Kuka ei ole oikein pystynyt opiskelemaan pitkään ja on
muutenkin todella lyhytjännitteinen? Täällä yksi jolle ammattikoulu jo meinas olla liikaa. Kyse ei siitä etteikö ois päätä, sen on opettajakin sanonut mutta jokin on kun en pysty. Olen tullut siihen tulokseen että kaikista ei todellakaan löydy samaa sisua vaikka kuinka käsketään ottaa itseään niskasta kiinni. Olen taipuvainen masennukseen ja 2 kertaa olen kokenut sen syvästi, en tiedä onko jotenkin tuosta kiinni. Kauhean lyhytjännitteinen olen ja en voi sille mitään mutta häiritsee kyllä elämää aikas lailla. Terapiassa olen asiasta jutellut ja todettu et sen on vaan osa sun luonnetta ja persoonaa.
Kommentit (4)
kyllä tuntuu että paremmat jaksot jäävät todella lyhyiksi ja ei siinä ajassa tehdä ihmeitä. t. ap
Minulla yliopisto-opintoja on jäänyt kesken " vain" 2 ja toista niistä jaksoin kuitenkin 3v.
Olen täysin tunteideni riepoteltavana, innostun, sitten en halua tietää asiasta enää mitään, innostun uudestaan jne.
Nyt juuri on todella paha masennus johon en tähän mennessä ole saanut apua ja tuntuu siltä että kaikki kaatuu päälle...
et on ainoa kummajainen ja päässä vikaa pahasti. Tosin tunteet vaan taitaa viedä jokusia ihmisiä mukanaan ja toisilla taas ehkä vähemmän tunteita ja järki sanelee. t. ap
Jätin kaiken kesken. Minulla on kolme keskenjäänyttä yo-tutkintoa. En ole oikein millään malttanut olla paikoillani, olen vaihtanut asuinpaikkaanikin (maata ja kaupunkia) kuin pipoa. Takana on myös yksi vakava masennus.
Tänä päivänä kaikki on toisin. Pää on kunnossa (terapia) ja AMK-tutkinto on suoritettu ja yo-tutkinto (nro 4) valmistuu vuoden sisällä.