Miten voin auttaa miestäni?
Tilanne siis tämä..
Meillä on kaksi lasta vanhempi poika pian kolmen ja pienempi tyttö puoli vuotias. Olemme olleet naimisissa neljä vuotta ja sitä ennen tunteneet kolme.
Kuopuksen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, olo parani muutaman psykiatrikäynninjälkeen kun sain puhua ja kuulin etten ole yksin tämän asian kanssa. Nyt siis elämä jälleen valoisampaa, mutta en tiedä jaksanko silti vielä suuria vastoinkäymisiä tai olla kovin vahva, tavallista arkea kestän jo kyllä.
Nyt miehellä samanlaisia ajatuksia ja oireita kuin minulla synkimpinä aikoina. Tiedän että hänkin on uupunut. Tahtoisin auttaa, puhua ja kuunnella, mutta en tiedä kuinka paljon jaksan, ettei hän saa minuakin taas vedettyä vajoamaan alas, juuri kun olen taistellut itseni takaisin pinnalle juuri ja juuri. En tahdo että lapsillamme on kaksi masentunutta vanhempaa. Teoriassa tiedän että mieheni tarvitsisi luultavasti nyt omaa aikaa ja ymmärrystä, mutta kuinka jaksan enemmän kuin tämän nyt. Etten vain vajoa.
Tahtoisin auttaa. Miten saisin tämän perheen vanhemmat taas terveiksi? Etteivät lapset joutuisi kärsimään?
Mies ei halua psykiatrille/lääkärille. Haluaisi vain yksin pois täältä hetkeksi. Loma/toinen asunto ym. ei taloudellisesti mahdollisia.
Miten ihmeessä te kaikki muut jaksatte? Miksi me emme muka jaksa hoitaa näitä kahta lasta uupumatta? Kyllähän muutkin pärjäävät.
Kommentit (4)
Sorry monet kirotusvireet....
t. 2 :)
ja voivat auttaa lasten kanssa. Samalla passitat miehesi vanhempiensa/ kaverinsa luo tuoksi viikonlopuksi. Tai toisin päin, eli miehesi voi jäädä kotiin ja pyytää kavereita jos haluaa tai vain nukkua. Ja sinä lähdet lasten kanssa vaikka mummolaan. Kyllä varmasti sen yhden viikonlopun jaksat jos saat apua.
Eihän se silti riitä jos miehesi oikeasti masentunut mutta saattaa helpottaa taas jatkamaan. Pitemmän päälle yritätte sopia molemmille vapaa iltoja joka viikolle joko harrastuksia tai muuten vain oloa varten. Harrastus olisi hyvä siinä mielessä että ajatukset pakosta joutuu pois arjesta ja siitä omasta huonosta olosta. Helpommin sanottu tietty kuin tehty mutta kannattaa yrittää.
Kun sinulla oli vaikeaa, miehesi oli vahva ja kantoi koko perhettä. Nyt kun sinä olet pinnalla, hän romahtaa, kun ei enää tarvitse työntää omaa ahdistusta syrjään.
Enpä usko että lapset sinänsä teidät ovat uuvuttaneet. Ette te mitään epäonnistuneita vanhempia ole. Todellista vahvuutta on myöntää heikkoutensa ja tarvitsevuutensa. Elämä on nykyään aika vaativaa pienten lasten vanhemmille.
Meitä on paljon uupuneita... kokemusta on. Minullakin kävi niin, että nuorimmaisen jälkeen sairastuin toden teolla masennukseen, jo sitä ennen olen ollut jo vuosikausia masentunut ajoittain mutta en tajunnut mistä oli kyse.
Pystyisittekö tekemään sopimuksen kummankin vapaailloista viikottain? Lähtekää liikkeelle vaikka yhdestä illasta molemmille. Tuona iltana vapaalla olija saa tehdä ihan mitä vaan, vaikka sulkeutua makuuhuoneeseen lukemaan tai kuuntelemaan musiikkia tai mennä urheilemaan tai kirjastoon tms. ja se toinen laittaa lapset nukkumaan jne. Pienikin "loma" voi auttaa vähäsen.
Noi miehet usein tahtoo pärjätä itse vaikka hampaat irvessä, en varmaan sais munkaan miestä heti mihinkään nuppinikkarille. Mutta voisitko sopia terapeuttisi kanssa, että mies saisi jonkun kerran olla mukana? Ehkä häneltä karisisi ennakkoluuloja, ja hän saattaisi saada jopa jonkun langanpään itselleen oman ahdistuksen käsittelyyn.
Onko sulla lääkitys? Suosittelen, ellet imetä. Se nopeuttaa toipumista ja auttaa jaksamaan arkea. Minä käytin Sepramia myös imetyksen aikana lääkärin luvalla.
Ja se on ihan varmaa, että tulee aika jolloin masennus on ohi! Masentuminen johtuu aina jostakin: esimerkiksi tukahdutetuista tunteista ja tarpeista. Se voi olla ihmiselle suorastaan lahja, jonka avulla pystyy kohtaamaan vaikeita ja kiellettyjä asioita itsessään ja menneisyydessään. Voit kasvaa viisaammaksi ja kypsemmäksi ihmiseksi tämän kaiken kautta. Ja kun menette yhdessä miehen kanssa "läpi harmaan kiven", niin liittokin voi lujittua entisestään.
Mutta älkää epäröikö käyttää kaikkea apua mitä tarjolla on. Kirkon perheasiain neuvottelukeskus on hyvä osoite. Tarjoavat maksutonta apua perheiden ongelmiin.
Meillä 4 lasta ja minä sairastuin viimeisen jälkeen masennukseen. Olo on ollut tosi rankaa, ahdistava jo puolisen vuotta. Mies yrittää jaksaa. Olemme yrittäneet tästä selvitä kaksin, mutta voimat ei siihen riittäneet. Nyt olemme menossa perheneuvolaan, kaksin, me vanhemmat. Puhelimessa olis ainakin tosi sympaattinen henkikö, en olisi uskonut!!
Kannattaa soittaa suoraan perheneuvolaan, siellä on yllättävän ihanaa henkilökuntaa, suosittelen!! Sieltä tuli kotiinkin jo kirje jossa kehotettiin miettimään tiettyjä asioita ennen kuin menemme ensimmäistä kertaakaan. Viemme täytetyn kaavakkeen mukanamme..
Apua kannattaa hakea. Me odotimme sitä ihan liian kauan, ja sikis (?) isommat lapset ovat alkaneet jo oirehtia :(. Mutta nyt apua on odotettavissa.
Voimia sinne.
t. 4:n äiti