Lue keskustelun säännöt.
Nyky- ja entisajan perhemalleista
06.06.2007 |
En pidä yhtään nykyajan perhemallista. " Ennen" oli ihanaa se, että oli itsestään selvyys kenen puoliso kukin on. Myös lapsilla oli selkeästi tietyt vanhemmat ja ehjä koti (tietysti myös harvoja poikkeustapauksia), mutta tämä oli yleinen linja. Ei tarvinnut edes ajatella että joku yhtäkkiä onkin jonkun toisen kanssa. Ihminen ei ollut vaihtotavaraa nykyajan tyyliin. Kuinka mahtavaa olisi vieläkin ajatella että ihmissuhteet kestää.
Rakkaus -käsite on muuttunut. Rakkaus tarkoittaa nykyään sitä, että itselle saa onnea ja huumaa (tähän liittyy myös nykyään kohtuuton seksin tavoittelu). Rakkaus on oikeasti sitä, että huolehtii, välittää, kunnioittaa jne. Jos kaikki rakastaisivat tällaista huolehtivaa ja toisen kunnioittavaa rakkautta, lopulta kaikki saisivat rakkautta. Tämä " mulle, mulle, mulle kaikki" -tyyli ei suostu antamaan muille juuri mitään.
Nykyajan mallit aiheuttaa sitä, että ei uskalleta sitoutua kunnolla kuten ennen. Jos on mahdollista vaihtaa kumppaneita milloin vain ja miten sattuu, niin miten kukaan jaksaa kohta luottaa toiseen, siihen että toinen on ja pysyy, rakastaa ja välittää vaikka mitä sattuisi...
Ihmiset joutuvat nykyään yhä voimakkaamman turvattomuuden pyörään. Kannattais vähän muuttaa suuntaa niin olis varmaan kaikilla onnellisempaa.
Itse olen erittäin onnellinen siitä, että omat vanhempani ovat edelleenkin yhdessä. Kun menen lapsuuskotiini, voin kokea jotain sellaista mitä en missään muualla pysty kokemaan. Minusta tulee sama pikkutyttö kuin silloin vuosia, vuosia taaksepäin kun onnellisena elin lapsuutta. Ei sellaista voi kokea muiden ihmisten, kuin omien vanhempien läsnäollessa ja lapsuuskodin ihanassa vaikutuspiirissä.
Surullista että ehjiä ja pysyviä koteja sekä ihmissuhteita ei nykyään arvosteta!
Kommentit (31)
Ei tarvitse mennä kuin 50 vuotta taaksepäin niin useimmissa talouksissa oli isän ja äidin lisäksi naimattomia tätejä ja setiä. Oli myös piikoja ja renkejä, joilla ei läheskään aina ollut omaa perhettä eikä varsinkaan omaa kotia. Naimisiin meno ja oman kodin perustaminen ei ollut samanlainen itsestäänselvyys kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piioilta ja rengeiltä oli avioliitto kielletty! Piti löytää muu ammatti jos naimisiin halusi (esim. päästä torppariksi)
Siksi että nykyään on realistisia vaihtoehtoja. Muutos on suuri varsinkin naisilla, jotka ovat nykyään itsestään määrääviä yksilöitä niin taloudellisesti kuin muutenkin. Voi valita meneekö naimisiin, kenen kanssa menee, opiskeleeko, ja mitä alaa. Ja voi ihan vaikka mennä yksin ravintolaan!
Hyvää on tosiaan myös se, että avioliiton ulkopuolella syntyminen ei enää tee lapsesta ja tämän äidistä yhteisön hylkiötä. Ja huonosta avioliitosta pääsee pois ilman leimaa ja joutumatta puille paljaille.
Jos et, niin et voi tietää millaista silloin oli.
Siinä olet kyllä oikeessa, että monet eroaa liian heppoisin perustein (en nyt tarkoita näitä väkivaltajuttuja ym). Kuvitellaan että suhde on heti pielessä jos tulee yksikin ongelma... Ja eikun uutta suhdetta kehiin.
Ihmisillä on jotain ihme kuvitelmia. Kaiken pitäis olla täydellistä.
Itse puhun tässä ketjussa vain pysyvästä puolisosta ja perheestä. Esimerkiksi naisen asema, renki ja piika-jutut ei mielestäni kuulu tähän mitä itse meinaan. On hieno asia että moniin asioihin on tullut muutos, just vaikka toi naisen asema. Itsekin olen opiskellut ammatin ja käyn osaksi töissä.
Listaan tässä mitä pysyvä perhe voi antaa:
-perusturvallisuuden
-juuret
-biologiset ihmissuhteet
-yhteiset muistot
-yhteisen tulevaisuuden
-pysyvyyden tunteen
-lujat kiintymyssuhteet
-...joku voi jatkaa
Tietysti edellyttää sitoutumista perheesee sekä perheenjäsenten arvostamista ja kunnioittamista.
Me mieheni kanssa huollamme parisuhdetta esimerkiksi lähtemällä välillä ihan kahdestaan jonnekin aivan uuteen paikkaan (vkoloppukin riittää. Siellä irtaantuu arjesta ja ihastuu toiseen aina uudelleen ja uudelleen. Noi edellä listaamani asiat vahvistavat rakkautta välillämme.
Haluan vaan oikeestaan tuoda esille, että nykyäänkin voi vaalia pysyviä ihmissuhteita. Olen täysin kyllästynyt eroihin ja niiden tuomiin ongelmiin nyky-yhteiskunnassa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole oikeasti minusta pysyviä, jos niitä vahditaan jollain häpeärangaistuksilla, niin kuin joskus " ennen" .
Eli sen pysyvyyden pitäisi lähteä jostain muusta kuin sosiaalisesta paineesta.
Nykyajassa minusta on ogelmana sellainen kulutus- ja elämyskulttuuri, että odotetaan elämältä koko ajan jotain tosi hienoa ja suurenmoista. Sellainen arjen kauneus ja pitkien ihmissuhteiden (muidenkin kuin pari-) tuoma seesteisyys ei näyttäydy juuri minkään arvoisena, satsaamisen arvoisena.
" Listaan tässä mitä pysyvä perhe voi antaa:
-perusturvallisuuden
-juuret
-biologiset ihmissuhteet
-yhteiset muistot
-yhteisen tulevaisuuden
-pysyvyyden tunteen
-lujat kiintymyssuhteet"
kyllä uusperhekin voi nuo antaa, ehkei ihan kaikkia " biologisia ihmissuhteita" , mutta eiköhän ihmissuhteet noin yleensä ole pääasiassa sosiaalisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri ennenvanhaanhan perheet olivat sellaisia, että niihin kuului kasvattilapsia, huutolaisia ym ei-biologisia jäseniä. Ja nykyään adoptioperheet eivät sisällä biologisia suhteita ja silti ovat ydinperheitä.
Jaa... ne kasvattilapset ja huutolaiset sekä adoptiolapset on taas niitä ääripäitä mitä ei varmaan kannata ensimmäisenä ajatella kun tästä aiheesta puhuu. Ota huomioon että nämä lapset ovat niitä joilla ei ole perhettä tai heidän vanhemmat eivät ole kykeneet pitämään heistä huolta... ja joutuvat/pääsevät muiden huollettaviksi. Jos heillä olisi oma perhe jossa voisivat asua, ei heitä laitettaisi muiden hoitoon.
Jos satsaa parisuhteeseen ja perheeseen, on siinä valmiina koti lapsille jotka mahdollisesti syntyvät.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja voi pysyä kannassaa järkkymättä koska heti kun joku esittää siihen liittyviä epäkohtia, hän toteaa, ettei tarkoittanut sitä tai ettei sitä kannata ottaa huomioon koska se ei ole " tyypillistä" (Itse asiassa esimerkiksi sukulaisten hoiviin työnnetyt lapset, huutolaiset, äpärät jne olivat kyllä tyypillinen osaa " perinteistä" suomalaista maaseutuperhettä ja naisen asemalle on tutkimuksissa yleisesti ottaen pidetty tärkeänä mahdollisuutta erota henkisesti tai fyysissesti tai taloudellisesti väkivaltaisesta kumppanista. Kansanperinne on myös niin täynnä tarinoita epäonnistuneista avioliitoista ja liitoista, joissa pariskunta keskenään tulisi toimeen mutta samassa taloudessa asuvat anopit ja siskot ja niin edelleen tekevät elämän onnettomaksi, ettei näitäkään voi pitää kovin poikkeuksellisina
Vierailija:
Haaveilu on kyllä hassu sana tässä yhteydessä. Toivoin hartaasti, ettei äiti olisi ollut niin masentunut. Että hänellä olisi ollut edes jotain sosiaalista elämää. Ettei isä olisi haukkunut äitiä (ulkonäköä, käytöstä), jos äiti lähti mukaan edes jonnekin. Sitten taas kynnys äidillä osallistua mihinkään kasvoi vuoren korkuiseksi.