Kuinka kauan asuisit paikkakunnalla pakosta, jos et siellä viihdy?

Ja mäkin ajattelin että viihtysin täällä. Mutta ei.



ap

olen jouountu asumaan. tai vieläkin asutaan mutta muutto mielessä. täällä ei ole tuttuja niin en viihdy. miehen työn perässä muutettiin.

Muutettiin miehen työn takia, jämähdettiin ja sitten kun ruvettiin puuhamaan muuttoa, ei saatu asuntoa kaupaksi (lama-aika).



Ekana aamuna tiesin jo, että oli erehdys.

Mä en oikein osaa löytää täältä kavereita, yrittänyt olen kyllä. Ja vielä aijon yrittää.

Itse olen kotona lasten kans, joten työt ei pidättele. Ja mies kyllä löytäs uuden työn.



ap

ja sitten harkitsisin pois muuttamista..

Tai ainakin nyt tuntuu siltä.. ap

kun kerran teidän Hilda-Maria ja meidän ipana tulee näin hyvin toimeen keskenään, mitäs jos joskus tulisitte kaffelle ja leikkikylään. Siitä se lähtee...

Asuttiin edellisellä paikkakunnalla pakosta vajaat 6v. Syksyllä päästiin vihdoin muuttamaan ja olen vain helpottunut.

nyt ollaan asuttu jo 12 vuotta ja takasin en enään entiseen paikkaan muutaisi. Olen saanut hyviä ystäviä täältä jne. Alku oli hankalaa ensimäiseen vuoteen minua ei edes tervehditty kylällä.... sitten pikkuhiljaa... Monasti pienet paikat on sisäänpäin kääntyneitä ja hitaasti lämpeneviä, mutta jos ei anna periksi niin voi löytää ihania ystäviä joista ei enään olekkaan valmis luopumaan :)



Toivottavasti kotiudut ja löydät ystäviä.

mutta tällä hetkellä tuntuu että päätös oli väärä ja haluisin sittenkin takaisin sinne mistä muutettiin...



Mulla se taisi olla vaan joku aikakausi kun tuntui etten viihdy siellä uudella paikkakunnalla ollenkaan, vaikka sukulaisiakin asui lähellä. Miehelle kiukkusin melkein päivittäin että muutetaan pois.



Nyt siis haluisin takaisin sinne mutta en kyllä kehtaa siitä miehelle mainita. Repis varmaan tukkaa päästä sen jälkeen:)



Mut sinuna katselisin vielä muutaman kuukauden, jos olotila ei rupea muuttumaan niin sitten kannattaa oikeasti miettiä sitä muuttoa.

itse olin viimesillään raskaanan kun muutettiin. mies halusi vaihtaa mielekkäämpään työhön niin suostuin muuttoon! aatella minkä uhrauksen tein. sitten raskauden viime kuukaudet vaan istuin kotona ja söin kun ei ollut edes nettiä missä surffailla. luin ja söin! lihoinkin 20kg! nyt syksyllä muutetaan etelämpään:)

4

Tosin olin itte mukana muutossa, täällä kun on isovanhemmat lähellä. Mutta jos ne on ainoat " ystävät" niin ei paljoa naurata.

Asutteko millaisessa paikassa, 4?



Tää on pieni kaupunki, jossa ei tapahu yhtään mitään. Se myös on tosi vaikeaa, kun edellinen kotipaikka oli iso kaupunki jossa menoa tarvittaessa riitti.



Kiitos teille kaikille kommenteista. Mäkin olin ajatellu että jos vuoden asuis ja sitten alkas muuttoa touhuaan, jos siltä vielä tuntuu.



ap

Mies on sopeutunut mutta minä en ollenkaan. Ollaan sovittu että viimeistään 3 vuoden päästä muutetaan pois (esikoinen menee silloin esikouluun). Mulla on vakituinen työ, ja sitä kautta on kavereita (lähinnä lapsettomia sinkkuja) ja naapurustossa asuu paljon lapsiperheitä. Tää ei vaan tunnu kodilta sitten yhtään.



Itkeskely ja kiukuttelu on kyllä tosi tuttua täälläkin.

Ja pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Rankkaa se kyllä on, kun ei viihdy.. Mut pakko mikä pakko, täällä on töitä.

onhan siitä pois muutosta puhuttu. talo varmaan saatais kyllä kaupaksi ja mieskin töitä muualta. mutta tuntuu vain niin hankalalta lähteä tuosta työstä miehen. työpaikka on hyvä,siellä olis huutava pula jos mieheni lähtisi...nytkin etsivät lisää työvoimaa muttei tahdo löytyä...



et saa nähä jämähdetäänkö tänne....

eli saisitte töitä (tai ainakin mies jos miehen työn perässä muutettu) niin muuttaisin kyllä takaisin. Mitä sitä asumaan sellaisella paikkakunnalla jossa ei viihdy. Elämä on lyhyt eikä kannata vuosiaan tuhlata sellaiseen mitä inhoaa ja josta tulee vain itkua.