Miten ihmeessa 4-vuotiaan pojan saa tervehtimaan ihmisia? Alkaa kohta pinna palaa, kun ei millaan voi sanoa hei kenellekaan. Puhumattakaan silmiin katsomisesta tai kattelysta.

kohteliaisuudesta puhumattakaan.

staan ja tilanne on ohi, niin muistat moneen kertaan mainita lapselle vaikka saman illan aikana, että " voi kun hienoa, osasit tervehtiä naapurin tätiä, huomasithan, ettei se ollut vaikeaa" ja kerrot vielä, että olet todella ylpeä, kun lapsi näin hienosti osasi. Ja illalla kun isä tulee kotiin, niin hänellekkin kehut lapsen kuullen " suoritusta" .



Oma poikani on ollut aina tosi ujo ja itse ihan tarkoituksella AINA kehun ja kannustan häntä näistä pienistä askelista, mitä uskaltaa ottaa. Tuntuu varmaan rohkean lapsen äidistä uskomattomalta, mutta ujolle jopa moin sanominen on saavutus :)

Eivät saaneet minua oppimaan " tavoille" , kuten katsomaan silmiin tai sanomaan käsipäivää. Nyt voin hätäisesti käsipäivää sanoa, mutta silmiin en katso koskaan. Ei ole kyse siitä, ettei olisi opetettu, mutta en vain voi katsoa ihmisiä silmiin. Olen ujo ja liian outo tuollaisiin tavallisiin juttuihin.

Mutta pistää vaan ihmettelemään, että miksi jollekin jokin käsipäivän sanominen voi olla edes mainitsemisen arvoinen ongelma. Mitä voi vanhempien päässä liikkua, jos lasta torutaan noin turhassa asiassa.



Ainakin se kertoo sen, että lapsen kanssa ei ole mitään todellisia ongelmia koskaan kohdattu. Mutten täysjärkinen aikuinen osaisi kyllä suhteuttaa kättelemisen ihan olemattomuusluokkaan.