Mies saa ulkomaankomennuksen ja koko perhe lähtee mukaan - apua!
vuoden tai kahden vuoden työpesti odottaa ja ilmeisesti lähdemme koko perhe mukaan.
Meillä on omakotitalo, mitä sille tehdään myydään, vuokrataan tai mitä?
Miten minä siellä kotiäitinä pärjään vieraassa maassa ja kaukana kotoa?
Vähän kyllä hirvittää..
Kertokaa pliis kokemuksia miten asiat järjestetään..?
Olen aivan lukossa kun yritä jotain järkeillä.
Help!
Kommentit (51)
Vierailija:
Tuskinpa itse laittaist koulua aloittavaa lastasi kiinalaiseen kouluun, missä se ei oppis länsimaista kirjoitusta ollenkaan. Oppimisvaikeudet äidinkielen kirjoittamisessa ym. olisi kyllä melkoiset, kun sitten joskus ehkä sitä oppisi.
Sitä paitsi kaikkialla Kiinassa ei edes ole kansainvälisiä kouluja ja näilläkin paikkakunnilla ulkomaalaiset lapset käyvät koulua.
Vierailija:
että kiinalaisiin kouluihin ei oteta expat-lapsia, joten kyllä ainoaksi vaihtoehdoksi jää kansainvälinen koulu. Näin ainakin Pekingissä, luulisin ettei muualla olisi hirveästi eroa. olikohan numero 46, missä olette komennuksella ?
En ole lukenut ketjua, mutta liityn jonon jatkoksia, koska itsekin olen ollut pariin otteeseen ulkomailla miehen työn perässä. Sekä Euroopassa että Aasiassa.
Sinulla on hyvää aikaa valmistautua. Kun tiedät, mihin maahan menet, niin joka maassa on expat-sivuja. Joka maassa on ulkomaalaisia, joilla on omia tapaamisia ja kokoontumisia. Sinne mukaan vaan. Niihin porukoihin on helppo päästä, koska kaikilla on sama lähtötilanne.
Tervemenoa!
tuosta talon vuokraamisesta ja myymisestä: me vuokrasimme, koska tämä on meidän kotimme, ja mihin me kodistamme luopuisimme. Vuokralaiset ovat olleet välillä syvältä (viiden vuoden aikana on meillä ollut neljät vuokralaiset) ja osa tehneet tuhojaan. Mutta minulle oli tärkeää, että on paikka, johon palata. Sieltä kaukaa on turhauttavaa alkaa etsiä itselleen asuntoa.
Mutta jos asunto ei ole oma koti ja on joka tapauksessa muuttamassa jossain vaiheessa, kandee se myydä.
Tuloja tulee molemmista: vuokratuloista (joista osaa menee sitten remppaamiseen) ja korkeakorkoisesta tilistä.
Kokemus tulee olemaan ainutlaatuinen ja siitä kannattaa nauttia. Vaikka se kohdallasi saattaisi tarkoittaa yksinäisyyttä, epävarmuutta ja ties mitä epätoivon tunteitakin, voi olla varma, että kokemuksena aika jää takuulla mieliinne ikuisiksi ajoiksi.
Olen itse lähtenyt heti kirjoitusten jälkeen ulkomaille vuodeksi ja sitten naimisiin mentyäni uudelleen. Suunniteltiin vuoden keikkaa, mutta siitä tulikin sitten liki kymmenen vuoden mittainen aika. Asunto tietenkin myytiin eka vuoden jälkeen. Meillä tilanne oli erilainen, koska mieheni ei ollut komennuksella, vaan aina tavanomaisessa työsuhteessa ulkomaisen työnantajan palveluksessa ja kuuluimme kaikin tavoin asuinmaan sosiaaliturvaan. Loppujen lopuksi mies ja lapset (syntyivät sinä aikana) ottivat itselleen asuinmaan kansalaisuudenkin.
Palasimme kuitenkin Suomeen kolme vuotta sitten. Minulla meni kaksi vuotta kulttuurieroihin tottuessa, mies ei ole tottunut oikein vieläkään.
Kun aloittaa pienenä nollasta, niin merkit oppii helposti.
Mieti, mikä etu osata moista kieltä ja hallita heidän merkkikielensä!
ja saa koulun kautta paikallisia kavereita. Varsinkin Kiinassa englannin osaaminen ei ole kaikille itsestään selvyys.
Lapselle on ihan sama, onko uusi ja vieras kieli englanti, vai kiina.
Itse olen ollut nyt puoli vuotta ulkomailla. Ihan itse tänne halusin ja itse työpaikan järjestin. Ja perhe tuli tietty mukana :-) Mihinkään en tätä kokemusta vaihtais. Ja lapset oppii tosiaan kielen nopeasti! Mistäköhän nuo Kiina kommentit tähän keskusteluun edes tuli kun ei kait ap ollut edes kiinaan menossa? No anyway, täällä pidempään olleet suomalaiset sanovat, että itseasiassa suomenkielen kirjoittaminen on tosi hankalaa lapsille, jotka käyvät koulua täällä ja oppivat kirjoittamaan ensin englanniksi (joka on maan virallinen kieli). Kuulemma helpompaa jos lapsi on osannut ensin kirjoittaa suomeksi ja vasta sitten englanniksi.
Me laitettiin asuntomme vuokralle ja ihan hyvin on mennyt. Kannattaa ottaa joko tutut vuokralaiset tai kiinteistövälitysfirma, joka tarvittaessa vastaa sitten vuokralaisten aiheuttamista tuhoista. Ja jos maan kieli on joku muu kuin englanti niin laittaisin lapset sen kieliseen kouluun, koska englannin kielen oppii ihan taatusti, vaikka ei poistuis Suomesta mihinkään. Ja koulun aloitusikähän on monessa keski-euroopankin maassa 4-5v.
Se on suuri etu, englannin ehtii kyllä oppia myöhemminkin.
" kuultaa" läpi. Eli jos antaa jollekin työpaikan, on automaattisesti hyväksikäyttäjä ja riistäjäsika. Uskon itse ennemmin niitä kirjoittajia, joiden mukaan etenkin skandinaaviset expatit ovat erittäin tavoiteltuja työnantajia lasten- ja kodinhoitajille. Vaihtoehto kun voi olla jostain muusta, huomattavasti epätasa-arvoisemmasta maasta tuleva, jolle esim. työajat tai sosiaaliturva ei merkitse mitään, toisin kuin meillä. Vielä huonompi vaihtoehto on sitten esim. mennä 20/h päivässä tekemään T-paitoja tai merkkifarkkuja lukkojen taakse tehtaaseen.
Tämä sama asenne pätee myös Suomessa: uskallapa olla yrittäjä, joka työllistää kymmeniä tai satoja työntekijöitä, usein tehden itse ympäripyöreitä päiviä ympäri vuoden, ottaen kaiken riskin yrittäjyydestä itse - kyllä löytyy näitä kateellisia sosialisteja, joiden mukaan kaikkien on vajottava samaan paskaan - pääasia, kun kaikki on tasavertaisia ja yhtä syvällä.
Ja itse en ole yrittäjä tai sellaisen vaimo, itse asiassa kunnallisessa, turvallisessa, kaikkien etujen " suojavirassa" - ja arvostan todella niitä, jotka jollekin työpaikan tarjoavat ja omilla ja työntekijöidensä veroilla loppujen lopuksi tätä yhteiskuntaa pyörittävät. Ilman näitä riskinottajia ei olisi verotuloja eikä meikäläistä sosiaalista hyvinvointiakaan.
että kiinalaisiin kouluihin ei oteta expat-lapsia, joten kyllä ainoaksi vaihtoehdoksi jää kansainvälinen koulu. Näin ainakin Pekingissä, luulisin ettei muualla olisi hirveästi eroa. olikohan numero 46, missä olette komennuksella ?