Onko sinulla koskaan huonompia päiviä töissä? Entä salliiko alasi/työpaikkasi nämä " huonot päivät" ?

Käytännössä työaikani on todella joustava. Voin tarpeen vaatiessa määrittää itse kuinka monta tuntia päivässä työtä teen. Työt on kuitenkin hoidettava, joten käytännössä olen töissä n. klo 9-16 ma-pe. Välillä teen myös viikonloppuisin töitä tai esim. arki-iltaisin. Voin sitten pitää vastaavasti vapaata silloin kuin minulle parhaiten sopii. Olen esimies, joten olen koko ajan tavoitettavissa puhelimitse (myös iltaisin), joten se "tasapainottaa" työtuntien joustavuutta. Tällaisessa työssä on tunnettava myös omat rajansa ja osattava huolehtia omasta työajastaan. Toisaalta voisin tehdä töitä vaikka 60h/vko eikä kukaan kiinnitäisi siihen erityisesti huomiota.



Omien työntekijöiden jaksamisesta pyrin pitämään huolta ja tarvittaessa puutun tilanteeseen. Jos työ käy noin pahasti voimille, on syytä käydä työterveyslääkärillä (tai -hoitajalla) juttelemassa tilanteesta. Yksi vaihtoehto on tietysti työtuntien vähentäminen tai töiden keventäminen väliaikaisesti (mikäli se on ko. työpaikasssa mahdollista).

Tai varmaan jo hiukan, mutta ei kaikki ihmiset elä jossain tunnemyrskyssä vaan ovat tasaisia ja osaavat käyttäytyä asiallisesti. Itse olen herkkä ja rakastan ehdottoman voimalla, mutta silti en juurikaan ole pahalla päällä ja silloinkin harvoin näytän mitään. Enimmäkseen olen hyvällä päällä ja olen ehdottoman vahva siinä, etten kiukuttele turhasta ympäristölleni.

helppoa, että vedän kyllä työpäivän huononakin päivänä, vaikka eihän siitä silloin mitään työniloa saa. Onneksi päiväni ovat lyhyitä (n. 5h) ja vapaata saan pitää milloin vaan muutaman päivän viiveellä, joten ei se väsymys koskaan ihan ylipääsemättömäksi käy. Ihailen valtavasti 8 tuntia tai enemmän päivässä työskenteleviä ihmisiä, jotka jaksavat! He ovat yhteiskunnan todellinen tukipilari.

Oma työ fyysistä ja välillä ollut juuri sellanen olo että hyvä jos itsensä jaksaa hereillä pitää niin sitten tarvitsee vielä se työ hoitaa sillä vähäisellä vireydellä. Huih!

esiintyvä ammatti

Kyllähän käytännössä jokaisella on joskus huonoja päiviä. Ei kai kukaan voi vetää täykkärillä koko työuraansa. Ammattimaisuus tarkoittaa sitten sitä, että yrittää välttää tai vähentää sen huonon päivän vaikutuksia. Omassa työssäni esimerkiksi teen vain välttämättömimmän sellaisena päivänä, raskauden aikana niitä nyt valitettavasti oli, kärsin pahoinvoinnista ja migreenistä, mutta en niin paljoa, että olisin ollut sairaslomakunnossa.



Monilla ihmisillähän ei ole mitään empatiataitoja, joten jos esimies on siinä hengessä, että joka päivä pitää antaa kaikkensa, niin mun neuvo olisi yrittää saada toinen esimies joko vaihtamalla työpaikkaa tai tiimiä. Kyllähän normaali ammattilainen tekee niin, että jos tänään on 90 prosentin päivä, niin seuraavana päivänä on 110. Sillä lailla se kompensoituu.



Ja kyllä varmaan esiintyvissä ammateissakin on laatuvaihteluita: välillä menee paremmin kuin toisina päivinä. Sellaista on elämä.

työni ei ole fyysisesti liian raskasta, mutta hektistä. Onneksi väsymys ei ole muutoin kovin vaarallista, jos valvontavastuun hoitaa kunnialla. Toisaalta jos opetus kärsii väsymyksen vuoksi, oppilaatkin ovat levottomampia, jolloin väsyy lisää jne.

Työssäni en onneksi ole millään tavalla asiakkaiden kanssa tekemisissä, vaan kahden muun naisen kanssa "tiimissä" tehdään töitä. Jos mulla on huono päivä, ottaa toiset enemmän osaa mun vastuualueisiin ja päinvastoin =) Ihanat työkaverit mulla kyllä on!

Itselläni on fyysisesti raskas työ ja toisinaan olen työpäivän jäljiltä niin puhki, että vaikka kuinka yrittäisin, seuraava päivä tuntuu tahmealta. Useimmiten pääsen tsemppaamalla kuitenkin ihan kivasti käyntiin, eli tämä väsymys ei näy päivän mittaan. Kuitenkin joskus - sanotaanko pari kertaa vuodessa - olen kerta kaikkiaan NIIN väsynyt, että en saa asioita suoritettua töissä niinkuin pitäisi.



Mitä tekisit minun tapauksessani? Menisit töihin (kuten minä teen) ja ottaisit kritiikin vastaan. Vai hakisit sairaslomaa niiksi kahdeksi päiväksi vuodessa, jolloin olo on kuin maansiirtokoneen alle jääneellä, ajatukset eivät kulje, mikään ei tahdo pysyä päässä ja esimiehet kysyvät, oletko kännissä vai pilvessä?



(Huom: en käytä alkoholia enkä huumeita, joten päihteet eivät ole syynä, olen vain yksinkertaisesti toisinaan niin sippi töistä, ettei mikään lepo tunnu riittävän)

Kysy mitä voisitte yhdessä tehdä, että et kuluisi töissä loppuun.

jos ei kantti kestä, niin tulijoita on, ikävä kyllä. En usko, että työnantajaa juurikaan kiinnostaa, sillä kukaan muu ei ole valittanut, enkä minäkään sen puoleen. Mutta olisin ihka ensimmäinen suun avaaja, jos sen tekisin.



Uskon, että muut olisivat onnellisia jos ilmoittautuisin välillä väsyneeksi, sillä se tietäisi jollekin toiselle lisää odotettuja tunteja, kun minua alettaisiin savustaa pois.



ap

kun lähipiirissä oli ollut kuolemantapauksia, töissä olin joutunut kiusatuksi ja lisäksi minulla, pienten lasten äidillä oli teetetty töitä paljon enemmän kuin muilta vaadittiin. Seuraus: minua ei vakinaistettu. Eli eipä tosiaan kannata hiiskua kenellekään väsymyksestään.

Tuo väsymys on pahin ja se johtuu epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä.

Olen hoitoalalla ja työpaikalla ei pahemmin saa mokailla vaikka olisi miten väsynyt tms.

mutta unohtelen enkä ole niin skarppi kuin tavallista + teen asiat paaaljon hitaammin kuin muuten, hengästyn, sydän hakkaa, kroppa huutaa lepoa etc.

Mies on ollut työpaikkansa palveluksessa 10v, keväällä oli niin uupunut että oli 4vkoa saikulla. Heti oltiin ehdottamassa työn jättämistä kun ei kerran jaksa...mies joka viimeiseen asti tekee ja yrittää jaksaa ei saa kun sanomista siitä ainoasta saikusta niiden harvojen paripäivästen lisäksi, jolloin ollut kuumeessa tms. Uskomatonta riistoa muutekin siinä paikassa, ja ukko lähtisi heti jos löytyisi toinen riittäväpalkkainen ja suht vakaa työpaikka. Toivottavasti löytääkin mielekkään paikan.

että työntekijöistä olisi pakko opetella pitämään huolta.

Kun ainahan noissa haastatteluissa pomot sanovat, että " yksityisasiat eivät saa näkyä työpaikalla ja ammattilainen on ammattilainen, vaikka olisi puoliso just kuollut syöpään ja viisi lasta tsunamissa, niin ammattilainen vain tsemppaa ja vetää päivän läpi selkäytimellä" .



Mutkun mä en siis ole sellainen.



ap

Olen sh psykiatrian puolella ja koko ajan siellä työskennellessäni on pomo korostanut sitä että pitää puhua omista tuntemuksistaan rehellisesti ja sanoa ääneen myös väsymyksensä. Näin myös toimimme.

Kerromme myös ylimalkaisesti potilaillemme, jos olemme väsyneitä tyyliin " nyt en ole ihan vireimmilläni koska olen valvonut lapsen korvatulehduksen takia viimeyön" tai että " on ollut rankka työntäyteinen päivä" jne.

Pyrimme myös olemaan esimerkkinä potilaillemme siitä että kaikki tunteet ovat sallittuja näyttää.

Onneksi se, että puhuu omista negatiivisista tuntemuksistaan, jotka ovat ihan normaaleja, ei ole meillä esteenä hyvään työntekoon ja vakipaikkaan. Toisaalta psykiatrian puolella meidän kuuluukin enemmän keskustella omista " tunteista" jotta jaksaisimme tehdä töitä sillä meidän ihan omalla ja ainoalla työkalulla eli omalla itsellämme.

Surullisena seuraan kollegoideni työtä somaattisella puolella, jossa valitettavan usein saa kommentin työnohjauksesta että vain huonot ja heikot sitä tarvitsevat!

Psykiatrian puolella taas pidetään " kummajaisena" sitä joka ei työnohjausta huoli lainkaan. Työnohjaus kun auttaa jaksamaan ja on paikka purkaa omaa väsymystään ja pahaa oloa.



Toivotan tsemppiä sinulle ja yritä olla esimerkkinä muille siitä että uskallat sanoa ääneen oman väsymyksesi!!! Ehkä jotkut muutkin rohkaistuvat ja asiasta aletaan puhua ääneen sen oikealla nimellä! Usein pelkkä asian ääneen sanominenkin poistaa väsymyksen tunnetta ilman sairaslomaa.

mistä ammentaa. Tai jos heillä on jotain köykäisiä organisaatiopsykologian opintoja à 4ov, se on jo ihan maksimi. Ja kyllä niistäkin kursseista pääsee läpi ilman opin päähän jäämistä.



ap

Todellista ammattitaitoa on osata peittää se.

Vai miltä sinusta tuntuisi, kun tulisin esittelemään itseni: Huomenta, olen piip kirurgisi ja minulla meni kaikki aamulla päin per..ttä, kun lapsi valvotti yön.