Argh. 42. rv kaynnissa ja ARSYTTAA, kun ihmiset marisee jo suunnilleen rv 36, kun tama ei synny, ei synny, ei synny... Nyt voisin jo sanoa, etta SYNNY JO... Ma en jaksa!!!!!!!!!!!!

lasketun ajan....

viikolla 36 miten synnytyksen saa käyntiin. Siinä on kuitenkin vauvalle vielä riskejä. Yhden 37+ vauvan synnyttäneenä, joka joutui valohoitoon, en ymmärrä miksi joku haluaa tieten tahtoen lapselleen rankan alun. Muut meillä on onneksi pysyneet yli 38 viikkoa masussa.

T: synnytykset rv 41+2, 41+5 ja 42+1.

Tuo synnytyksen odottaminen riippuu vähän raskaudesta itsestään. Itse viimekesänä odotin viimeisilläni kakkosta ja varmaan jo rv 37 toivoin synnytyksen käynnistyvän. Lähinnä siksi että lapsi oli todella iso ja pelkäsin jotain ikävää tapahtuvan synnytyksessä (edellinen syntyi sektiolla 14kk aiemmin ja käynnistys noin pian jännitti, varsinkaan kun en ollut koskaan synnyttänyt). Lisäksi lapsivettä oli todella valtavasti joten olo sen mukainen ja kävelytaidoton esikoinen kanniskeltavissa.



Lopulta päädyttiin sektioon rv39 ja syntyi 4,5kg vauva.

Synnytystapa-arviossa kävi juuri, ja siellä huusi ettei lähde kotiin ennen kun synnytys käynnistetään :-O No lähti silti, kun lääkäri sanoi ettei todellakaan käynnistä yhtikäs mitään. Normaali raskaus, ei suurempia vaivoja kuulemma, ei ole edes turvonnut ja yötkin nukkuu hyvin. On jotenkin sellainen olo, että sama ihminen rääkyy epiduraalia jo sairaalan parkkiksella kun kohdunsuu on millin auki, vaatii sektioon menoa kun ponnistusvaihe on kestänyt jo kuusi minuuttia, ja on viemässä 2 viikon ikäistä vauvaa sairaalan unikouluun kun se ei nuku yöllä. Ei ihan tasapainossa tämä tuleva äippä, toivottavasti neuvolassa on huomattu se.

Vierailija:

Synnytystapa-arviossa kävi juuri, ja siellä huusi ettei lähde kotiin ennen kun synnytys käynnistetään :-O No lähti silti, kun lääkäri sanoi ettei todellakaan käynnistä yhtikäs mitään. Normaali raskaus, ei suurempia vaivoja kuulemma, ei ole edes turvonnut ja yötkin nukkuu hyvin. On jotenkin sellainen olo, että sama ihminen rääkyy epiduraalia jo sairaalan parkkiksella kun kohdunsuu on millin auki, vaatii sektioon menoa kun ponnistusvaihe on kestänyt jo kuusi minuuttia, ja on viemässä 2 viikon ikäistä vauvaa sairaalan unikouluun kun se ei nuku yöllä. Ei ihan tasapainossa tämä tuleva äippä, toivottavasti neuvolassa on huomattu se.

t: rv 39+6, 42+1 ja 41+2

ymmärrän niitäkin (ainakin vähän), jotka marisee että raskaus sais käynnistyä jo ennen laskettua aikaa, mutta tässä vaiheessa alkaa olemaan aika piipussa ja ärsyttää omituiset marisijat. Oma raskaus ollut henkisesti ja fyysisesti tosi raskas, tätä ennen ollut monta keskenmenoa ja huoli vauvan voinnista alkaa olla tunti tunnilta suurempi... Mutta eiköhän tästä selvitä... Kiitos vastauksistanne :-)



ap

Tiedän, ei ole helppoa, etenkään näillä helteillä... Esikoisemme syntyi lopulta käynnistyksen jälkeen rv 42+3 ja oli niin isokokoinenkin siinä vaiheessa jo, ettei mahtunut edes laskeutumaan ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon. Silti jokainen päivä tuntui olleen hänelle vain vahvuudeksi, oli 10 pisteen terve, hyväkuntoinen ja alusta asti tosi ponteva vauva :) Toinen lapsemme syntyi rv 38, sai alakautta vaivoin synnyttyään 7 pistettä ja joutui valohoitoon, vaikka periaatteessa olikin ns. täysiaikainen ja perusterve vauva.



Jos voisin nyt valita, kestäisin vaikka hampaat irvessä sinne rv 42+ asti ennemmin kuin toivoisin lapsemme syntyvän viikkoakaan ennen laskettua aikaa. Mulle on tosin varattu jo aika suunniteltuun sektioon tämän kolmannen la:n aikoihin, sikälikin saisi vedet pysyä tällä kertaa masussa pienokaisen turvana kiltisti siihen asti...

ainahan se tuntuu ärsyttävältä kuunnella toisten valitusta kun itsellä on suurempia huolia mielessä. Itsellä esikoinen käynnistettiin rv 42 ja olin kesähelteillä todella piipussa. Valitin sitten ystävälleni kuinka ärsyttää kuunnella näitä " en kestä enää, saisi jo alkaa syntyä samoin tein" -rv35-marisijoita.



Ystäväni siihen hetken hiljaisuuden jälkeen totesi ettei hänkään jaksasi kuunnella aina näitä rv 42-valittajia kun kuitenkin tiedetään että lapsi otetaan pois keinolla tai toisella ihan pian. Itsellä hänellä

syntyi kehitysvammainen lapsi rv32 ja oli lastenteholla hoidossa pitkään, tarvitsi leikkauskia jne. Eli hänen korvissaan terveiden lasten odottajien valitus tuossa vaiheessa kuulostaa naurettavalta...

Eli hänen korvissaan terveiden lasten odottajien valitus tuossa vaiheessa kuulostaa naurettavalta...

Voit vain kuvitella, miltä lapsettomaksi jääneestä tädistäni on tuntunut kuunnella ihmisten valituksia raskauspahoinvoinnista, synnytyksistä, koliikeista jne. Tai miltä minusta kuulosti normaalipainoisten, terveiden ihmisten panikointi " läskeistään" viime keväänä, kun olin juuri kuullut ystäväni sairastuneen parantumattomasti syöpään. Tai miten Afrikan nälänhädän keskellä toiminut serkkuni kokee suomalaisten valituksen köyhyydestä ja kurjuudesta, kun siellä ihmisillä ei ollut edes kattoa auringonsuojana päällään, puhtaasta vesijohtovedestä tai pehmeistä sängyistä puhumattakaan...

Niin se vain on, että oman " kärsimyksen" aikana suhteellisuudentaju katoaa ja aika pienistäkin asioista paisuu iso ongelma. Itselle.

Mutta tarkoitti vaan että sairaan keskosen synnyttäneen korvissa ihmiset jostka huokailevat raskauttaan tilassa josta tietävät ihan kohta pääsevänsä eroon kuulostavat vähän turhilta. Kun siis huolena on se ettei jaksaisi odottaa synnytystä enää paria päivää...