Mitä voisi tehdä kun Suomessa nähdään nälkää ja samalla toiset vaan porskuttaa??
Täältä saa lukea miten ihmiset voivat olla tiukilla. Tuskin siihen auttaa minkään halpojen ruokalistojen tekeminen. Jos menot ovat koko ajan enemmän kuin tulot, miten sen rahan saisi riittämään?
Tuntuu niin ihmeelliseltä lukea, kun jotkut miettivät täällä minkalaisen kakkosauton voisi ostaa ja samalla toisessa ketjussa kerrotaan, kun tili on miinuksella pätkätyöttömyyden ym. seikkojen vuoksi.
Kommentit (37)
tietokoneiden ym. viihdykkeiden ostaminen osamaksulla. Heidän tulisi ostaa käytettynä parempi osaisten ja työssä hyvin tienaavien vanhat kännykät edullisesti.
Heiltä tulisi kieltää oman auton omistaminen, vain julkiset kulkuvälineet. Ei kauppaan ostamaan uusia vaatteita, vain kirpputoreilta ja kierrätyksestä.
Tätä toimintaa varten pitäisi kehittää joku " köyhän ihmisen kortti!- systeemi, jonka voisi tarkistaa kauppojen ovella. Kortissa pitää näkyä tietty summa, jos ei ole tarpeeksi ei ole asiaa kauppaan, paitsi ruokakauppaan.
Näitä ihmisiä tulisi ohjata ja neuvoa, sekä ehdottomasti valvoa heidän rahankäyttöään tarkemmin.
Usein kun ihminen on kituuttanut viikkoja lähes nollabudjetilla, sortuu hän rahantulopäivänä tuhlaamaan.
välillä, ja aina syy ei suinkaan ole ihmisen oma. Mutta toisaalta, apua Suomessa saa sen verran monesta eri paikasta, että jos perhe näkee suoranaisesti nälkää, ei se ole sen kakkosautoa ostavan perheenkään vika. Kyllä meillä on maailman pienimpiä olevat elintasoerot, ja kuten kommunismi on osoittanut, menestyvien ihmisten omaisuuden riisto ei todellakaan paranna köyhimpien oloja.
Jos ei ole varaa autoon, kävellään.
Jos ei ole varaa juustoon, syödään leipä ilman sitä.
Jos ei ole varaa tupakkaan, ei polteta.
Aika yksinkertaista.
vai onko? Mietin vain miksi näin on?
ap
Tehdään ensi vaaleissa toisenlaiset voittajat. Tehdään Suomi, joka perustuu tasa-arvolle, rauhalle sekä heikoimmista huolta pitämiselle.
heidän tulisi kaikin tavoin ohjautua julkisten peruspalvelujen käyttäjäksi. Monet yh-äidit vievät lapsensa korvatulehduksien takia yksityisille aivan turhaan.
Siinä vaiheessa, kun köyhyys iskee vasten kasvoja, ei kannata perhettä enää syyllistää. Siihen kyllä löytyy paljon selityksiä ja varmasti yhtä paljon selityksiä kuin on köyhiä perheitäkin. Joissain tilanteissa on tullut tehtyä vääriä valintoja ja joissain tilanteissa taas muuten on voimat niin loppu, että on ollut aika, että ei jaksa hoitaa asioita. Esimerkiksi meillä yksi virstanpylväs oli, kun lapsi kuoli, hautajaisiin meni hirveät rahat (apua ei saatu mistään), lapsen kuolemasta seurannut masennus sekä tulojen tippuminen, koska kotihoidontuki jäi pois, eikä toisella ollut mitään tuloja työttömyyden takia. Tämä ei ollut ainoa, mutta varmasti meidän elämässä yksi käännekohta. Ehkä joku muu olisi selvinnut tilanteesta paremmin, mutta me teimme siihen aikaan parhaan kykymme mukaan omat ratkaisumme, jotka eivät välttämättä olleet kaukaa viisaita.
Yritän siis vain sanoa, että köyhää perhettä ei kannata syyllistää. Toisaalta apua ei välttämättä saa mistään tällaisessa yllättävässä köyhyydessä. Meillä työssäkäyvän bruttotulot olivat tuohon aikaan 12.000 markkaa eli nykyään noin 2.000 euroa. Se teki sen, että sosiaalitoimi ei auttanut missään, vaikka tulot laskivatkin yllättäin ja toisaalta menot kasvoivat myös. Hautajaiset eivät olleet halpaa lystiä ja järjestimme ne itse. Vaikka kotihoidontuki ei ollutkaan iso summa, sen putoaminen riitti tekemään meidän tuloihin ison loven. Tämä ei riittänyt, vaan pian työssäkäyväkin joutui työttömäksi. Niinpä sitten elimme vähän aikaa pelkästään Pyhällä Hengellä, koska sosiaalitoimi laski edelleen, että rahojen pitäisi riittää elämiseen, vaikka palkkatulotkin olivat hävinneet ja muut tuet eivät olleet vielä alkaneet tulla.
Sosiaalitoimi alkoi syytää rahaa vasta, kun muutkin tuet (työttömyyspäiväraha ja asumistuki) tulivat tilille. Heiltä meni siis ensimmäisen positiivisen päätöksen antamiseen kolmisen kuukautta. Tuon ajan saimme sitten kituuttaa sillä, mitä oli. Eikä sen hetkinen henkinen väsymys auttanut tilannetta yhtään.
Näiden kokemusten jälkeen annan suomalaisellekin köyhälle sen, mitä voin. Jos joku pyytää kahvirahaa, niin saatan tökätä pari euroa käteen, jos minulla itselläni on. Opin, että ei kannata mennä kysymään, meneekö se raha tosiaan kahviin vai johonkin muuhun. Jokin tarve sillä ihmisellä on ja siihen tarpeeseen hän tarvitsee juuri sillä hetkellä rahaa. En halua vartioida, miten hän siihen tilanteeseen on joutunut, enkä kysellä, mihin hän sen parin euron rahan käyttää.
monen hyvin toimeentulevan on varmasti vaikea käsittää miten kauas kantoista muutaman kuukauden tulojen menetys voi aiheuttaakin. Jaloilleen pääseminen ei tapahdu hetkessä.
koko elämä yhtä köyhyyttä.
Sen ymmärrän että tilapäisköyhyyttä voi työttömyyden/sairastumisen takia olla mutta en käsitä sitä että suomessa on muka jatkuvasti köyhyysrajan alapuolella eläviä. Suomessa on niin hyvä sosiaaliturva että sillä pärjää varmasti. Köyhät perheet saa asumistukea joten niillä jää käteen kuussa varmaan samanverran kuion meillä. autoa ei tarvitse olla jos kerran ei töissäkään käydä. sitä voi liikkua julkisilla.
joutuvat syömään venhäjauhopitoista ruokaa ja se lihottaa. Makaronia, makaronia ja vehnäjauhokastiketta ja siihen päälle ranskaleipää. Jälkiruuaksi lettuja.
Ja se näkyy tässäkin ketjussa. " Oman onnensas seppä" just joo.
Kuulostaa siltä että aika moni haluaisi palata ajassa 60v taaksepäin ja soveltaa tuolloin S:llä alkavassa valtiossa kehiteltyjä käytäntöjä epäkelvoiksi luokiteltujen ainesten ongelmien lopullisesta ratkaisusta.
Voi että voi olla joidenkin maailma pieni.
Suomessa voi todellakin nähdä nälkää, älä puhu asioista mistä ET TIEDÄ mitään.
Vierailija:
joutuvat syömään venhäjauhopitoista ruokaa ja se lihottaa. Makaronia, makaronia ja vehnäjauhokastiketta ja siihen päälle ranskaleipää. Jälkiruuaksi lettuja.
Köyhyysraja
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Köyhyysraja tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisen tulotasoa, jonka alapuolella ihmisen katsotaan olevan köyhä. Köyhyysraja on Eurostatin mukaan noin 1000 euroa kuukaudessa. Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta, toisin sanoen ihminen on köyhä tai köyhyysriskin alainen, jos hänen tulonsa ovat 60 prosenttia koko väestön mediaanituloista. Suomessa vuonna 2004 köyhyysrajan alapuolelle jäi 11,3 prosenttia väestöstä. Köyhyysraja oli Suomessa vuonna 2004 n. 1200 euroa kuukaudessa.
Köyhyysraja kuvaa tulotasoa, jonka alapuolella olevalla henkilöllä ei ole varaa hankkia välttämättömiä hyödykkeitä siedettävän elintason ylläpitämiseksi. Siitä, mihin köyhyysraja pitäisi asettaa, on käyty laajaa keskustelua, ja käytännössä eri maat käyttävät eri köyhyysrajoja. Raja määritetään arvioimalla keskivertoaikuisen vuodessa keskeisiin hyödykkeisiin käyttämä rahamäärä.
Köyhyyttä voi mitata suhteellisesti tai absoluuttisesti. Suhteellinen mittaustapa, joka on yleisesti käytössä mm. Euroopassa, mittaa köyhän väestönosan tulotasoa muuhun väestöön. Absoluuttinen mittaustapa, jota suositaan esimerkiksi Yhdysvalloissa, mittaa esimerkikisi ruokakorin avulla henkilön toimeentuloa.
Köyhyyden määrittelyssä väestö jaetaan usein myös kymmenyksiin eli desiileihin tulotason mukaan. Silloin puhutaan tulotasoltaan alimmasta ja ylimmästä kymmenyksestä eli väestön kymmenestä köyhimmästä ja rikkaimmasta prosentista. Näiden kymmenysten tulojen osuus koko kansan tuloihin on verrattuna kertoo tulojakautuman tasaisuudesta tai eriarvoisuudesta.
Absoluuttisesti mitaten Suomen kaikkien väestöosien tulotaso on kasvanut, mutta suhteellisesti mitattuna tuloerot ovat lisääntyneet 1990-luvun laman jälkeisenä aikana ja 2000-luvulla.
joka näin uskoo, on hirvittävän väärässä. Siksi, että kukaan ei ole itse saanut päättää syntyykö sairaana, vammaisena vai terveenä, ei ulkonäköään, ei älykkyyttään. Syntymämme jälkeenkin sattuma sanelee paljon, milloin tahansa juuri sinäkin voit menettää perheesi, terveytesi. Koskaan et voi tietää. Monet asiat voivat horjuttaa psyykkeä, sitäkään emme voi ennalta tietää kuinka vahvoja lopulta olemmekaan.
Köyhyyden määrittely tulotilastoissa
6.9.2005
Suhteellisesti (tulo)köyhäksi määritellään henkilö, joka kuluu kotitalouteen, jonka kulutusyksikköä kohti lasketut käytettävissä olevat vuositulot jäävät alle 50 tai 60 prosenttiin kaikkien kotitalouksien mediaanitulosta (siis mediaani kulutusyksikköä kohti lasketuista käytettävissä olevista vuosituloista).
Suomessa ei ole " virallista köyhyysmääritelmää" , mutta tilastoissa (Tilastokeskus, Eurostat) sekä eri tutkimuksissa ja julkaisuissa käytetään nykyisin melko vakiintuneita menetelmiä. Esimerkiksi EU:n rakenneindikaattoreissa köyhyyttä kuvaavilla indikaattoreilla on melko tärkeä asema sosiaali-indikaattoreissa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuissa käytetään yleensä Tilastokeskuksen tulonjakotilaston määritelmiä ja Tilastokeskuksen aineistoja. Myös vaihtoehtoisia määritelmiä voidaan joskus käyttää. Tärkeää on tuoda määritelmät selkeästi esiin.
Selvennystä köyhyyden määritelmään
Kulutusyksiköillä pyritään tekemään eri kokoisten kotitalouksien tulot vertailukelpoisiksi. Suuremmat kotitaloudet saavuttavat ns. skaalaetuja pieniin kotitalouksiin verrattuna (esimerkiksi kotitalouden jäsentä kohti lasketut asumismenot yleensä pienemmät, yksi sanomalehti riittää useammalle kuin yhdelle henkilölle jne.). Lasten kulutustarpeet oletetaan yleensä pienemmiksi kuin aikuisten. Tämän takia tuloja ei jaeta henkilöä kohti, vaan kulutusyksiköillä. Erilaisia kulutusyksikköasteikkoja on lukuisia, joista nykyään yleisimmin käytetty on niin sanottu modifioitu OECD-asteikko, jota myös EU:ssa käytetään. Siinä ensimmäisen aikuisen paino on yksi, seuraavien 0,5, lasten taas 0,3 (tässä yhteydessä lapsiksi luokitellaan 0-13-vuotiaat). Tällä asteikolla esimerkiksi kahden aikuisen talouden tulojen täytyy olla puolitoistakertaiset yksin asuvaan verrattuna, jotta näiden katsotaan olevan samalla tulotasolla.
Kotitalouteen kuuluviksi katsotaan yleisimmin kaikki, jotka asuvat yhdessä ja käyttävät yhteisiä taloudellisia voimavaroja. Täten myös kotona asuvat aikuiset lapset (18vuotta tai vanhemmat) ovat osa vanhempiensa taloutta ja heidän tulotasoaan arvioidaan koko talouden tulojen kautta. Tulot oletetaan jaetuiksi tasan kotitalouden jäsenten kesken. Tämä on tietysti voimakas oletus, joka johtuu lähinnä siitä, että emme pysty arvioimaan kotitalouden sisäistä tulonjakoa. Toisaalta olisi varsin kova oletus sekin, että tulojen jakoa kotitalouden sisällä ei tapahtuisi.
Miten tulot määritellään
Käytettävissä olevilla tuloilla tarkoitetaan nettotuloja, joihin päädytään, kun lasketaan yhteen kotitalouden saamat palkka- ja yrittäjätulot, omaisuustulot sekä kaikki erilaiset toimeentuloturvaetuudet ja muut tulonsiirrot ja näistä vähennetään kotitalouden maksamat tulonsiirrot (kotitalouden maksamat välittömät verot ja sosiaalivakuutusmaksut). Käytännössä näiden operationalisointi ja tietojen keruutapa vaikuttavat siihen, miten kattavasti tiedot saadaan kerättyä. Lisäksi on huomattava, että Tilastokeskuksen tulonjakotilaston tulokäsitteeseen sisältyy myös eräitä laskennallisia eriä, joista merkittävin on laskennallinen asuntotulo omistusasunnossa asuville (netto vastikkeiden, asuntolainan korkojen yms. jälkeen).
Kansainvälisissä vertailuissa (Eurostat) tätä tuloerää ei käytännön syistä ole mukana, vaikka myös tähän on pyrkimyksiä. Asuntotulolla otetaan huomioon se, että talous saa " sijoitukselleen" tuottoa alhaisempien asumiskustannusten muodossa. Tämän tuloerän operationalisointi on varsin ongelmallista. Tämä tuloerä hankaloittaa myös yksittäisten kotitalouksien tulojen vertailemista tilaston köyhyysrajaan.
Mediaanituloa käytetään siksi, ettei siihen, toisin kuin keskiarvoon, vaikuta joidenkin hyvin rikkaiden suuret tulot. Köyhyys halutaan nähdä siis suhteessa väestön " normaaliin" tulotasoon. Tämän takia köyhyysraja siis myös nousee yleisen tulotason (mediaanitulon) noustessa. 1990-luvun lamavuosina mediaanitulo jopa laski, jolloin siis suhteellinenkin köyhyysraja laski. Suomessa on perinteisesti käytetty matalampaa 50 prosenttiin mediaanista asetettua rajaa, mutta lähinnä EU:n myötä tuo 60 prosenttia on nyt yleisin valinta. Sillä saadaan tietysti enemmän köyhiä, mutta samalla myös ryhmän rakenne muuttuu. 60 prosenttiin mediaanista sijoittuvan rajan yhteydessä puhutaan EU:ssa usein myös köyhyyden " uhkaamasta väestöstä" .
Köyhyys on moniulotteisempi kysymys kuin pelkkä tulojen mittaus edellä kuvatulla tavalla. Tilastointia varten tarvitaan kuitenkin jokin määritelmä. Määritelmät eivät ole pelkästään tilastonikkareiden pilkun viilausta, vaan erilaisilla valinnoilla (laskentamääritelmät, tiedon keruutapa jne.) on todella vaikutusta tuloksiin ja eri tilastolähteistä voi tulla hieman erilaisia tuloksia. Tämän lisäksi on myös syytä huomata erot tilastojen köyhyysmääritelmien ja esimerkiksi toimeentulotuen saantiperusteiden välillä.
Suomessa ei tarvitse elää kenenkään (alle 1 dollari/päivä/henki). Suomessa köyhyysraja määritellään tiettynä prosenttiosuutena rikkaimpien tuloista, jolloin köyhyys saataisiin poistettua vain rajoittamalla rikkaiden elämää, mikä ei tietenkään mitenkään parantaisi pienituloisten asemaa.
Meistä jokaiselle on peruskoulutus ollut ilmainen. Se miten on sen jälkeen ratkaissut elämänsä, on oma asiansa, josta on jälkikäteen turha napista!
Kannattaa opiskella, hankkiutua työelämään, ja sitten vasta perustaa perhe! Enkä tarkoita opiskelulla, että pitäis olla akateeminen.