G: Nuoruuden unelmasi tulevasta perheestä ja todellisuus nyt
Omani n. 13-vuotiaana:
vaihtoehto A; Naisin iäkkään ja todella varakkaan miehen ja olisin sellainen näyttelyesine. Saisin seurustella nuorten miehien kanssa, jos kuitenkin pitäisin huolen, että miehet eivät rakastuisi minuun ja lämmittäisin edelleen vanhuksen petiä. Ei lapsia.
vaihtoehto B; Viisi lasta mahdollisimman erilaisten miesten kanssa, jotta olisi erilaiet geenit. (Isinä muusikko, huippu-urheilija, matemaatikko, taiteilija ja tummaihoinen komistus) Asuisimme lasten kanssa kaksi kerroksisessa vanhassa puutalossa ja lapset vierailisivat jokatoinen viikonloppu isillänsä aina samaan aikaan, jotta minä saan huilattua ja ketään en siis huolisi asumaan ikinä kanssani.
TODELLISUUS: naimisissa eronneen miehen kanssa, jolla yksi lapsi ennestään ja yksi yhteinen ja asutaan yksikerroksisessa omakotitalossa ja ihan kohtuu hyvin tullaan toimeen
Kommentit (9)
Peruskouluikäisenä päätin, että en mene naimisiin enkä hanki lapsia, tai jos menen, niin itse olen töissä ja mies tai tarha saa hoitaa lapset. Kun 18-vuotiaana tapasin mieheni, päätin, että hankin viisi lasta ja jään kotiäidiksi. Jälkimmäinen toteutui ja olen erittäin tyytyväinen elämääni.
kolme lasta, ihana mies ja punainen tupa, kasvimaa pihan laidalla.
todellisuus nyt: kolme lasta, ihana mies ja vihreä talo, pihalla puita, pensaita ja kukkia mutta ei kasvimaata.
Mulla ei ollut ihmeempiä yksityiskohtia mielessä teininä. Sen tiesin, että miehen pitää olla älykäs ja hänestä pitää löytyä sopivaa vastusta (ja silti eksyin ensin yhden ylikiltin luuserin ja toisen aika tyhmän machon kimppaan ennen aviomisetäni...). Ja sellaisen sain.
Ja halusin mielenkiintoisen työn, jossa viihdyn ja senkin sain. Perhe oli toiveissa, mutta mitään lapsilukuja en miettinyt, sekin on pikkuhiljaa " valmistumassa" , kakkonen mahassa rv30.
halusin koiria ja ison boheemin talon tietyltä alueelta Helsingistä.
Nyt on juuri sellainen talo, yksi koira, mies ja loppujen lopuksi myös kaksi lasta.
vasta ku raskaaks tulin niin sit olin että jee. oli varmaan vaa tarkotus opiskella ja lusmuta
kolme lasta ennen kuin olisin 30-vuotias.
Nyt olen 28-vuotias ja minulla on yksi lapsi...
mutta en miestä. Ajattelin jo nuorena meneväni keinohedelmöitykseen ja kasvattani lapseni yksin.
Nyt 22-vuotiaana minulla on 2 lasta ja kasvatan heitä käytännössä yksin sillä mieheni on niin paljon töissä - onneksi, ero tulisi muuten!
Lisää lapsia haluaisin, mies ei.
Kumma miten sitä jo teini-iässä tiesi ettei koskaan voi tulla toimeen kenenkään miehen kanssa!
mies, iso moderni omakotitalo ja kolme lasta tytto, poika ja tytto. mies korkeasti koulutettu ja hyvin tienaava ja minua hieman vanhempi. perheessa myos koira.
todellisuus nyt:
mies (ei korkeasti koulutettu ja keskiverrosti tienaava), omakotitalo vuokralla (on iso, mutta ei kauhean moderni ja tuskin tahan kaupunkiin enaa palaamme) ja asumme nyt ainakin hetken ulkomailla, meilla on kaksi poikaa ja mies ei halua kolmatta lasta. koira on.
Unelma:
Halusin naimisiin mukavan, komeankin, romanttisen, ulkomaalaisen miehen kanssa. Asuisimme tunnelmallisessa, suuressa maalaistalossa, kuitenkin suuren kaupungin lähettyvillä. Talossa vilisisi lapsia, mieluiten tyttäriä, sekä eläimiä. Meillä olisi ehkäpä viisi lasta, ja useita kissoja ja koiria. Mies tienaisi hyvin ja minä viettäisi huoletonta, boheemia taiteilijaelämää, toisella kädellä puolivillejä rasavillilapsosia kaitsien.
Todellisuus:
Sain mukavan, romanttisen ja ihan komeahkonkin ulkomaalaisen mieheni, ja eläimiäkin meillä on. Sen sijaan lapsia ei olla saatu, ja asutaan toistaiseksi ainakin asunnossa, suuressa kaupungissa, töitten takia. Eikä tässä nyt niin boheemejakaan olla...