Ilman puudutteita synnyttäneet !!

toisessa ei. Epiduraalista huolimatta ponnistus sattui, ja muutenkin siitä jäi vähän huono maku, joten toisen päätin synnyttää ilman puudutuksia. Ensimmäistä ponnistin puolitoista tuntia, toista 10 minuuttia, joten siinä mielessä oli helpompaa. En tiedä johtuiko ero puudutuksen puuttumisesta, sellainen fiilis jäi kuitenkin. Molemmat lapset ovat olleet yli nelikiloisia ja molemmat olivat ylhäällä kun synnytys alkoi, eli laskeutuivat vasta ponnistettaessa.



Kaiken kaikkiaan jälkimmäinen synnytys oli helpompi, pystyin istumaan heti eikä muutenkaan ollut niin kipeä olo. Myöskään epparia ei tarvinnut, kaksi tikkiä tuli emättimeen. Kipeää se ponnistus teki, sehän on selvä.

Ekassa ja neljännessä ponnistus sattui kovasti ja oli pelottavaa. Siinä välissä tuli helposti kuin silakka haavista. Ekan kohdalla repesi vähän ristiin rastiin ja neljäs taas syntyi käsi edellä. Sattui sairaasti, mutta ei kyllä pahemmin revennyt.

Avautumisvaiheen viimeinen (tai ainut) puolituntinen oli myös kipeä, silloin ilokaasusta oli vähän apua. Multa kyllä otettiin kaasumaski aina pois kun piti ponnistamaan ryhtyä.

Vaikein vaihe on joka kerta ollut "siirtymävaihe", siis se aika ennen ponnistusta, kun supistukset tulevat lähes tauotta. Onneksi se vaihe on lyhyt. Ponnistukset ovat minusta olleet helppoja. Voi kyllä olla, että ne ovat menneet itselläni poikkeuksellisen helposti (kestot 10min, 4min ja 2min). Itse en ole pitänyt ilman puudutteita synnyttämistä mitenkään kauheana. Kipu on koko ajan ollut kestettävissä. Yhtään repeämää ei ole tullut yhdessäkään synnytyksessä.

Mulla oli kahdessa ekassa synnytyksessä puudutus,kolmenteen ei ehitty laitaa ja hyvä niin=)Kolmas synnytys sujui parhaiten ilman tikkejä,ja toivuin tosi nopeestu.Puudete mulla laskenu verenpaineet ja muutenkin olo ollu ihan hirvee jatokkurainen sen jälkeen,ja oon kokenu hirveetä kipua vaikka puudute ollukkin...

Nyt vaan ilokaasua ja kipu oli minusta samanlaista ilman puudutettakin eli ihan hhirveää=)mutta kun vauva oli syntynyt olo oli pirteä ja hyvä,kun aiemmin oon esim.pyörtyny suihkuun..

Ponnistusvaiheessa taas kipua ei tuntunut juuri ollenkaan. Se kun pääsee itse "hommiin" jotenkin vie kivuntunteen pois. Näin minulla. Olen onnellinen, että molemmat vaiheet ovat olleet lyhyitä.

ja siksi varmaan kivut olivat todella sietämättömät ja se aika ei todellakaan ollut lyhyt, n.4h todella kivuliaita supistuksia muutaman minuutin välein ja lopussa tauotta.



T: 39

eka synnytyksessä sain epiduraalin joka ei tosin kovin hyvin auttanut. Aquarakkulat sain myös ja ne veivät pahimman kivun pois avautumisvaiheessa supistuskivuista. Ponnistus oli todella kivulias, päättyi imukuppiin ja repeytymiin. Roikuin ilokaasun varressa koko ponnistuksen, auttoi parhaiten.



Toinen synnytys oli niin nopea että en ehtinyt saamaan mitään muuta kuin ilokaasua, enkä olisi tarvinutkaan. Pahimmat kivut olivat avautumisvaiheessa supistusten aikana mutta koska en ollut vielä sairaalassa, en saanut mitään. Sairaalassa pääsin suoraan ponnistamaan ja se tuntui lähinnä helpotukselta, ilokaasua siis hengitin muutaman kerran.



Jos vielä synnytän, yritän ilman puudutusta koska oman kokemukseni mukaan ponnistaminen on tällöin helpompaa ja hallitumpaa, ja nopeammin ohi.

Ensimmäinen oli nopea/syöksy--ei kerinnyt lääkitä

Toinen oli pitkittynyt,ei annettu lääkitystä juuri siitä syystä

Kolmas oli taas syöksy ja ihan järkyttävä synnytys--luulin kuolevani--siis ihan oikeasti vaikka oli jo kokemusta synnytyksistä. Kipu oli supistusten aikaan kamalinta,tietty ponnistuskin,mutta siinä tiesi jo olen loppumetreillä.

Itsellä kun on takana 3 luomua, niin on mihn verrata. Ekassa puhkaistiin kalvot ja se vei kivut tosi koviksi, kahdessa viimeisessä kalvot puhkesivat itsestään loppumetreillä ja sen jälkeen kivut olivat kamalat vain hetken ennen kuin pääsin ponnistamaan. Ja ponnistuslupa on minulla joka kerta ollut helpotus, sen jälkeen kipu on ollut siedettävää ja homma hanskassa.

ja siksi varmaan kivut olivat todella sietämättömät ja se aika ei todellakaan ollut lyhyt, n.4h todella kivuliaita supistuksia muutaman minuutin välein ja lopussa tauotta.

T: 39

kolme lasta ilman kivunlievitystä.



Vaikea sanoa, miten se on näin mennyt, mutta missään vaiheessa en ole kokenut tarvitsevani mitään sen kummempaa kuin pystyasennon.



Ponnistusvaiheet ovat menneet nopeasti, eikä ponnistaminen minusta satu. Avautumisvaihehan se on kivulias, ei ponnistaminen tee kipeää.



Ihan turhaan minusta pelkäät nopeaa synnytystä. Mun kuopus syntyi vartissa (siis avautumisvaihe ja ponnistusvaihe yhteensä) ja ihan hyvin se meni. Ei repeämiä eikä mitään.

Synnytin esikoiseni kesällä. Synnytys eteni niin vauhdilla ettei mitään puudutusta ehtinyt antamaan. Supistukset alkoi yöllä 1.30 olin pari tuntia kotona, jonka jälkeen lähdimme sairaalaan. Siellä olin 2 cm auki, jonka jälkeen menin ammeeseen tunniksi, sen jälkeen supistukset oli aivan järkyttävän kivuliaat, ja kätilö tuumasi että on aika ponnistaa. SIinä jäi kivunlievitykset saamatta, silti minulla ei jäännyt pahoja muistoja jotenkin ajattelin että jos olisi saannut kipulääkettä kuinka "helppo" synnytys olis ollut. Kaikilla tietty on erilainen synnytys/ kipu kynnys ym. Sairaalassa oltiin vajaa 3 tuntia ja vauva oli syntynyt.

mutta oikeasti en ole muistanut sitä, kuinka kipeää synnyttäminen voi tehdä,

ennen kuin olen huomannut olevani taas synnyttämässä ;)



Terv. 3 X TAYS:ssa synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä

enkä toisenkaan varalle muuta suunnittele. Kotona sinnittelin mahdollisimman pitkään, vesien mentyä tulikin kiire sairaalaan (matkaa 30 km). Perille päästäessä olin 9cm auki (ei olisi siis ehtynytkään enää lievittää kuin ilokaasulla, jota ilmankin pärjäsin), ponnistusta 22 min, jonka jälkeen vauva imukuppiavusteisesti ulos kun syketiheys oli alentunut. Tuloksena 2-asteen syvä oikeanpuoleinen ja matalampi vasemmanpuoleinen emättimensuuntainen repeämä (kätilö pisti repeämän yksinomaan nopean, joskin kevyen imuvedon syyksi). Parani hyvin parissa kuukaudessa, mutta vasta 6kk jälkeen täysin kivuton myös pitkän jalkeillaolon jälkeen.



Ponnistaminen oli valtava helpotus, pahinta kipu oli automatkalla kun pidätti ponnistustarvetta vastaan ja tikkejä ommeltaessa (puudute ei ehtinyt vaikuttaa) sekä osastolla synnytyksen jälkeen (pihtasivat kipulääkkeitä, mies toi "salaa" lisää lääkkeitä sairaalaan). Kakkosen synnytän myös luomusti, jollei edellistä pahemmalta tunnu (supistuksia epäsäännöllisesti aamusta, säännöllisesti 5 minuutin välein n. 3h ajan, jonka jälkeen viimeinen tunti vesien mentyä jopa 3x/5min eli lähes tauotta).

Olin kotona ja ammeessa siihen asti, kunnes alkoi ponnistuttamaan. Onneksi sairaalaan ehti vartissa, mutta se pidättely matkan aikana oli kamalin vaihe. Kätilö ei tietenkään uskonut puhelimessa, että ensisynnyttäjä voisi olla jo ponnistusvaiheessa, joten hämmästy oli suuri, kun pääsin suoraan ponnistamaan.



Ponnistusvaihe oli pitkä ja sattui jonkin verran, mutta ei traumatisoivasti. Pari tikkiä laitettiin.



Minulla on välillä kamalat kuukautiskivut ja vaikka avautumisviaheen supistukset olivat jonkin verran vielä kovemmat, niin se oli PALJON helpompi kestää, kun tiesi, että niihin on järkevä syy; oma lapsi oli vihdoin syntymässä.

Tutkimusten mukaan se on myrkkyä, varsinkin sairaalahenkilökunnalle jotka joutuvat sitä hengittämään tahtomattaan jatkuvasti, kun sitä ilmaan pääsee tietty. Siis se on kielletty kokonaan. Näin ainakin oli keskisuomalaisessa juttua.



En ole itse käyttänyt mitään kivunlievitystä missään kolmessa synnytyksessä. Koskaan en enää kyllä suostu siihen välilihan venyttämiseen sillä öljyllä, sattui ihan pirusti, repesin ja vaikka tuli vaan yksi tikki niin oli paljon pitempään kipeämpi kuin kahdella ekalla kerralla tehty eppari. Mulle sanottiin, että repeämä parantuu paremmin kuin tarkoituklsella leikattu, mutta ei ainakaan mulla ;)

Eli kivuliainta mulle oli se ponnistusvaihe, mutta loppuen lopuksi en koe tarvitsevani mitään kivunlievitystä sillä ei se niin kipeää tee. Hassua on, että oikeasti olen todella kipuherkkä, hammaslääkärissäkään en voi missään nimessä käydä ilman puudutetta ja se tikkien laitto on ihan H*******Ä mulle siellä sairaalassa, mutta synnytys ei. Hassua!?

synnytykseni oli niin nopea, etten ehtinyt saada minkäänlaista puudustusta tai kivunlievitystä. Kivuliain oli tosiaankin ponnistusvaihe, se tuntui TODELLA KAMALALTA, mutta oli nopeasti ohi ja jälkeenpäin olo oli todella hyvä. Mitään repeämiä ei tullut (ponnistin jakkaralla), ja toipuminen oli nopeaa.



Ekassa synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutuksen, jonka laittaminen sattui ihan hirveästi, mutta oli aika tehoton. Tosin se ponnistusvaihe ei ollut yhtään noin kivulias.



Tsemppiä!

siis ponnistusvaihe itsessään ei sattunut enää, vaan se vauvan ulos tuleminen. Se sattui! :)

Mutta se mikä on minun kokemukseni ei kerro paljonkaan siitä mikä sinun kokemuksesi tulee olemaan. Kysymys EI ole siitä että ihmisillä on erilainen kipukynnys, vaan siitä että eri asiat sattuvat eri ihmisten synnytyksissä eri verran.