ehkä siksikin helposti haluaa pois koti-ympyröistä..(?) En tiiä. Joskus sen on vaikeaa antaa tarpeeksi tukea minulle (just ymmärrystä supistuksiisn ym.), mutta toisinaan on kovin innoissaan ja paijaa sitä masuakin. Mutta selvästi hakee omaa paikkaansa perheessä ja tulevassa muutoksessa. Tämä vauvahan on miehelle ensimmäinen ja minulle toinen, eli sinänsä täysin ymmärrettävää kaikki tunteet hänelläkin.
Eiköhän tässä ollut tätä purnausta taas tarpeeksi. Varmasti on monia samoissa ajatuksissa - uskon näin! Näistä ei vaan ihan aina puhuta ääneen.. Ja luulempa että nää on vaan sellasia asioita jotka kuuluu tähän odotukseen ihan normaalina ihmisten kasvamisena.. tjsp. ;)
Uusille tervetuloa - mammavirtahepo ja Nefertti84! Nostelen vaikka tuota meidän Esittely pinoa, niin voi käydä ilmoittamassa itsensä sinnekkin :)
[b]Colikselle[/b] onnittelut hyvästä kärryvalinnasta, siis tästä toisestakin ;) Toivottavasti saatte sotatilanteesta huolimatta pitää rauhallisen juhannuksen, ilman nyrkin heilutteluja *heh*
[b]Auringontytär[/b], jos energiaa riittää tuu vaan suunnittelee meidänkin ristiäiset – mua jo kauhistuttaa ajatuskin siitä touhusta.. Jaksuja sinne lasten kanssa!
[b]Rakkausvauva[/b] kirjoitteli seksistäkin. Vähän samat fiilikset – huomattavasti onkin vähentynyt ne touhut makkarin puolella, paljon mieluummin käytän senkin ajan nukkumiseen ;) Itse asiassa mulle seksi aiheuttaa aika kovaa supisteluakin, neuvolassa aiheesta puhuin ja todettiin yhdessä, että parempi sitten kuunnella kroppaansa tarkemmin, kokeilla vaikka ihan sitä hellimistä.
[b]Uma[/b] – Tosta maalauksesta tuli mieleen, että kai sitä ois raskauden aikana parempi välttää tai sitten yrittää tuulettaa mahd. paljon tai käydä itse tarpeeksi usein raitistumassa. Mutta ei kai siinä pitäis olla sikiölle mitään suurta vaaraa.. Näin olen ymmärtänyt! Voihan tuota kysyä ihan neuvolastakin!
Juupa juu - Saa nähä mitkä on fiilikset kun mies taas saapuu " sotatantereelle" iltapäivällä :) No joo, olisin halunnut siivota kunnon siivouksen ennen kun se tulee - mutta niin kramppaa toinen jalka, että on vaikea astua. Että ehkä jätän sittenkin siivouksen miehelle, niin kuin oli tarkoitus alunperin.
Mukavaa viikonloppua!
En ole saanut levätyksi, suppareita on vähän väliä ja sairaalaan en todellakaan päässyt näytille. En saanut tänne ketään ja sammuneen miehen kanssa en IKINÄ jättäisi lapsia ja päätin, että niin kauan kuin suinkin pystyn sinnittelemään olen kotona. SiihenKIN tuo keksi sanoa: et mitä mä sit vielä täällä teen jos nyt NIIN kamalaa on ollut. Ja kun sanoin etten VOINUT jättää lapsia ja EN SAANUT tänne ketään niin siihen vaan et tyhmähän mä olen kun en lähtenyt. OLISI PITÄNYT JÄTTÄÄ LAPSET YKSIN TÄNNE, KYLLÄ NE PÄRJÄÄ... VITTU MIKÄ APINA TOI ON!!!
Mieliala ei kyllä ole nousussa ollenkaan ja edelleen haisee tuossa sohvalla ja valittaa, kun ei saa levätä ja et ei näemmä voi lähteä mihinkään ja et mä haluan sitoa vaan kotiin jne... MÄ IHAN AIKUISTEN OIKEASTI mietin jo eroakin... NIIN pahalta tuntuu!!
Heippa!
Kovasti täältäkin tsemppihaleja! Kyllä miehet on välillä tökeröjä! Muista nyt asettaa vauvelin etu kärkeen, eli kun mies siitä tokenee, komennat vahtimaan lapsia ja menet sairaalaan näytille!
Toivotaan sitten, että kun herralla huurut haihtuu päästä, järkikin tulee takaisin.
Jaksamisia!
apinaemo
Voih, kun oli surullista luettavaa.. Pippurimamma, toivottavasti supparit ovat loppuneet ja saatte laitettua asiat perheessänne tärkeys järjestykseen.. Ikää, jos tuntee noin, ettei mies ole ihan mukana tuossa odotuksessa.. Meillä aivan toisin päin, mistä olenkin niin kovin onnellinen!
Onhan tuo odotus sellaista muutoksen aikaa ja miehet eivät sitten oikein tiedä, mitä odottaa ja mitä tehdä.. Joten hakautuvat " pois jaloista" .. Olettaisin näin.. Kyllä se varmasti siitä menee.. Mutta ennen kaikkea toivon, että vauvanne voi hyvin suppareista huolimatta..
Me käytiin tänään pyörimässä Ikeassa ja kassilinen kamaa lähti taas mukaan, vaikka hoitopöytää vaan piti mennä hakemaan.. Aina sama juttu! Tytöt kun haluavat sieltä aina jotain sisutus juttuja huoneisiinsa.. Mutta löytyi sieltä meidän käyttötarkoitukseen sopiva hoitopöytäkin..
Huomenna lapset lähtee viikoksi isälleen ja jäämme miehen kanssa ihan kaksin.. Hui! Mitenhän sitä taas osaa olla.. Vielä tosin mulla olisi ne kolme päivää töitä.. Ja tiistaina neuvola..
Tervetuloa vaan uudet mukaan.. Tilaa on.. =)
Auts, eilen oltiin keilaamassa työporukan kanssa ja nyt on sitten oikea puoli selästä vähän herkkänä. Moni kyllä kommentoi, että toivottavasti erotan mahan keilapallosta..Ihan hyvin se kuitenkin meni kun en ihan hirveästi kumarrellut ja otin muutenkin varovasti.
Apinaemon kanssa meillä tulee ihan sama ikäero lasten välille 2v3kk ja oon kanssa tosi paljon miettinyt, että pärjätäänkö seisomalaudalla, sellaisen ostin käytettynä jo aikaa sitten. Esikoinen on tosi kova kävelemään eikä haluaisi millään enää rattaissa istua, joten luulenpa, että meillä tuplarattaiden käyttöikä jäisi tosi lyhyeksi. Ainakin meinataan kokeilla aluksi ilman.
Kotonaolosta oli myös juttua. Esikoisen jälkeen menin töihin kun hän oli 1v4kk ja nyt meinaan kyllä ainakin saman verran olla kotona. Tällä hetkellä tuntuu, että voisi olla pidempäänkin kun tämän lapsen jälkeen meidän perhe on varmaan kasassa ja viimeinen mahdollisuus nauttia kotonaolosta näin. Elintapoja saa kyllä vähän muuttaa jos hoitovapaata meinaan pidempään jatkaa, meillä kunta ei maksa edes mitään lisää. Varmaan miehen tuloilla pärjättäisiin, mutta kun on tottunut suurempiin tuloihin niin se on yllättävän vaikeaa lähteä menoista karsimaan. Mä olen kanssa välillä yrittänyt miehelle selittää, että eikö pärjättäisi yhdellä autolla se aika kun mä olen kotona mikä tarkottaisi sitä, että mies joutusi menemään julkisilla töihin niinä päivinä kun mä tarvisin autoa..ja yllätys yllätys mies ei oikein ole ajatukselle lämmennyt. Ja nyt se mies oli sen veneenkin mennyt sitten vaihtamaan..
Tänään tulin jo ajoissa töihin, jotta pääsee illalla ajoissa pois viikonlopun viettoon.
Viikonloppuja!
Jondeliini ja pikkuinen 28+6