Tyttö 6v näpistänyt tänään kaveriltaan

Tytön täytyy pyytää anteeksi korun oikealta omistajalta, ei omalta äidiltä.

Rangaistukseksi tuli arestia ja joutui pyytää kaupan vartijalta anteeksi. En usko että ihan heti tulee kokeilleeksi uudestaan. Kannattaa reagoida kunnolla!

Nyt tulee sellainen vaikutelma, että olette " rikostovereita" ja salaa yhdessä yritätte korjata tilannetta.

toiminut samoin. Kunhan periaate menee perille ja ymmärtää, että varastaminen on rikos. Lapsihan hän on ja harmiton pikku näpistys ja jos vielä vie korun takaisin.

mutta tuossa voi käydä niin, että kaveruussuhde meneekin pilalle, kun toinen ei voi enää luottaa täysin. Itselle kävi nimittäin ekaluokalla niin, että paras kaverini varasti minulta pienen (minulle rakkaan)posliiniesineen; kun sain asian selville, en enää halunnut tätä kaveria luokseni.

Nyt tyttösi pääsee paljon helpommalla kun ei tartte sanoa varastaneensa sitä korua.

voi ystävän menetys olla turhan iso rangaistus.

kun nyt pääsee suht helpomalla tästä.

Äitinä kyllä nyt katsot tätä vähän läpi sormien.

Paras opetus varmasti se,että tunnustaa kaverilleen.

Se on iso juttu ton ikäiselle. Etkä tietysti halua että lapsesi leimaantuu yhden virheen takia varastelevaksi jota kukaan ei kutsu kylään. Sekin on ihan mahdollista.

Selitä lapsellesi kuinka näin pieni asia voi tulla valtavan isoksi. Mutta kehu ja kannusta koska hän kertoi totuuden.



Mutta on tärkeää että puutut nyt.

ja leikkivät paljon yhdessä. Aioin ensin laittaa tytön tunnustamaan kaverilleen, mutta hän leimautuisi sitten varmasti koko kaveriporukassaan varkaaksi. Tuskimpa tytön teko salaisuutena kaveriporukassa pysyisi. Korostan vielä, etten halua olla lepsu, minusta varastaminen on hyvin hyvin vakava teko, enkä halua sellaista katsoa läpi sormien, mutta onko leimautuminen sittenkin liian kova hinta tapahtuneesta, varsinkin kun nämä kaikki 3 tyttöä ovat syksyllä menossa samalle luokalle kouluun? Kiitos kaikille jo vastanneille asiallisista vastauksista, ja toivoisinkin että se joka vielä haluaa vastata, ajattelisi tilanteen oman lapsensa kohdalle, siis henkilökohtaisesti, koska on aika helppo " ruoskia" aivan vierasta.

itse olin lapsena kova näpistelemään, enkä saanut siitä koskaan tuntuvaa rangaistusta, siksi se jatkuikin. JA ongelmia siitä seurasi.



Omalla kohdallani mitkään puhuttelut eivät koskaan auttaneet, vaan ehkä juuri tuollainen asiasta ihan oikeasti vastuun ottaminen olisi auttanut.



Ihan hyvä ihminen minusta kuitenkin kasvoi : )

Jotkut aikuiset lähtevät mukaan lasten erimielisyyksiin ja katkaisevat heti välit.

Pienestä se alkaa ja jatkuu jos ei asiaan oikein puututa.



Typerä lehmä oot.

aikanaan pöllin kaverilta kiven, uskokaa tai älkää... sellaisen, jota joka markkinoilla kojuissa myydään. Se oli silloin mielestäni hieno eikä vanhempani suostuneet ostamaan omaa.



Jäin kiinni ja sain sen päiväiset huudot ja äiti repi kädestä pitäen talojen läpi kaverin luo ja niin kauan pakotti anteeksi pyytämään, että sain sen sanottua ja melkein itkuuni tukehduin. Pariin kuukauteen ystävääni välttelin, sillä häpesin niin paljon. Hän kuitenkin tuli vastaan ja pyysi uimaan (oli kesä) ja se oli sillä unohdettu.



Mutta oli tasan viimeinen kerta, kun otin keneltäkään mitään!





Ironista on se, että tämä " ystävä" löysi kiven minulta tonkimalla salaa pöytälaatikkoani, jossa on päiväkirjat ym. ja myöhemmin vienyt minulta poikaystävän jos toisenkin. Ollaankin nykyään enemmän sellaisia hyvän päivän tuttuja.

Hän (4-vuotias) otti pihasta hiekkalaatikolta pienen suklaamunasta saadun ukkelin, huomasin sen kotona, ja lähdimme viemään sitä takaisin ja pyydettiin ukkelin omistajalta anteeksi.

Pieni, arvoton esinehän siinä oli kyseessä, mutta lapsi ei osaa vetää rajaa arvottoman ja kalliimman esineen välille. Meillä on nollatoleranssi varastelun suhteen (kuulostaapa tiukalta), johtuen omista kokemuksistani lapsena ja teininä.

ei nyt yhdestä erheestä pidä laittaa lapsen elämää rikki! Liian suuri riski, että kaveri ja koko kaveripiiri hylkää. Voi vaikeuttaa koko kouluaikaa, pudottaa itsetuntoa ja tuoda myöhemmin suuria vaikeuksia.



Älkää nyt liioitelko, lapsi on lapsi ja vasta harjoittelee oikeaa ja väärää.

ja minä en käskenyt tyttöä tunnustamaan kaverilleen tekoaan. Minusta se olisi ollut liian raakaa ja tämä meillä kuitenkin tepsi, nuhtelu ja puhuttelu!

Ja ei lapsi mikään rikollinen ole, jos yhden kerran varastaa jotain!

Ehdottomasti olen samaa mieltä kanssasi. Kertominen lapsen kaverille on lapsen nolaamista ja lapsi varmasti kärsisi tästä. Tärkeintä lapselle on, että hän tajuaa tehneensä väärin ja saa teostaan rangaistuksen esim "arestia"

Taas on "vain" kuusi vuotta vanha ketju. Pikkuvaras on nyt 12 vee. Mitenkähän kävi ja mitä kuuluu?

lapsen äiti voi ruveta kyttäämään, jos on inhottava nainen. Se voi johtaa siihen, että lapsella on epämukavaa siellä ja kärsii liikaa, tulee kynnysmatto kavereiden kesken ja naljailua jonka on tarkoitus kestää vain hetken mutta kestääkin läpi elämän. Kaupasta varastaminen on eri juttu, koska myyjiä ei tunne voi hänet viedä sinne ja käskeä pyytämään anteeksi, mutta arestia voisit kyllä antaa viikonlopun