HUHTIHIPUT (2005) Uusi viikko on alkanut, pinoutukaamme =)
Kommentit (27)
Mä olen vieläkin ihan väsynyt viime viikonlopusta, vaikka hauskaa olikin.......;-)
Isoille pojille (varsinkin esikoiselle) lupasin jo talvella, että kesäloman kunniaksi vien heidät kivenlahtirokkiin ja lupaukseni myös pidin. Perjantaina rokkasimme kello 15-22 ja lauantaina ensiksi pikkukivirokissa 10-12 ja varsinaisessa rokissa 14.30-22. Elmo ei " päässyt" kuin pikkukivirokkiin , mutta kengurumeininki upposi ihan täysillä Hemmoon :-) Helle oli kova 28 astetta eikä varjoa tippaakaan, joten luovutimme kengurumeiningin jälkeen ja vein pojat uimaan.
Itse rokki sujui superhyvin, varsinkin kun meillä oli VIP-rannekkeet (kiitos mieheni, joka oli turvamiehenä rokissa), joten pääsimme taka-alueelle, jossa oli ranta ja telttasauna :-) Poikien kanssa diggailimme varsinkin PMMP:tä ja Indicaa ja äitiähän fiilisteli Zen Cafeta. Tietysti kaikki odotimme yhdessä Apulantaa.
Itse viikonlopun taisi esikoisella kruunata, kun hän vielä pääsi (kiitos ystäväni, joka oli backstage emäntä) hakemaan Apulannan pojilta nimmarit, eikä pienestä oikein tiennyt itkikö hän vai nauroiko nimmarilappua rystysissä puristaen palattuaan :-) Ikimuistoista indeed.
On se niin kiva kun ainakin vielä toistaiseksi voi jammailla lastensa kanssa samaa musiikkia ja yhdessä hulluna heilua......parin vuoden päästä esikoinen tuskin enää haluaa esiintyä " äitinsä" kanssa samassa seurueessa.
Että oli enemmän kuin onnistunut viikonloppu :-)
Mulla on jäljellä 15 päivää perhepäivähoitajana...tai 14 ja ½ kuka näitä laskee........minä ja lapset :-) Nimimerkillä lappu otsassa " LOMAN TARPEESSA" :-) Sitten alkaakin autuas 1½ kuukauden kesäloma ja sen jälkeen paluu arkeen.......
Voimia Lylelle juu ei kadehdita muokaan ;-)
Hauskaa viikon alkua kaikille
että ei tiedä kuinka kauan tässä enää on pop... Just miehen kanssa mietittiin, että varmaan parin vuoden päästä esikoinen ei enää haluakaan jammailla äitin ja isin kanssa... ;-) Ja mä kun olen suunnitellut, että nyt kun sain lapset aika aikasin niin sitten kun esikoinen on parikymppinen niin voidaan yhdessä lähteä baanalle. Niin varmaan. Kuulosti kyllä hauskalta tuo teidän viikonloppu!
A taitaa olla luovimmillaan ennen päiväunia. Meillähän ei ole sen suurempaa ongelmaa ollut toistaiseksi, mutta jos A saisi valita, niin ei kyllä menisi unille. Esikoisella ei tänään ollut läksyjä ja sai katsoa filmiä koulun jälkeen. A sitten siinä puki yöpukuaan päälle (on keksinyt että päiväunillakin TÄYTYY olla yöpuku päällä) ja ulkona satoi ja ukkosti kovasti. Kun tuli oikeen kova jylinä niin minä äidyin lässyttämään että mitäs se ukkonen nyt sanoo. A mietti hetken ja vastasi: " uttonen sanoo Amanda ei mene nukkumaan. uttonen sanoo Amanda menee nyt kattomaan matitan luo vilmiä" =))
Hyvät noi Amandan hoksottimet! : ) Ennen omaa hippusta en olisi ikinä uskonut, millaisia ajatuksia niin pienellä 2-vuotiaalla voikaan olla!
Tänään olen ollut lasten kanssa ekaa kertaa ihan kolmistaan päivän. Heräsin rauhallisin mielin, mikä oli aika erikoista. Aamupäivällä päästiin ulos edelleen rauhaisassa tunnelmassa, ja vauvakin nukkui hienosti koko ulkoilun ajan ja vielä puoli tuntia kotona sisälläkin. Siinä ajassa ehdittiin Lauran kanssa syödä ja ryhtyä päiväunipuuhiin. Kaikki siis Oikein Hyvin!
Mutta mutta. Laura sai sitten odottaa päikkäreitään kaksi tuntia. Sinä aikana 1) ryhdyin nukuttamaan häntä kolmesti 2) kolmesti vauva heräsi juuri silloin (nukuttuaan ehkä 5 minsaa kerrallaan) 3) ja söi neljästi 4) eikä se vieläkään nuku (vauva siis).
No, 50% lapsista nyt sitten joka tapauksessa nukkuu. Lienee välttämätöntä ottaa ohjelmaan Lauran itse-nukkumaankäymis-koulutus, sillä tämä systeemi ei selvästikään toimi!!!! Olisinpa ajatellut asiaa vähän enemmän ennen vauvan syntymää.
Nyt kitistään, täytyy mennä. Hauskalta kuulosti Vaakamomin viikonloppu!
t. Ompunäiti
Ompunäidille suosittelen lämpimästi tuota itse-nukahtamis-koulua! Minäkin totesin joku aika sitten että taaperon nukuttaminen silloin kun vauva on hereillä, ei ole kivaa. Joten meidän Helmi nukahtaa nykyään päikkäreille yksin. Joitain kertoja meni niin että neiti itki ja pyysi äitiä viereen, mutta tottui tilanteeseen aika äkkiä. Nykyään homma sujuu jo kivasti. Saan itsekin vähän enemmän " omaa aikaa" kun ei tarvitse maata sängyssä odottamassa että toinen nukahtaa. Nykyään vauva nukkuu usein samaan aikaan.
Mutta, Helmi on ollut päivuniensa jälkeen tosi kärttynen, eikä tilannetta paranna se etää mä roikun koneella. Eli moi!
mallu ja tytöt
Elikkäs, Pihlan putkitus ja yh-päivä yksi takana... tai iltapalaa vaille paketissa. Pihla tietenkin päätti viime yönä herätä puoli yksi haluamaan vettä, jotta ei voinut putkituksen takia antaa. Siinä meni sitten 00:30-2:30 meikäläisellä, kun jouduin ekaa kertaa sitten vauva-aikojen ottamaan PIhlan viereeni nukkumaan. Kun lopulta sain itse nukuttua, herätys kello soi ja oli aika lähteä kohti Töölön sairaalaa. Kaikki meni siellä onneksi hyvin ja olimme kotona jo yhdentoista jälkeen. Pihla simahti ja esikko leikki ja piirteli kiltisti, kun äippä veteli tirsat sohvalla. KÄvimme ulkokahvilassa kahvilla ja mehulla, lenkitimme koiraa metsässä ja leikimme naapurissa. Päivä oli oikein mukava!
Vaakamomin konserttitarinoista tuli mieleeni, että jokaisella perheellä on varmasti semmoisia omia, erikoisia ihanuuksia ja hauskoja yhteisiä juttuja, joita ihan kaikki eivät ymmärrä/uskalla kokeilla/osaa/halua tehdä. Jotenkin voin kuvitella, että pojilla on ollut ekstra hauskaa ja sinä olet saanut olla itsestäsi ja pojistasi ylpeä. Nää on kyllä sitä elämän kermaa tällaiset pikku ekstrat!
OMpunäiti, teillä alkaa homma rullata, hyvä juttu. Kesä on ihanaa aikaa kahden pikkuisen kanssa, kun ei tartte niin kovasti varustella ja muuta.
Nyt lähden hoitamaan iltahommia. Jossain välissä pitäis lukea myös materiaalit huomiselle luennolle, mutta ehkäpä sitten bussissa matkalla Helsinkiin.. Ettei vain viimetippaan jäisi ;)
Lyle
Joo. Lyle lokikirjaa... Olen kotosalla esikon kanssa, koska hän on edelleen kipeänä. Kurku- ja korvatulehdus alkoi jo kaksi viikkoa sitten. Nyt päälle tullut oksentelu, joka ei sitten johtunutkaan antibiotteista. POjallahan oli toukokuussa kaksi viikkoa samanlaista oireilua, joka lopulta diagnosoitiin tulirokoksi, mutta sille ei saatu vahvistusta. Alan olla tosi huolissani, sillä eilenkin poika oksensi tosi voimalla illasta aamuun. Eikä kyseessä ole mikään tavallinen vatsatauti, koska tämä menee ihan on-off eikä tartu muihin. Ja pääasiallinen vaiva on nuha ja siihen liittyvät. Tänään pääsemme onneksi lääkärille.
Pihla on hoidossa. Se lähti ukin kyydissä aamulla niin polleana matkaan. Pihla on ollut aivan ihanan aurinkoinen ja nauttii saamastaan velivapaasta ajasta perhepäivähoidossa.
Olen ollut taas paljon pois töistä, mutta onneksi on ymmärtävät työkaverit. Huomenna pääsen töihin, ja mummi tulee hoitamaan pojua.
Mutta eipä täältä kummempia. Mites muiden hieman harmaampi päivä on sujunut?
Sehän on sama bakteeri kun angiinassa eli angiina ja tulirokko ovat periaatteessa sama sairaus. Meillä myös esikoisella angiinaan (hänellä harvoin oli noita pilkkuja missään) liittyi jaksottainen raju oksentelu, mikä on kuulema yleistä. Ja se sopisi myös teidän esikoisen kuumeeseen ja kurkkukipuun.
niin luultavasi tulee uudestaan. Toisilla kurkku on suotusampi bakteerin kasvulle. Meillä esikoinen oli siis angiinakierteessä, mutta koskaan ei kukaan muu meistä sairastunut.
Juu, viime kerran oireet näppyöineen kaikkineen viittasivat kyllä lopulta vahvasti tulirokkoon (korkea kuume ja näppylät tulivat vasta kahden viikon sairastelun loppu puolella). Ongelmana diagnoosissa oli se,ettei angiinan/tulirokon aiheuttamaa streptokokkia ollut nieluviljelyssä. Se ei kuulemma aina tulirokossa näytä postiivista, mutta jäi kyllä mietityttämään.
Toisekseen, poika on tällä kertaa syönyt jo kahta antibioottia, koska todettiin bakteeri, joka korvssa ja kurkussa. Mutta lääkkeet eivät ole tepsineet ja toinen kuuri jäi rajun oksentelun ja ripulin takia siis kesken..
Mutta joo, ehkäpä olemme tämän päivän lääkärikäynnin jälkeen viisaampia.
Eli esikoisen lääkärikäynnistä oli pakko tulla kommentoimaan, kun on niin helpottunut ja toisaalta vähän jänskättävä olo. Eli, korvalääkäri oli upeasti jo etukäteen tutustunut pojun sairauskertomuksiin tältä keväältä. Hän on ollut aiemmin terve kuin pukki, ja nyt on sitten tosiaan ollut koko ajan jotain.
No, pojalla on ensinäkin korvat täys limaa, ja siksi ei kuule. Syynä tähän sekä oksenteluun on nielurisat, jotka ovat kasvaneet melkein umpeen, ovat niin isot. Pitkään jatkunut limaisuus on herkistänyt vatsan ja myös vaikeuttanut hengittämistä ja sitä kautta nukkumista. Pojalla onkin aivan surkeannäköiset silmäpussit. Olen myös aiemmin jo kysellyt, miksi pojan hengitys yhtäkkiä haisee. Nielurisoissa muhiva tulehdus kuulemma haisee pahalta. Nyt sitten tulossa on 27.6 nielu- ja kitarisojen poisto, korviin tehdään laserilla reiät ja mahdollisesti punkteerataan poskiontelot. Että aikamoinen remontti tulossa. Onneksi on vakuutus, niin päästään yksityiselle.
Luulisi, että olen jo Pihlan leikkausten jäljiltä jotenkin tottunut tämmöisiin, mutta ei. Pihlan jutut on ollu tiedossa ja niihin on valmistautunut. Ja Pihla on ollut niin pienikin, ettei ole ymmärtänyt, mihin häntä viedään. Mutta 4,5v jo ymmärtää, ja ilmoittaa, että hän ei mihinkään leikkauksiin mene. Ja tiedän, että nämä ovat normaaleja ja pikku leikkauksia, mutta jotenkin silti se kahden viikon toipumisaika ja muu jännittää. Että jakakaa kokemuksia ihmeessä..
Tämä tosiaan menee hippusasian vierestä, mutta täällä ei onneksi olla niin kranttuja ;=)
Lyle
Meidän esikoisella oli tiedätkö ihan sama juttu, hänellä vaan tuli myös niitä angiinoita tosi usein, joten juttu sen vuoksi selvisi aikasemmin.
Eli ihan noi samat oireet, tyttö ei kuullut ja söi myös huonosti (koska risat oli isot ja nieleminen tuntui äklöltä).
No, meillä on leikkauksesta vaan mahtavan hyvät kokemukset, meni hyvin, tyttö toipui supernopeasti (kukaan ei meinaa uskoa kun kerron) ja sen jälkeen on ollut todella terveenä, kahdelta vuodelta kaksi poissaolopäivää koulusta. Syö myös ennakkoluulottomammin ja paljon enemmän. Kokonaisolo hänellä on parempi, ei ole väysnyt, ennen oli just toi, että aina tuntu että silmäaluset mustat. Kun aina oli tukkonen olo niin hengitti suun kautta ja kuorsas eikä saanut kunnolla nukuttua.
Eli siis nyt jo tsemppiä leikkaukseen ja toivotaan että tuo parannuksen!!
Ensinnäkin Lyle: hyvä kun tauti selvisi, aina mukavampi kun tietää, mitä pitää tehdä, kuin katsella ja olla voimattomana vieressä.
Hyvä, kun täällä oli juttua nukkumisesta, se on meillä nimittäin nykyään ihan tooooosi iso ongelma. Helvi itkee iltaunille mennessä ainakin tunnin, parhaimmillaan kaksi, ennen kuin lopulta nukahtaa. " Äiti, mä haluun pois. En paa päätä tyynyyn. Äiti, tuu viereen" - ja jos menen viereen, niin itku vaan jatkuu, jostain muusta aiheesta. Joskus %#" ¤# tosi paljon, kun itse olisi valmis nukahtamaan samantien, mutta toinen vaan möykkää ja potkii ja pomppii. Että unikoulua kai tarttis harrastaa. Kuuluuko tämä nyt sitten uhmaikään, kun on kaikesta menneestä riippumatta alkanut vasta noin kuukausi sitten? Vai onko tämä jotain jälkireaktiota pienellä viiveellä avioeroon yms?
Mielelläni antaisin toiselle syliä ja hellyyttä iltaisin (tähän mennessä onkin ollut ihan leppoisaa nukuttaa se vartti-puoli tuntia), mutta nyt alkaa itsellä olla voimat loppu... Ja kun ei se sylissä nukahtaminenkaan tapahdu sen nopeammin (kokeiltu on).
Apua? Neuvoja? Kohtalotovereita?
On sua täällä kyseltykin, kiva " nähdä" ! :) Mitä kuuluu?
Vastaavia nukahtamisongelmia on myös ollut, muun muassa meillä. Joskus päälle kuukausi sitten meillä meni ihan samanlaiseksi pelleilyksi nukahtaminen ja nukuttamiseen alkoi mennä tunti, joskus ylikin. Ja aina huudon kanssa lopulta, koska Helka kieppui niin kauan ettei auttanut muu kuin tiukka komentaminen. Kaikesta hellyydestä alkoi show uudestaan. Me sitten päätettiin, että lakataan nukuttamasta ja häivytään huoneesta iltasatujen yms. jälkeen. Valmistauduttiin hirveisiin huutokohtauksiin, mutta toisin kävi. Helka tykkäsikin jäädä yksikseen ja aikansa jotain hommailtuaan nukahtaa nykyään itsekseen. Illalla siis menee iltarutiinit kuten ennenkin, hyvän yön toivotusten jälkeen vaan kerrotaan, että äiti/isä menee keittiöön (meillä makuuhuoneen vieressä). Ekoina iltoina kerrottiin sänkyyn mennessä, että aiotaan lähteä pois huoneesta sadun yms. jälkeen.
Tänään on ukostanut, tuli rakeitakin ja taas kastui pyykit (jo kolmas kerta! Ehkä loppukesästä saan ne pois narulta...). Minä olen ollut vähän väsynyt ja Helka on ollut vähän väsynyt, syytetään siitä vaikka ukkosta. Mun äiti ja isä oli kylässä viikonlopun ja lähtivät eilen. Oli kyllä kivaa kun sai kerrankin syöttää vauvaa kahdella kädellä ihan vaan siihen keskittyen. Helka seurasi mummoa kuin hai laivaa. Kivaa kaikille, minä saan vähän hengähtää ja äiti saa rauhassa toimia leikkikaverina. Se sanoikin, että silloin kun me oltiin pieniä, oli niin paljon kaikkia kotitöitä, ettei hän kai ehtinyt niin meidän kanssa leikkiäkään. Se on ihan totta, ei mun äiti koskaan ollut mikään leikkijä. Siksi on aika jännä nähdä, miten se touhuaa nyt Helkan kanssa. Minusta tulee varmaan samalainen, on niin vaikea unohtaa kaikki tekemättömät kotityöt.
Lyle, hyvä että esikoisen juttu selvisi!
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=10472279&p=5&tmo…
Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoitella, hirveä kiire vielä keskviikkoon asti, sitten rauhoittuu =)
Mareila+Anton musutus
Kent ja Ompuäiti, sopisiko se Zitikan ehdottama 6.7? Kaikki hippuset äiteineen, sisaruksineen ja miksei isineen ovat lämpimästi tervetulleita tapaamiseen =)
Mareila+Anton
Tajusin Mareilan viestistä, että Kalle menee 5.7. Vantaan Varistoon hoitoon. Eli olemme silloinkin pääkaupunkiseudulla. Mutta valitettavasti olen osan päivää töissä. Puoli kolmen jälkeen vasta päästäisiin tapaamiseen. 6.7. mikä aika tahansa käy.
Kiva kuulla Mugskabista ja Helvistä :).
Meillä auttoi vaikeisiin nukahtamisjuttuihin päivärytmin ryhtiliike. Ei liikaa ohjelmaa, eikä liian vähän. Ulkoilua ja temmellystä niin paljon kuin sielu sietää. Kaikille oma aikansa ja järjestyksensä. Ym.
Aurinkoista kesäviikonloppua!
Eli ollaan lomalla tuolloin ja tultaisiin mieluusti - jos saa ehdottaa niin kävisikö iltapäivästä?
S&E
Hei, meille käy kumpi tahansa päivä ja mieluiten myös iltapäivästä. Tällä hetkellä tosin homma ei oikein toimi, joten jos sama jatkuu vielä sitten muutaman viikon päästä niin en ole ihan varma miten me suoriudutaan ikinä yhtään mihinkään!!
Vauva on itkuinen, edelleen. Tämän päivän kruunasi opettavainen tekstari, jonka sain yhdeltä sukulaiselta: hän olin huolissaan, etten vain olisi vauvalle v i h a i n e n ja ä r t y i s ä. Hän näki myös tarpeelliseksi ohjeistaa, että vauva ei itke tahallaan, ja peilaa omaa rakastettavuuttaan siitä, miten minä, ä i t i, häneen reagoin ja suhtaudun. Vauva kun niin helposti vaistoaa, jos äiti on stressaantunut.
Että silleen.
Opetus: Parasta olisi ilmeisesti pysytellä herkästi ärtyvän vauvan kanssa poissa ihmisten ilmoilta ja varsinkin olla kertomatta kellekään, miten oikeasti menee!!!
Laura on muuten ruvennut nyt toden teolla vierastamaan ja ujostelemaan. Hän myös heräilee joka yö ja itkee äitiä : ( . Yleensä satun tietysti juuri silloin imettämään, enkä pääse lohduttamaan (isi tietysti menee). Tänään kysyin aamulla, näkikö Laura yöllä pahaa unta. Hän sanoi " vauva siinä itki, äiti meni syöttämään vauvaa" .
Voi kun mua säälittää tuon hippusen elämä, vaikka uskonkin nyt että hän tästä (tietenkin) selviää!
No, minäpä siirryn tästä Veikkavauvan hyssyttelyyn.
Hyvää yötä,
t. Ompunäiti
Voi tuota Lauran pahaa unta veikan imettämisestä! Niin tutulta kuulostaa, että se on isosiskolle tiukin paikka pikkusisaruksen hoiossa. Ompunäitille jaksamista vauvan ja ennen kaikkea sukulaisten kanssa!
Tarvii varmaan koittaa pikakelata, ku ei oo pojan syntymän jälkeen tullu kirjotettua mitään. La 25.3. ylitty taas reippaasti, ku poikaki halus huhtikuun lapseksi, eli aprillipäivän aamuna synty! Käynnistys oli varattu samalle päivälle, mutta sain tällä kertaa kokea itekseen käynnistyneen synnytyksen, joka sitte oliki puolet lyhempi ku Ninnin, tosin myös vähän kipeempi. Mitat 3910g, 53cm (, Ninni oli 3300g, 49cm). Jälkeiset saatiin ulos ilman nukutusta, ja oli hienoa päästä heti suihkuun, aamupalalle ja kävellä osastolle pojan kans yhtä matkaa. Terve poika ja älyttömän kova syömään.
Kotiintulopäivä laitokselta oli aika katastrofaalinen ja sain siinä hormonihuuruissani itkeä, miten oon pilannu meän kaikkien elämän haluamalla toisen lapsen näin pian. No, kyllähän se siitä muutamassa päivässä tasottu, ku imetys alko sujua ilman suurempaa verenvuodatusta ja kipua. Muutettiin myöski vauvan kans alakertaan vuodesohvalle nukkumaan, ja siellä ollaan edelleen. Nyt ollaan reissussa testattu, että neljästään nukkuessakaan Ninni ei enää kiinnostu Ossin yöähinöistä ja -syönneistä niin paljoa, ettei enää malttais nukkua, niinku alkuun kävi, mutta mukavuuenhalusina kumpiki meistä vanhemmista on tyytyväinen, ku tarvii vaan yhen lapsen ääniin heräillä. Ninni nykyään huutaaki ekaksi isiä apuun.
Arki on lähteny rullaamaan ihan mukavasti kolmisin. Helpoimmalla pääsen, ku pakkaan lapset kaksostenrattaisiin ja lähen kaupungille, kavereille tai puistoon. Kotona ollessa tuun helposti pahantuuliseksi, ku Ninni levittää tavaroita nopeemmin ku kerkeen pois kerätä ja aikuistenki sotkut on siivoamatta. Ossiakaan ei kotona oikein saa päivisin nukkumaan, ja Ninnin päiväunille nukahtaminen sisällä vaatii yli tunnin, sängyssä pysymiseen pakottamisen ja kunnon väsymysitkut siihen loppuun. Vaunuissa nukkuvat helpommin molemmat, ja poikaa varten on kantoliina aina varalta mukana. Mietin kyllä monesti, kasvatanko lapseni kieroon, ku niin vähän vietetään aikaa rauhassa kotona. Eikä oikein sellasta päivärutiiniakaan pääse muodostuun; mitä nyt Ninnin ruoka- ja nukkuma-ajat on suht samat.
Ninni hoiti varsinki alussa pikkuveikkaa tosi innokkaasti ja mustasukkasuus kohistu lähinnä minuun ja varsinki imetyshetkiin. Välissä oli kausi, ku sisko koitti kiivetä vauvan päälle, muksasta päällänsä tai muuten satuttaa, mutta onneksi nyt menee useimmiten ihan sopusasti kaikilla. Viime viikolla Ninni muistutti mua tärkeestä asiasta, ku harmitusitkunsa keskellä hoki mulle, että ¿Mää oon pieni¿. Taitaa tulla liian usein korostettua sitä, miten iso tyttö osaa jo sitä ja tätä.
Ihanaa nähä, että sisaruus on sentään tuonu jo nyt jotain positiivistaki, ku välillä Ninni innostuu hassuttelemaan Ossille, halailemaan ja esitteleen lelujansa. Ossi seuraa kiinnostuneena siskon touhuja, ja ensimmäiset ja edelleen kaikkein leveimmät hymyt saa just Ninni. Noina hetkinä sitä on iteki niin täynnä rakkautta ja onnellinen lapsistansa. Näihin ajatuksiin hyvä lopettaa rönsyilevät jutut ja mennä pikkumiehen viereen nukkumaan. Mukavaa kesää kaikille!
Udidi ja huhtislapset
Appiukkoni lähti ajamaan takas kotia kohti Tanskan halki. Oli oikeestaan kiva kun tuo ukkeli oli täällä. Miehen ja mun suhteen alussa mulla oli tosi ongelmia sen kanssa, kun se musta oli niin tyly ja örisi vaan ihmeslangia josta en tajunnut puoliakaan... Mutta nyt oon suorastaan alkanut pitää apestani, se on ihan hauska tyyppi ja kun siihen suhtautuu oikeen niin pärjää hyvin. Hänkin on jotenkin alkanut kunnioittaa mua tosi paljon ja tyhmät Nokia-Ericsson-jutut on jääneet historiaan.
Kuumaa oli siis koko ajan. Eilen oltiin miehen työpaikan merirosvojuhlissa ja lapsilla oli hauskaa. Muuten grillailtiin paljon ja oltiin vaan ulkona.
Odotan jo ihan kauheasti Suomeen tuloa ja kesälomaa!!
Lylelle tsemppiä tähän viikkoon! Täytyy myöntää etten kadehdi juuri nyt... Mutta onneksi sulla on kuitenkin isovanhempia apuna. Pikaista paranemista myös sinne!