Onko täällä ketään muuta " herkkää" ihmistä, jota analysoi

Minulla menee viikkotolkulla vatvoessa esim. juhlien jälkeen. Sosiaaliset tilaisuudet ahdistavat minua. Yritän kuin vimman lailla niiden jälkeen koota mielessäni miljoona osaista palapeliä ihmisistä ja mitä he sanoivat ja mitä tekivät ja mitä tein väärin ja sanoinko hassusti ja olinko pöljä.

Pelkään kuollakseni, että joku satuttaa tai loukkaa minua. Olo on koko ajan kuin nurkkaan ajetulla koiralla -- koko ajan täytyy pelätä ja vältellä loukkauksia ja iskuja, koskaan ei tiedä milloin tulee taas loukatuksi, milloin pitää hyökätä, kehen voi luottaa jne.

Peitän epävarmuuteni todella hyvin pulppuavan ja räiskyvän ulkokuoren alle, ja mieluummin olen hiukan töykeä ja ajan ihmiset pois ennen kuin he ehtivät loukata minua. Olen oikeasti todella herkkä ja epätoivoisesti (mutta menestyksekkäästi) yritän peittää sitä.



Jos se olisi minusta kiinni niin muuttaisin jonnekin korpeen ja tuijottaisin järven pintaa kuukausitolkulla ja vihdoinkin mielenrauhan omaavana.

hyvin herkkä, ja mietin ihmisten sanomisia joskus pitkäänkin.

Tiedän tuon tunteen, kun jää vatvomaan vaikka jotakin yhtä lausetta, eikä tiedä, oliko siinä jokin piilomerkitys vai ei.

välitä enää tiettyjä ihmisiä edes tavata...tai ainakin pidän pitkän tauon ;)

Tunnistan itsessäni samoja piirteitä ja uskon niiden liittyvän läheisriippuvaisuuteen mitä itse ja monet muutkin alkoholistien lapset sairastavat.

menisi kuitenkin.

Itse en ole alkoholisti-perheestä, mutta heikon itsetunnon myönnän omaavani ja yritän kaikkeni, että saisin sitä vahvistettua. Välillä onkin sellaisia kausia, jolloin välitän piutpaut muista ja sitten taas joku ihminen ärsyttää (tai hänen sanomisensa paremminkin) niin, että mietin jatkuvasti häntä ja hänen sanomisiaan. Tooosi lapsellista....

ikä on poistanut sen ongelman.

Ystäväpiiriini kuului tällainen ihminen ja voin kertoa, että hänen kanssaan oli todella rasittavaa olla. Aina sai olla varpaillaan sanomistensa kanssa, ettei toinen vain suutu. Suuttumisten syynä oli aina se, että hän on niin herkkä ja tuntee niin paljon enemmän kuin muut. Tällä perusteella sitten hänen ajatusmaailmansa oli tietenkin oikea ja muiden väärä, hänhän oli se herkkä ja muut vain tavallisia. No ei varmaan tarvitse kertoa, että hänellä ei paljon ystäviä nykyään ole ja itsekään en ole paljon yhteyksiä pitänyt. Luultavasti hän lohduttaa norsunluutornissaan itseään, että on mielummin omissa oloissaan, vaikka totuus on se, että kukaan ei enää viihdy hänen seurassaan.



Mielestäni on toisten ihmisten aliarviointia kuvitella olevansa niin paljon herkempi kuin muut. Jokainen tuntee ja kokee asiat tavallaan, eikä ole tiettyä standardia, jonka mukaan mitataan kuka on " herkkä" ja kuka ei. Omasta mielestäni tällainen " herkkyys" on tekopyhyyttä, jolla peitetään vain todella heikkoa itsetuntoa.

Sitten yleensä aina jälkeenpäin masennun, jos minulle on sanottu loukkaavasti tai vaikka vain ilmeellä jotenkin se ilmaistu. Tämä rajoittaa hirveästi sosiaalista elämääni, koska en osaa sitten oikein olla luonnollisessa vuorovaikutussuhteessa ihmisten kanssa tuon alituisen tarkkailemisen myötä. Pelkään ilmaista ja tuoda esiin omia mielipiteitäni toisien tietoon, koska pelkään haavoittavani itseäni, jos minun mielipidettäni tms. ei esim. hyväksyttäisi tai teilattaisi. Näin myös " suojelen" itseäni kolhuilta. Tämä on raskasta elämää ja siksi välttelenkin paljon tilanteita, joissa pitäisi olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Minä olen alkoholistiperheestä, jossa oli alituista riitelyä ja myös väkivallan uhka koko ajan läsnä. Aikuisten mielentiloja yms. piti koko ajan " tuntosarvena" arvailla ja olla " valmiustilassa" alituiseen. Tiedän, että tuosta em. johtuu paljolti nykyinen tilanteeni. Ja mikähän siinä onkin, että juuri tällaiset herkät ja syrjäänvetäytyvät ihmiset usein joutuvatkin sitten kaikenmaailman päällepäsmäreiden hampaisiin, varmaan siksi, että olemme niin helppoja riepoteltavia. Tuntuu kuitenkin helpottavalta huomata, että ei ole yksin, että on muitakin samanlaisia ihmisiä kuin minä. Helppoahan tämä taapertaminen kolhuja vältellen ei ole, mutta aina sitä on joten kuten kuitenkin selvinnyt...milloin minkäkinlaisella menestyksellä.

Kannattaakin vain pysyä omissa oloissaan, ettei kukaan vain loukkaa. Ja maailmahan pyörii juuri sinun ympärilläsi?



Ei kyllä kuulosta kovin terveeltä, jos koko ajan kuvittelet ihmisten loukkaavan sinua? Kuulostaa enemmänkin siltä, että sinulla ei ole kaikki ihan kunnossa.

Väitän, että pohdintanne ja analysointinne on 90-prosenttisesti aivan turhaa. Harva ihminen nimittäin on niin v****mainen, että jatkuvasti kätkee ilmeisiinsä ja puheeseensa kaikenlaisia kieroja piilomerkityksiä. Huomattavasti todennäköisempää siis on, etteivät ihmisten ilmeet ja sanat merkitse yhtään mitään!!



Minä ainakin olen ihmisten seurassa ihan tavallinen enkä vahdi jokaista elettäni tai äänenpainoani haukan lailla. Minusta on todella ikävää, jos muut jäävät miettimään, mitä milläkin tarkoitin, kun en kerran tarkoittanut mitään erityistä.



On oikeastaan aika itsekeskeistäkin ajatella, että muut käyttävät kaiken aikansa teidän loukkaamiseenne. Ihan kaikella ystävällisyydellä, mutta on ihmisillä parempaakin tekemistä. :)

Meinasin nimittäin tehdä aloituksen tästä aiheesta. Jep, kyllä vatvon pitkään muiden sanomisia ja analysoin omia sanomisiani ja tekemisiäni sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Lopputulos on lähes aina se, että olisi pitänyt sanoa tai toimia toisin eli epäonnistumisen tunne että on jälleen tullut oltua typerä. Välillä tuntuu, että olisi helpompi olla ihan yksin omissa oloissaan ettei tarvitse viikkotolkulla miettiä mitä tuli tehtyä väärin ja mitähän sekin tarkoitti sanoessaan niin jne. Aina kun olen tavannut jonkun niin on epämääräisesti olo, että on mokannut jotain tai ettei ole klaarannut tilannetta niin kuin olisi pitänyt. Iän myötä homma ei ole ainakaan helpottanut, päinvastoin. Huvittavinta on, että työni on ihan sosiaalista ja siinä en koe samanlaisia mokaamisen tunteita vaan liittyy ihan noihin omana itsenä olemisen tilanteisiin.

Siis tuntuu vähän oudolta, että teille oltaisiin koko ajan ilkeitä. Luultavasti huono itsetuntonne tekee teille tepposet ja kuvittelette vain. Mahtaa olla puolisoillanne kestämistä, koskaan ei varmaan tiedä, että mistä se nyt taas suuttui. Meinaan jos niitä miehiännekin noin analysoitte. Kuulostaa lähinnä lapselliselta. " Nokun se katto mua silleen ilkeesti..."

Jos joutuu pettymään jatkuvasti, niin siitä se tarkkailu varmaan lähtee.

Mutta kyse onkin siitä, että miksi näille tietyille ihmisille oltaisiin muka koko ajan ilkeitä? Siksi että he kuvittelevat tämän analysoimalla ihmisten jokaista ilmettä ja sanaa sillä oletuksella, että varmaan tuokin on taas minulle ilkeä. Eli palataan heikkoon itsetuntoon.

Just tollaset diivat on kaikkein rasittavimpia. Mun äiti oli just tollainen " minua on taas niin verisesti loukattu" -tyyppi. Ja oli omasta mielestään niin herkkää niin herkkää. Koko ajan sai olla varpaillaan siitä mitä sanoo, ettei arvon rouva taas loukkaantunut.

tietävänsä mitä kukakin milloinkin tarkoittaa.



ETTE TE TIEDÄ!



Te tulkitsette kaiken just niin kuin teidän pienet kierot mielenne asiat kääntää.



No itsepähän kärsitte, mutta pikkasen voisitte laskeutua niistä kristallitorneistanne tavallisten ihmisten pariin. Luuletteko oikeasti että muita ihmisiä ylipäätään kiinnostaa niin hirveästi teidän elämänne ja asianne, että jaksaisivat teitä jatkuvasti ihan salaa ja piilomerkityksin piikitellä?



APua, kasvakaa nyt aikuisiksi ja lopettakaa tuo naurettava pelleily! Te jos ketkä olette loukkaavia muita ihmisiä kohtaan, koska jatkuvasti epoäilette toisten olevan ilkeitä ja pahansuopia. Olettekos sitä tulleet ajatelleeksi? Vai kykenettekö itsekkyydeltänne? tekö vain olette aina uhreja, joille tehdään pahasti? Mitäs jos teidän sanomisenne jatkuvasti loukkaa muita?





AAARHG, toivottavasti ei tarvitse kanssanne viettää aikaa...

Vierailija:

Jos joutuu pettymään jatkuvasti, niin siitä se tarkkailu varmaan lähtee.

Ja mitä se pettyminen edes on? Mitä on loukkaaminen? Sitäkö, ettei toinen lähtenytkään kahville tänään vaikka pyysin - sekin varmasti inhoaa minua ja taas minut petettiin?

Vierailija:

Jos joutuu pettymään jatkuvasti, niin siitä se tarkkailu varmaan lähtee.

Ja minähän myönnän ihan rehellisesti omaavani tosi huonon itsetunnon, sitä en kielläkään ja olen myös SEN ASIAN hyvin tiedostanut ja aikoinaan myös paljon terapiassa asiasta puhunut. Olen myös tehnyt itseni kanssa paljon " töitä" tämän asian kitkemiseksi, vaikka aika vaikeaa se on. Tarkoitinkin tuossa aikaisemmin juuri tuota, että siihen lisäksi saadut monet kolhut ja loukkaamiset provosoivat ja laittavat tämän " noidankehän" pyörimään...Kaikille meistä ei ole annettu niin hyviä eväitä tähän elämään, kuin toisille. Siksipä toivoisinkin ymmärrystä ko. asian suhteen.

Kyllä musta on naurettavaa epäillä koko ajan toisen sanomisia ja olla muka niin paljon ylempänä, että tietää mitä toinen tarkoittaa, vaikka sanookin muuta. Miehenne varmaan pettää teitä jatkuvasti toisten naisten kanssa ja lapsenne käyttää huumeita ja lintsaa koulusta? Siis oikeesti jos päätät toista epäillä jostain, niin kyllä sä kaikelle varmaan saat vahvistuksen " analysoimalla" tämän ilmeitä. Huh huh. Menkää itseenne!