Onko täällä ketään muuta " herkkää" ihmistä, jota analysoi
kaikkia lähipiirin ihmisiä jatkuvasti? Itse olen sellainen ja tuntuu että on paljon helpompi olla yksin, kun ihmiset jatkuvasti vain loukkaavat (vaikkapa tahtomattaankin). Siksi olen varmaan muiden silmissä aina ollut se " syrjäänvetäytyvä" .
Kommentit (30)
piirre on vain pahentunut iän myötä. Ajoittain olen erittäin ahdistunut ajattelutavastani, ja helpointa on olla yksin.
että ihmiset loukkaavat tahtomattaan, kuten ap sanoi. Loukaaminen on aina tahallista. Oikeampaa olisi sanoa, että ap:n kaltaiset tyypit loukkaantuvat ihmisten sanomisista omista syistään. Tämähän on totuus, eikö vain? Eli kukaan ei todellisuudessa teitä loukkaa, olette vain niin herkkähipiäisiä ja huonolla itsetunnolla varustettuja, että kuvittelette tämän loukkaamisen tapahtuneeksi ja loukkaannutte.
p.s. En tullut täältä enää mitään ilkeilyjä hakemaan, vaikka arvasin että ikäviä kommentteja sateleekin.
t. ap
Esimerkiksi vähätelläänkö jatkuvasti? Ajetaan pois, kun tulee vieraita, ettei vain lapsi " möläyttele" sopimattomia? Nolataan jatkuvasti vieraiden kuullen. Ryypätään ja tapellaan lasten nähden. Sanotaan suoraan, ettei susta mihinkään ole, eikä tuota kannata juhlia esim. kun teini lopettanut ammattikoulun hyvin arvosanoin ja ihmettelee itsekin, mitenhän mä siinä " sodan" keskellä pystyinkin opiskelemaan?? Arvostellaan jatkuvasti ulkonäköä, tukka ruma ja naama finninen, tee sille jotain! Siinäpä oli muutama esimerkki, joka valitettavasti on ollut ihan totta minulle aikoinani - etten yhtään ihmettele, vaikka miten tarkkailisin muiden ilmeitä - en ilkeyttäni, vaan aivan tahattomasti. Mutta kuten sanoin pyrkien itsekin siitä pääsemään eroon pikkuhiljaa sanomalla itselleni, etteivät tosiaan kaikki ihmiset tahallaan loukkaa, vaan saattaa olla " huonoja päiviä" kanssaihmisillä yms. Se on vain valitettavasti tämä hemmetin " riesa" , joka vaivaa. Että eväillä tarkoitin juuri lapsuudessa saatuja kolhuja, joita sitten tahattomasti rinnastaa aikuiselämässä samantapaisissa tilanteissa ja vaikka ei olisi mitään syytäkään. Valitettavasti. T. 22
Elämä ei tosiaankaan kohtele meitä kaikkia samalla tavalla. Sinä olet saanut kokea kovia, ja itsetuntosi on murskattu jo ennen kuin se on ehtinyt kunnolla kehittyä. Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Olet hyvin vahva kuitenkin kaikkien ikävien kokemustesi jälkeen. Tunnut olevan hyvällä tiellä kohti parempaa itsetuntoa, koska tiedostat oman tilanteesi ja taustasi. Oikein kovasti tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin vaikeiden asioiden kanssa painiskeleville.
Ulkopuolisten on niin helppoa morkata herkkää ihmistä ylimieliseksi tms. Se joka itse on kokenut nämä asiat, tietää mitä se on. Ihailen kaikkia, jotka sitkeästi yrittävät huonoista lähtökohdista huolimatta.
Elämänsä aikana on tottunut siihen, että joku loukkaa, on ilkeä (kuten alkoholistit perheissä usein ovat) ja että olo on ahdistunut koko ajan.
Se tunne inhottavuudessaankin on tuttu ja turvallinen, siksi siihen tahtomattaankin pyrkii. Samaa kehää kiertävät ajatukset ja vainoharhaisuus, kuvitelmat toisten ihmisten loukkamispyrkimyksistä jne. ovat tämän saman asian ilmentymiä.
Vaatii rankkaa työtä päästä irti moisesta kierteestä. Suosittelisin lukemaan kirjallisuutta läheisriippuvaisuudesta, sen ilmenemismuotoja on monia mutta tämä liiallinen herkkyys on eräs niistä.
Itse olen vuosien taistelun jälkeen pääsemässä selville vesille huonon itsetuntoni suhteen. Uskokaa minua, maailma on paljon parempi paikka kun ei tarvitse pelätä ihmisiä. :)
Kerro nyt, missä kohtaa sinulle ilkeiltiin? Paitsi tietysti minä nyt kun tätä kysyn...
kyllähän moni kirjoittaja ehti tuomita ap:n kaltaiset ihmiset ärsyttäviksi, vainoharhaisiksi, lapsellisiksi, itsekkäiksi ja itsekeskeisiksi ja ties mitä muuta vielä.
Kyllä ne minusta kuulostavat hieman loukkaavilta termeiltä! itse pystyn samaistumaan ap:n kirjoitukseen, koska minulla oli varsinkin nuorempana samanlaisia tunteita. tietysti ne olivat suurelta osin kuviteltuja, mutta sitä se huono itsetunto teetti!
Moni rautaisen itsetunnon omaava ei ehkä ymmärrä sitä, millaista on olla epävarma itsestään ja pelätä sosiaalisia tilanteita. Ei siinä auta mikään ulkokohtainen " reipastuminen" ja itsestä niskasta kiinni ottaminen, niinkuin ei esim. masentuneellekaan. Kyse on paljon syvätasoisemmista psyyken ongelmista, kuten onneksi moni fiksu kirjoittaja on ymmärtänytkin!
Vi**u prkle, idiootteja olette, ei teitä kukaan loukkaa! Kaikkea te kuvittelette, aaargh!!!
Mitä ne sun eväät tähän liittyy? Siis siihen että kaikki loukkaa sua?