Kahdelle lapselle pieni vai suurempi ikäero ? Plussat ja miinukset ?
Meillä poika 7 kk ja tässä mietin yrittäisikö kakkosta siten, että ikäero jäisi pieneksi (esim. 1,5 v) vai menisikö hoitovapaiden jälkeen töihin ja palaisi asiaan tuonnempana. Toisaalta ajattelen, että " parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä" , mutta arjen pyörittäminen vauvan ja taaperon kanssa arveluttaa. Onhan tuosta toki useimmat ihan kunnialla selvinneet.
Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle, näinhän se on, mutta kokemuksia olisi kiva kuulla.
Kommentit (8)
hyvin, esikko jo osasi pukea,syödä ja puhua kunnolla kun vauva syntyi.
ja nyt ikää lapsilla vajaa 4,5v ja 2,5v niin ovat leikkineet jo lähemmäs vuoden todella hyvin yksiin- kun tyttöjä viel ovat.
Pienempää ikäeroa en olisi halunnut, mutta en paljon isompaakaan, nyt olen ollut kotona 5v ja syksyllä palaan työelämään.
Meille sopi lapset peräkkäin ja samalla kotona ololla, kaikille se ei vaan sovi.
1,5v turhan lyhyt ikäero. optimaalinen olisi 2,5v-3v
meillä ikäero 2v, kuopuksen eka vuosi oli rankka, sitten pääsikin helpolla kun lapset leikkivät keskenään
Alussa oli rankkaa, mutta nyt jo kuopuksen ollessa alle 1,5v. leikkivät jo paljon keskenään. Itsekin pohdin aikoinaan pieni vs. isompi ikäero, ja tähän päädyttiin, koska sitten voin rauhassa keskittyä taas " uran luomiseen" kun lapset on tehty meidän perheen osalta. Tuntuu että vähän niinkuin siinä samalla meni se toinenkin, kun taas jos olisin ollut välillä vuoden-pari töissä, niin kaikki olisi pitänyt ikäänkuin aloittaa taas alusta.
3-4 vuoden ikäero on minusta optimaalinen, silloin lapset vielä leikkivät kivasti keskenään. Toisaalta pienemmän syntyessä isompi on jo järkevä, eikä raivostuttava, hermoja rassaava uhmaikäinen. Myös mustasukkaisuus on yleensä vähäisempää tuossa vaiheessa. Lasten välissä ehtii myös vähän töihin, mikä on terapeuttista monille äideille.
Meille on tulossa 7 v ikäero ja minusta olen keksinyt tästäkin todella paljon hyviä puolia - saan olla nyt kotona kun poika aloittaa koulun. Olisin varmaan ihan huolesta soikeana töissä, jos pojan pitäisi aamulla itsekseen lähteä kouluun ja mun duunista kun ei edes sellaisia " muista lähteä kouluun" puheluita voi soitella. Poika on aivan innoissaan tulevasta pikkuveljestä.
Esikoinen on aina ollut todella reipas ja omatoiminen mikä varmasti teki asiasta helpomman. Samoin vauvatkaan ei meillä ole ollut ns. " vaikeita" . Nyt ikää 5v ja 4v ja ovat ihan pienestä saakka leikkineet hyvin yhdessä! Kertaakaan ei ole meillä taidettu kuulla ettei olisi mitään tekemistä tai tylsää. :) Nyt on seuraavalle parille tulossa ikäeroa tasan 2v. Tuon toisen ja kolmannen välillä ikäeroa on 2v10kk mikä on jo liikaa. Ei ainakaan vielä hyväksytä leikkikaveriksi, paitsi tuo esikoinen joka jatkaa edelleenkin reippaan isosiskon roolia. :´)
Esikoinen muuttuu vanhempien silmissä isoksi, kun vauva tulee. Ei auta, vaikka miten yrittäisi huomioida asian. Ihastellaan vaan, että onpas reipas ja omatoiminen ja iso jo... sitten sen ehkä huomaa, kun pienempi on samassa iässä: alle kolmivuotias on tosi pieni lapsi.
Se ei auta esikoista silloinkaan, koska hänhän on jo neljä ja siis melkein aikuinen, kun taas melkein kolmivuotias kuopus on lähes vauva edelleen...
Kun taas voi ajatella että itse pääsisi helpommalla jos ikäero on suurempi, esim. 4v.
Meillä ikäero on noin 2v ja olen todennut hyväksi. Muun pituisista ikäeroista ei sitten ole kokemusta.