Mitä mieltä olette tapahtuneesta?

Lapset (3-vuotiaat) tosiaankin tekevät noin, ja siihen pitää puuttua mutta että ihan katkaistaan välit moisen takia...ei jaksa ymmärtää.

Toki hänelle pitää asiasta sanoa, mutta tuon ikäisellä huutaminen tyyliin " mitä sinä menit tekemään" on, noh, vähän outoa.



Lapset tönivät toisiansa tietyssä iässä ollessaan. Se on erittäin kurjaa ja silloin on toki asiaan puututtava. Mutta aikuinen, joka huutaa tuon ikäiselle (pienelle!) tuon tyylisesti, ei mielestäni ihan ole sisäistänyt aikuisuuttaan.



Toki minunkin tekisi mieli lähinnä kuristaa vieras lapsi, jos hän satuttaa omaani, on ihan normaali leijonaemo-reaktio. Mutta koska olen aikuinen, osaan olla kiljumatta vieraalle lapselle.



terv. useamman lapsen äiti

AP

Onhan se inhottava tunne kun omaa lasta joku tönii, tai muuten kohtelee kaltoin. Mutta kyllä on nyt ylireagoitu ja pahasti, jos on ihan välit menneet poikki.

Huomaat sen, kun omasi lähestyy sitä ikää. Poika-reppana on varmasti järkyttynyt teidän reaktioista, minäkin olisin pojan äitinä loukkaantunut.



10 vastasi hyvin, te kaikki toimitte väärin. Sinulla on mielestäni ihan samanlainen anteeksipyynnön paikka kuin muillakin.

Ei kolmevuotiaalle _huudeta_ " mitä sä oikeen menit tekemään!" , vaan sanotaan tiukan asiallisesti jotain " teit väärin, noin ei saa tehdä, se sattuu" .



Koko alotuksestasi oikeasti huokuu kuva, että teidän pieneen kultaanne ei saa hyttynenkään pistää ja jos jotain sattuu, lapsi vaikka meinaa kaatua kävellessä niin te suunnilleen paniikissa juoksette hakemaan ettei mitään pientäkään vaan sattuisi.



Elämä kolhii. Toi oli kutienkin aika harmiton juttu (siis seurauksiltaan) ja sen olisi voinut toisinkin hoitaa.

tyttöään kuin tiikeriemo ja kiljuu ja komentaa muita lapsia, jotka leikkivät ihan normaaleja lastenjuttuja hänen pikku-Peppinsä ympärillä.



Homma alkaa meidän muiden äitien mielestä käydä tosi koomiseksi, mutta omien lastemme takia meidän on pian pakko tehdä joku interventio ko. tytön äidille tai sitten Pepille ja hänen äidilleen täytyy alkaa pitää omaa perhekerhoa.

Meillä on vain sinun kertomuksesi, joten tarkkaan en voi tietää tapahtumia.



Mutta: 3-vuotiaalla ei ensinäkään ole mitään käsitystä 1-vuotiaan kävely- tai muista taidoista. Hän ei myöskään vielä kauhean hyvin osaa arvioida omia voimiaan. On aivan mahdollista, ettei hänen tarkoituksensa ollut kaataa kumoon teidän lasta. Hän on tottunut ehkä omanikäsiin lapsiin joiden kanssa töniskellään joskus. Epäilemättä hän vähän halusi kiusata lastanne, mutta ei ehkä arvannut että tämä kaatuu. 3-vuotias ei tosiaankaan osaa arvioda sitä.



Siksi, kun hän jo varmaan pelästyy tönäisyn seurauksesta niin teidän huutonne saattaa oikeasti pelottaa ihan kauheasti.



Ja sitten itse seuraukseen, usein kun olen eskarissa keskimmäisemme kanssa niin 1-vuotias siinä sitten palloilee keskellä käytävää. Jonkun kerran on käynyt niin että tuollaset 3- 4-vuotiaat juoksevat leikissä ja hermostuvat kun pieni on tiellä (jos en ole ehtinyt siirtää) ja saattavat vähän tönästä -> pieni kaatuu. Joo, no, pojat teki väärin, sanon heille perään että olkaa kiltit vähän varovaisempia meidän XX ei vielä pysy pystyssä kovin hyvin. Sanovat anteeksi ja jatkavat leikkejä. Tapaus on ohi, kenellekään ei käynyt mitään ja koko episodi on hyvin pienimuotoinen. Sitä sattuu.

Opetatko sitä omalle lapsellesi ap!

Mieheni veli ja hänen vaimonsa olivat vauvansa kanssa samaan aikaan mummolassa kylässä. Meidän alle kaksivuotiaamme, olisikohan ollut puolitoistavuotias (*laskee serkusten i' istä* ja olihan tuo) oli todella innoissaan vauvasta. Hän makasi serkun vieressä ja ihaili vauvaa. Minä koko ajan vieressä tarkkailemassa. Lapsemme ryhtyi vähän turhan innokkaasti halaamaan vauvaa, minä kielsin ja estin ja puutuin, nostin häntä sitten pois ja hänen jalkansa osui vauvaan.



Miehen veljen vaimo sai ap:n kaltaisen kiljuntareaktion ja saimme kaikki kuulla kunniamme. Siinä sivussa tuli sitten haukuttua se, että meillä oli jo useampi lapsi ja " kun on sitten pakko tänne samaan aikaan ängetä" . Niinpä.



Tuosta on aikaa jo vuosia enkä suoraan sanottuna osaa edelleenkään ihan täysin luontevasti suhtautua kys. naiseen. Toki käyttäydyn ja suhtaudun eikä päällepäin huomaa varmasti mitään. Mutta minusta tuo oli aikuiselta aivan posketon reaktio. Kuvaava sinällään kylläkin, koska hän on muutenkin hyvin " minä, minä, minä, minä" -ihminen ja esim. sosiaalisilta taidoiltaan ei ihan sieltä taidokkaimmasta päästä.



Toki oli kurja, että vauvaan sattui. Mutta myös toinen osapuoli oli vielä ihan pieni.



Sen verran voisi vielä kertoa, että samanlaista kohtelua sai sitten tuo vauvakin osakseen kasvaessaan. Häntä mm. äiti nippaili ruokapöydässä yksivuotiaana, kun yritti syödä sormin...

1v 3kk on taapero, joten kuuluisi taapertaa. Oletko estänyt häntä opettelemaan kävelemistä, ettei vaan kaadu?



=> ylireagoit

tuolla käytöksellä he " vesittävät " koko asian ja lapselle jää mielikuva ettei muita ihmisiä tarvitse uskoa.



Ottaisin asian puheeksi uudestaan lapsen äidin ja mummon kanssa.



t 3 lapsen äiti ja lh

töniä , selittämällä ,että toiseen sattuu. Ihmeellisesti puolustatte tuollaista kolme-vuotiaan normaaliksi käytökseksi ! Täällä on taas näitä äitejä jotka eivät lapsiaan kiellä ja sallivat kaiken. Näistä kasvaa sitten näitä vastuuttomia yhteiskunnan elättejä. Menkää itseenne.