eikö oikeesti voidaan unohtaa painoamme ja keskittyä nauttimaan elämästä?

se on kyllä toden totta että liikaa me naiset murehditaan painoamme. Pitäisi laihduttaa, pitäisi päästä niistä läskeistä eroon, pitäisi saada raskausarvet pois jne jne. Unohdetaan melkein nauttia ja elää sillä aikaa kun suunnitellaan että sitten kun...

Toiset haluaa päästä 3sta kilosta eroon, toiset 20stä. Okei, ei ehkä ole hyväksi keholle kantaa 20 kiloa ylimääräistä rasvaa mutta silti, - elämä on se tärkein. Ja mun mielestä saa näkyä jos on synnyttänyt, jos on äiti, mitä väliä vaikka ois raskausarpeja - sehän on merkki jostain ihmeestä. Sinä muutut kun susta tulee äiti, kroppasi muuttuu ja lapsi rakastaa sua ehdottomasti vaikka olisi 3,7 tai 15 kiloa liikaa. Itse tykkään että synnyttänyt nainen on kaunis, ja uskokaa mut mun mies on samaa mieltä. Kun rannalla oltiin yhtenä päivänä hän totesi (kun näki nainen joka " asuu" gymillä) että ei ikinä huolisi semmoista vaimokseen sillä hänellä ei ole muuta päässä kun oma ulkonäkö. Totta. Eikä tämä tarkoita että olen itse 100 kiloinen sohvaperuna, he, ei - olen itse ennen lapsia (4) treenannut joka päivä, nyt enää 2-3 kertaa viikossa.

Annetaan kilot olla ja eletään täysillä. Se on harmi ja surullista että täytyy kohdata suurta surua ennen kuin tämän tajuaa. Tiedän 37v naisen joka tekee kuolemaa, se on niin traagista ja kauheeta. Pitääkö tapahtua jotain ennen kun naiset tajuaa olla onnellisia hetkessä missä eletään eikä tähdätä parempaan. Se on vasta silloin kun on ollut sairas kun tajuaa miten hyvin kaikki oli.

Terveellä on monta unelmaa, sairaalla ainoastaan yksi. Muistetaan tämä ja eletään täysillä. Jooko?