HUHTIHIPUT (2005) Uusi viikko on alkanut, pinoutukaamme =)

ja ennenkaikkea hyvää viikonloppua kaikille ja voimia arjen keskelle :-)



Meillä on ollut kyllä NIIIIIIIIN takkuista nämä viimeset viikot perhepäivähoitajana. Kaikki lapset ovat jo niin loman tarpeessa, eikä solidaarisuus paljon kuki. no 9 päivää enää :-)



Meillä on tänään miehen työpaikan perinteinen fudisturnaus, jossa mies toimii tuomarina ja minä kirjurina. Elmo pääsee mummin hotelli kämppiin jo aamusta ja isot pojat sitten kun eivät enää jaksa jalkapalloa seurata. Vaikka tuo onkin " aikuisten tapahtuma" , ovat isot pojat jo viime vuosina saaneet olla mukana tsemppaamassa. Tapahtuman hauskimpia puolia lienee se, että pojatkin näkevät miten heidän kummisedät ja muut " kaverisedät" vetävät lenkkarit jalkaan ja ryntäilevät hölmönä pallon perässä. Toki joukossa on muutama pro-pelaaja , mutta suurin osa tavallisia taatelintallaajia, jotka pelaavat jalkapalloa ehkäpä kerran vuodessa ;-)

Ja jatkojuhlat ovat usein superhauskat (aikuisille). Vapaa-ilta siis tietossa äidille ja isille.



Voi Ompunäiti......olipas herttainen tekstiviesti sukulaiselta

(kurista se ;-)). Hyväähän hän varmaan ajatteli tarkoittavansa, mutta metsään meni ???



Hauska kuulla Udidista ja Mugskasta ( taas meni nimimerkki metsään, sorry ;-)) Onnea Ossin syntymän johdosta.......vai aprillipilasta :-)

Kiva , että myös Lylen pesueen tila selvisi, vaikka se tietääkin leikkausta, mutta toivottavasti sit helpottaa.



Kysymys teille. Mä huomasin eilen, että Elmon 2 vikaa kulmahammasta ylhäällä on puolittain tullut läpi. Selittänee osaksi herran kränttäilyä. Mites teillä muilla, onko kulmurit tulleet ????



Hemmo varasti tossa vieressä just mun kahvikupin jämät ja lusikoituaan kahvit suuhun palautti kupin ja sanoi : " kiitos ruoasta" ..... :-) Hauskoja tapauksia indeed.



Eli, josko tarjoaisi lapsille myöhäisen aamupalan ja lähtisi kentälle.

Niin ja tapaamiseen emme valitettavasti pääse, koska olemme vuokraamallamme mökillä juuri tuolloin .



Loppuun vielä voimateksti

Luoja, anna minulle voimaa hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,

anna minulle rohkeutta muuttaa asiat, jotka voin.

ja ennen kaikkea, anna minulle viisautta tietää niiden välinen ero.



Lämpimin terveisin Jonna

Helvi on isällään ja minä lähden äidin luo yökylään ja menen illalla Mäntsälän lavalle tanssimaan Kari Vepsän tahtiin. Pakko jotain pirirtystä keksiä!



Nyt on kahtena yönä nukutus mennyt paremmin, kun olin tiukkana tuon hellittelynh kanssa (joku täällä siitä mainitsikin). Laitoin vain aina takaisin sänkyyn nukkumaan, enkä sanonut mitään (tosin olin kyllä edelleen vieressä nukuttamassa - sitä voisi taas yrittää, että antaisin nukkua itsekseen, mutta meillä se ei ole vielä onnistunut, viikon olen kerrallaan aina koettanut, ja sitten palannut takaisin vierekkäin nukkumiseen). Mutta on siis itsellä paljon parempi olo, kun on itsekin voinut nukahtaa viereen, eikä tarvitse taistella itkevän pikku-amazonin kanssa.



Eihän kukaan tietäisi Helsingin asunnoista minulle vinkkejä? Etsin siis omaa asuntoa max 30min matkan päästä keskustasta lapsiystävälliseltä alueelta (ja vaikka se tarkoittaakin kaikille kai ihan eri asiaa, niin minulle lapsiystävällisyys tarkoittaa sitä, että siellä on leikipaikkoja, eikä huumeneuloja tarvitse joka kerta ensin kerätä kassillista hiekkalaatikolta...). Vuokra-asuntokin olisi vaihtoehto, mutta ovat nuo vuokrahinnat kaksioillakin aika hurjat (650e alkaa olla minimi...)



Tällaista tänään. Illalla hameenhelmat hulmuavat!

Udidin teksti oli ihan kuin minun kynästäni tällä hetkellä. Kaikki pätee, paitsi että me taas ollaan varmaan liikaakin kotona neljän seinän sisällä. Minun pitäisi päästä ihmisten ilmoille, vaan harvoin saan aikaiseksi Helkan ei-ei-eikä-juoksen piiloon-huudan-rimpuilen -kauden takia. Vaikka yleensä ulkomaailmassa oleskelu sujuu paljon leppoisammissa merkeissä kuin kotona kököttäminen.



Pojan kanssa on itse asiassa kovin helppoa, sen mitä ollaan käyty kolmistaan kaupoilla, poju on nukkunut niin automatkat kuin liinakyyditkin. Eikä se oikestaan itke, vaikka ilmavaivoja onkin jonkun verran. Aamuyöstä se alkaa röhistä ja ähistä kakkaa enteilevästi, se on oikeastaan ainoa rasite. Kotonakin se nukkuu vaunuissakin ihan hyvin, eikä vaadi jatkuvaa hyssytystä. Olen jopa saanut kasvimaan laitettua (nähtäväksi jää, ehdinkö hoitaa sitä). Että ei pitäisi olla mitään valittamista, mutta kyllähän ne hermot välillä kiristyy...



Helka... Äh, en tiedä osaanko hoitaa kehityskeskustelut mitenkään oikein. Välillä tuntuu, että positiivisestakin huomiosta seuraa pelkkää negatiivista käyttäytymistä ja että koko ajan pitäisi olla kova kovaa vasten :( Esim. eilen se piirteli makuuhuoneessa, kehuin kuinka hienosti se osaa. Muistutin kuitenkin ihan tavallisella keskusteluäänellä, ettei lattialle saa piirtää, kun se vähän yritteli sitä. Lähdin sitten viemään vauvaa vaunuihin ja kun palasin, Helka oli piirtänyt koko makuuhuoneen maton sinisellä liidulla täyteen kiekuroita. Jälkeenpäin ajateltuna, onni onnettomuudessa että se oli taululiitua, sen nyt kuitenkin saa pestyä pois. Tänään mies laittoi Helkan päiväunille. Mies kysyi, olenko laittanut Helkalle vaippaa päiväunille ja sanoin, että en ja kehuin samalla Helkaa kuinka hienosti se osaa kyllä käydä potalla. Se oli myös juuri ennen unille menoa käynyt potalla. Helka jäi makuuhuoneeseen ihan tavallisesti ja mies meni ulos, hetken kuluttua kuului jotain kolinaa makuuhuoneesta ja kun menin katsomaan - KAKKA keskellä lattiaa!!! Ja oli kyllä tyttö itsekin sen näköinen, että nyt tuli tehtyä iso ilkeys. Enkä kauheasti usko vahingon mahdollisuuteen, koska kakka oli mallia mökö eikä luru, ja vaikka pissa ehtii joskus lirahtaa vahingossa, kakka ei todellakaan.



Joka päivä jotain vastaavaa. Nyt just tuntuu, että kaikki hyvä vaan kostautuu pahalla. Jos yrittää sylitellä, se alkaa nipistellä, jos yrittää selittää tiukan kieltämisen sijaan, se alkaa riehua entistä enemmän, jos kehuu jostain, se tekee päinvastaista. Ihan kuin olisin joku vääpeli, kun jakuvasti saa pitää kuria kuin armeijassa. Päivän huono äiti -fiilikset siitä, etten saa toimimaan muita kasvatuskonsteja kuin komentamisen :(



errj, Helka ja poikanen 05/07

Tänään on ollut leppoisa päivä - heti huomaa, miten tyytyväisempiä molemmat lapset ovat kun on sekä äiti että isi paikalla. Mulla on todella vielä vaikeuksia jakautua näille molemmille yksin arkipäivinä! Mutta poika hymyili mulle tänään tosi ihanasti ja monta kertaa peräkkäin, kun köllötti hereillä rengasliinassa. Mukavaa saada välistä positiivista palautetta hältä! : )



MugSkab, kiva kun ilmoittauduit! Sua onkin kaivattu! Kuulostat iloiselta, tanssit ja kaikki. Hienoa! Asunnosta - pakko kertoa, että meidän asunto (kaksio 58m2) olisi tulossa syksyllä myyntiin. Asumme Länsi-Helsingissä kivalla ja rauhallisella alueella, ja meillä on mitä todennäköisin mahdollisuus ostaa syksyllä isompi kämppä tästä samasta talosta (leikki- ja kahviseuraa olisi siis lähellä, hoitoapua myös : ) ). Keskustaan tästä pääsee bussilla n. 30 minuutissa (ruuhkassa voi mennä vähän kauemmin), ja junalla vähän nopeammin (kävelyä 10min ja junamatka n. 13min). Lähin päiväkoti on tien toisella puolella. Jos haluat kysellä lisää, niin voit laittaa mulle meiliä: sannakatriina@luukku.com.



Udidi, samoin oli tosi kiva kuulla sustakin! Myös sinua on kuuluteltu! Onnittelut uuden huhtihippusen syntymän johdosta! Kuulostat ihanan rauhalliselta uudenlaisen arjen suhteen (toisin kuin minä). Enpä usko, että lapset mitenkään kärsivät liikkumisestanne, kivaahan se vaan on!



Nyt ruokkimaan, moi!

O.

PIka pika kommentit =)



Udidille onnea hippuspojasta =) En minäkään usko, että siitä, kun liikkuu olisi mitään haittaa lapsosille. Me myös mennään muksujen kanssa aika paljon ja Antonin vauva-aikana liikuttini tosi paljon =)



Kiva, Ompunäiti, että poju oli antanut äitille hyvää palautetta. Arki helpottaa, mitä isommaksi vauva kasvaa =) Ja juu Vaakiksen kanssa samaa mieltä kurista se herttainen sukulainen ;) Hyvin tuttuja nuo kommentit minulle, välillä tuli sellainen olo, että ei kun ihan huvikseni huudatan tätä kakkosta...



TOivottavasti MugSkapilla oli hyvä tanssi ilta =)



Pikkuisen hippusesta, sitten pakko mennä, Anton on keksinyt aivan " ihanan" uuden harrastuksen, jonka nimi on " riisun itseni alasti, juoksen äitiä karkuun ja pissin lattialle..." Juu, tosi kivaa...meillä ei tuo kuivaksi opettelelu oikein suju ei...PUhetta tulee kovasti lisää koko ajan ja uusia sanoja päivittäin, eilen Anton sanoi " kummi-etä, Anton akkau" ELi suomennettuna kummisetä on Antonin rakkaus =)



Vaakis, Hemmon kahvittelu oli hauska, siitä tuli mieleen, en muista olenko kertonut, Anton hakee minun lompakon kassista, oman säästöpossun, tyhjentää kolikot säästöpossuun ja toteaa lopuksi " loppu, tack, tack" =) Ei tarvitse miettiä, minne meidän perheen rahat katoavat ;-)



Hauskaa sunnuntai päivää kaikille, minun on mentävä



Mareila+Anton *ahne kapitalisti ;-)*

Pakko tulla purkamaan kun aiheesta taalla jo puhutaan eli liikkuvuudesta.



Meidan Annalla ei ole yhtaan mitaan rutiinia eika arkea!!!! Ja se on taysin minun itsekkyyteni syyta!!! Niin huono omatunto ja silti se jatkuu. En ikina ole ollut mikaan rutiini/rytmi-ihminen ja ajattelin etten sellaiseksi lapsen saatuani muuttuisikaan enka nahnyt tarvetta. Anna on aarettoman sopeutuvainen, johtuen varmaan etta on jo viides koti kahden vuoden sisalla ja reissuja jos jonkinlaisia takana ja erittain sosiaalinen arki. Mutta nyt homma on ihan luiskahtanut kasista ja lapsi raukka karsii. Suomeen tulon jalkeen on joka paiva jotain erilaista tekemista, tyopaikka haastatteluja, tyopaikkatesteja, laakareita, verotoimistoa yms yms. Mies koko ajan reissussa ja nyt viikonloppuna viela Provinssissa (mista seuraa marttyyrikohtausriita illalla) ja tiistaina taas reissussa. Ja kaikki mun tekemiset ajoittuu aina keskipaivaan ja Anna ei nuku vieraiden hoitajien kanssa eika rattaissa eli lahes joka paiva jaa unet valiin ja sen seurauksena illalla raivonukahtaminen .



Sitten matkan jalkeen on alkanut pelkaamaan ihmisia. Joku jos tulee meille tai tavataan kavereita kaupungilla niin paniikinomasesti ripustautuu muhun kiinni ja itkee ja on aivan jarkyttynyt. En siis pysty liikkumaan ollenkaan ku on kuin apina mussa kiinni. Tama alkoi Eurooppa tourneen jalkeen kun joka yo oltiin eri hotellissa ja oli aika risanen matka. Jaakohan tallasesta ressulaiselamasta jo jotain traumoja, ainakin han selvasti karsii. Ja tosi vaikea rauhottaa tilannetta ku aina on jotain menoja ja mies paljon poissa, en yksinkertasesti kykene olemaan kotona rauhallisesti ku asioita on hoidettava. Ja hapeissani tunnustan etta viela naen kavereitanikin ja se usein venahtaa niin etta Annan unet menee ohi...ollaan yleisestikin tosi vahan kotona ja siellakin usein vieraita.



Vinkkeja siis miten pakkorauhottaa elama niin etta silti on tekemista ja oma elama ei aivan pysahdy, mutta etta lapselle se ei olisi liikaa. Toki on lapsiriippuvaista mutta aika moni lapsi karsisi jo taman aidin kanssa.



Niin paljon tapahtunut viimiseisen kahden vuoden aikana ja varsinkin viime kuukausien aikana, laakari jopa epaili vauhtia ja siita aiheutuvaa stressia keskenmenon syyksi ja uskon siihen 100%.



Onnea Udidille pojasta.



Sori omanapainen viesti! Ja Ompunaidille, paassa kiehui sukulaisesti kommentointi!!!! Arvaan etta asutte entisella opiskeluajan asuinalueellani...



T: K, ihan oikeesti nyt talla hetkella huono ja itsekas aiti

Jos tapaaminen on iltapäivällä ja muilla ei ole väliä minä päivänä tavataan, niin ehdotan ehdotan torstaita eli 5.7.. Me kun ollaan silloin joka tapauksessa pääkaupunkiseudulla, niin ei tarviis kahtena päivänä peräkkäin ajella tuota pitkää matkaa pojun kanssa. Mutta jos torstai iltapäivä ei jollekin sovi, niin eiköhän me perjantainakin päästä liikenteeseen.