Ilman puudutteita synnyttäneet !!

Neljä hyvää kokemusta TAYSista, yhdessä epiduraali, kahdessa paracervikaali ja yksi ilman mitään.



Kaikki olleet rajuja ja nopeita, ja *ponnistus ollut joka tapauksessa minulla kivuliain vaihe* (tämähän on ihan synnyttäjäkohtaista, ei tästä voi mitään yleissääntöä tehdä). Minulla on auttanut tieto siitä, että se on nopeasti ohi (mulla kaikista alle 5 min. ponnistus), ja kolmesta viimeisestä ei tullut mitään tikattavaa tms. ja olen istunut heti synnytyksen jälkeen, lantionpohjalihakset ovat löytyneet heti yms.



Ei ehkä kannata uskoa kaikenmaailman huhuja (miten epäammattimaista jos jopa th tähän alentuu), jos sillä vaan omaa oloansa hankaloittaa...

Eihän ponnistaminen satu, vaan se on helpotus avautumisvaiheen jälkeen. Ponnistusvaiheet oli aika nopeita, ekassa 20 minuuttia, tokassa 10, kolmannessa 5 minuuttia. Kaikissa repesin lievästi, mutta ei sekään miltään tuntunut, ei edes ompeleminen eikä jälkikäteenkään ollut yhtään kipuja. Keisarileikkaukset oli paljon kauheampia kokemuksia.

Tosin olin pelkopotilas..

Oliko Taysiin helppo päästä pelkopotilaaksi, 25?



-2-

En saanut puudutuksia koska avautumisvaihe oli niin nopea (käynnistetty), että luultiin ettei ehditä antaa. Ponnistusvaihe olikin sitten 3h ja päättyi imukuppiin. Sain siinä vaiheessa jonkun paikallispuudutteen. Kannattaa pyytää sellainen!

Synnytin kahdeksan vuotta sitten. Oman paikkakuntani terkkari ei ollut kuullutkaan, että Taysissa on pelkopoli. Kirjoitti vinkistäni sinne lähettteen. Juttelin kätilön kanssa siellä kerran peloistani. Sitten pääsin muutaman kerran extratutkimuksiin ja tietoihini lisättiin tuo pelkoaspekti rauhoittamaan minua. Kuulemma auttaa esim. juuri epiduraalin saannissa.

Ja kamalaa se on, ihan helvettiä. "Naurattaa" kun kaverit hehkuttaa miten helpolla olen päässyt, kun synnytykseni eivät ole kestäneen kauan. Joopa joo, tietäispä vaan sen tuskan. Supistuksen ovat kauheita, ja niitä tulee jatkuvalla syötöllä. Ponnistusvaihe taas ei ole mitenkään paha, se on jo helpottavaa ja itselläni se ei ole kauan kestänyt. En ole revennyt.



2 lasta olen synnyttänyt. Seuraavan laskettu aika on helmikuussa, saa nähdä miten käy. Kerkeenkö sairaalaan synnyttämään, ja jos kerkeän saanko kivunlievitystä? toivottavasti saa. Pikkasen pelottaa, mutta on se kaikki kipu kuitenkin sen arvoista :)

Oliko Tays:iin helppo päästä pelkopotilaaksi, 25?



-2-

pitkässä synnytyksessä on fyysisesti jo niin rikki/ poikki/ väsynyt, että kivunsieto laskee.



Itsellä takana nopea ilokaasusynnytys. Kivuliainta oli ponnistusvaihe, mutta ainakin omalla kohdalla se vaan kannusti ponnistamaan kovempaa, jotta sais sen kivun loppumaan! Nopea synnytys ja nopea toipuminen. Itse olin kunnossa jo synnytyksen jälkeisessä suihkussa (no toki istuminen tuntui...).

Sait, 25, siis lähetteen suht. helposti, kun osasit pyytää, hyvä tietää! Osaan sitten pyytää sitä itsekin, jos joskus uskaltaudun tuohon puuhaan..



Kiitos vastauksestasi.



-2-

Eli sain epiduraalin ja sen jälkeen en tuntenut mitään, vaikka olin jo 9 senttiä auki kun epiduraalin vaikutus lakkasi niin käskin laittaa vielä uuden ponnistusvaihetta varten ja hyvä mieli jäi synnytyksestä. Ensi kerralla aion pysytellä samalla epiduraali linjalla! Taysin kätilöt oli ihan jees mutta hoitajat oli sitten hieman vähemmän mukavia..

Eka kesti ikuisuuden ja olisin varmaan kuollut ilman epiduraalia. Avautumisvaihe kesti yli 12 h ja ponnistusvaihekin kesti 1h57min. Mutta selvisin hengissä.



Kaksi seuraavaa ovatkin tulleet niin nopeasti, etten ole ehtinyt/tarvinnut mitään puudutusta. Ponnistusvaihe toisella 6 min ja kolmannella 9min.



Mutta kysymykseen: ponnistusvaihe ei ole se kivuliain. Kaikken kivuliainta ainakin mulla on ollut supistukset juuri ennenkuin alkaa ponnistuttaa. Sitten kun saa ponnistaa niin on jotain tekemistä ja kipu on tietty kova mutta sillä on määränpää eikä tarvitse vain maata ja vikistä.



Synnyttäisin koska vaan lisää, osaan sen homman nyt kun olen pukannut maailmaan kolme lasta kolmessa vuodessa, mutta se saa nyt riittää. Haluan nukkua yöni rauhassa enkä aina vain imettää.

Tuskin kukaan mitään pyytämättä tarjoaa.



25

että nro 20 oli NKL:n ns. pelkopolin asiakas. Ja erityisesti painotettiin oikea-aikaista kivunlievitystä. Ja pah. Vielä 2 tuntia ennen lapsen syntymää minua ei päästetty edes synnytyshuoneeseen, ja näin molemmissa synnytyksissä.



Eli ei se auta vaikka mitä sovitaan ja kirjataan papereihin.



20

Kolme olen synnyttänyt ilman puudutteita asenteella otan kivunlievitystä sitten kun alkaa olo olla sietämätön. Sitä tunnetta ei tullut ollenkaan (paitsi noin seitsemässä sentissä missä tuli kiukku, että ny mä lähen kotiin, menee hermo tähän junnaamiseen :-). Ilokaasua käytellyt sitten pahimmassa avautumisvaiheessa ja sekin sitten jokaisessa kolmessa synnytyksessä on kielletty ponnistuksen aikana. (ja kokemuksia kahdesta eri sairaalasta.)

Eka n. 12 h (oksitosiinilla alkuun) josta ponnistus 1 h 40 min, toka täysin luonnollinen lempeä alku ja kulku n.9 h, josta ponnistus 10 min, kolmas cytotec-käynnistys ja kesto alle 3h, josta ponnistus n. 1 min. Synnytysajat lyhentyneet kerta kerralla ja eri vauhdituksin, mutta silti kokemus sama jokaisesta että viimeiset avautumissupistukset rasittavimpia.



Musta pahin siis on ollut viimeinen (vajaa)tunti ennen ponnistusvaihetta, kun senteissä on menty jotain 5:stä 10:een. Mielikuvaharjoittelulla ja rentoutumistekniikalla (ja ilokaasulla) senkin kesti. Tai siis se alkava supistus ja sen huippu kohtuupaha, supistuksen laantuminen ja väli seuraavaan ok joten ei sekään tauotonta prässiä ole ollut.



Musta ponnistusvaihe on ollut lähinnä yhtä kivuliasta kuin joku reisiprässi. Siis raakaa lihastyötä, ei kipua. Itse asiassa kolmannessa synnytyksessä ponnistusvaihe oli suorastaan taivaallisen helpottavaa, kun en tajunnut edes tietoisesti että se on alkanut koska kroppa hoiti työn itsestään. Tunsin vain suunnatonta helpotusta, en kipua todellakaan.

Omasta vapaasta tahdostani, koska pelkään piikkejä ja pelkäsin, että puudutteet vaikeuttavat synnytystä.



Minusta kivuliain vaihe on ollut ihan viimeiset avautumisvaiheen supistukset ennen ponnistusvaihetta. Positiivista siinä on se, että juuri kun ehtii ajatella, ettei kestä enempää, ei tarvikaan kestää enempää.



Toki kipukokemus on erilainen eri ihmisillä, mutta en pidä itseäni myöskään minään fakiirina. Melkein itken, kun isken varpaan ovenpieleen ja muutenkin mielestäni koen kivun kovana. Synnytyskivun kokeminen on aika paljon kiinni myös omasta asenteesta ja suhtautumisesta. Jos synnytys muuten etenee kohtuullisen normaalia tahtia (ei kestä päiväkausia), niin kivun kanssa pystyy tulemaan toimeen.



Jos epäilet, että sairaala on hidas puudutteiden antamisessa, niin ehkä kannattaa harjoitella hengittämistä ja miettiä yhdessä miehen kanssa, miten hieromisella, liikkumisella tms. voisi helpottaa kipua. Eli sen sijaan että keräät pelkoa ja varaudut olemaan hysteerinen ja soittamaan asianajajan paikalle vaatimaan sinulle puudutusta, varaa mukaasi positiivista energiaa, sinusta itsestäsi lähtevää voimaa ja selviytymiskeinoja. Todennäköisesti kuitenkin saat puudutteet, kun haluat ne. Mutta koko synnytys voi olla parempi kokemus, kun siihen yrittää valmistautua myös aktivoimalla omat voimat.

Avautumisvaiheet olivat kivuliaimmat, ei silti mitenkään sietämättömät. Hetki ennen ponnistusluvan saantia oli kaikkein tukalin, mutta sitä kesti vain n. 15-20 min.



Kipuja helpotti valtavasti ammeessa oleminen ja kätilön antama vyöhyketerapia auttoi rentoutumaan. Käveleminen nopeutti avautumista.



Eka synnytys kesti 15 t, toka 7 t ja kolmas 3 t. Kaikista jäi hyvät muistot ja jos vielä synnytän niin ehdottomasti ilman kivunlievitystä. Ihanat kätilöt, jotka todella kuuntelivat synnyttäjää ja olivat aidosti mukana tilanteessa. Osasivat käsitellä ainakin minua juuri oikealla tavalla; olivat myötätuntoisia mutta kannustavia. Osasivat myös ohjata ponnistuksen niin ettei tullut repeämiä, ei myöskään tehty epparia.



Synnytin Keskipohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa.

epiduraali annettiin, mutta se ei auttanut mitään. Viimeiset neljä tuntia olivat suoraan sanottuna helvetistä. Ponnistusvaihe meni sitten paremmin, vaikkei sekään mitään herkkua ole, mutta kyllä ehdottomasti kivuliain vaihe oli avautuminen.

ja kaksi ekaa ilman mitään lääketieteellistä kivunlievitystä.



Ekan synntyksen kesto 6h, josta sairaalassa vajaa tunti. Pahin vaihe oli ponnistusvaihe. Pieni repeämä tuli ja siihen 4 tikkiä.



Toka synnytys kesti 2h ja kivunlievityksenä vesi. Ammeessa olin ponnistusvaiheeseen, joka oli tässäkin synnytyksessä se pahin vaihe. Ei repeämiä.



Kolmannessa synnytyksessä jouduttiin puhkaisemaan kalvot ja se teki synnytyksestä erittäin rajun ja kivuliain vaihe oli ne supistukset, joissa ei ollut taukoa lainkaan. Synnytyksen kesto 3h ja kalvojen puhkaisemisen jälkeen kohdun suu aukesi 3 cm kymmeneen vajaassa tunnissa. Ilokaasua sain kivun lievitykseen, koska puudutusta ei ehditty antaa. Ponnistusvaihe oli tässä synnytyksessä helpotus eikä tuntunut enää missään sen supistuskivun jälkeen. Ei repeämiä tässäkään synnytyksessä.



Jos neljäs vielä tulee, niin synnytän kyllä todennäköisesti silloinkin nopeasti ja ilman puudutuksia. Toivon ettei synnytyksen kulkuun jouduta millään lailla puuttumaan, koska ainakin minun tapauksessani se teki olon mahdottomaksi. Synnytyksistä helpoin oli tuo 2 tunnin luomu.

avautumisvaihe oli todella nopea ja tuskainen, ponnistusvaihe oli helpotus ja kivuton.