Lue keskustelun säännöt.
Voisitko olla monisairaan kanssa parisuhteessa?
08.11.2026 |
En kerro kumpaa sukupuolta olen sillä haluan tietää rehellisesti mitä kukin on mieltä.
Olen yli 50v, ollut pitkään työelämässä mutta nyt pitkään myös sairaana. En ole täysin liikuntakyvytön mutta tarvitsen apua arjessa ja vielä toistaiseksi pystyn ajamaan myös autoa.
Takana vuosikymmeniä fyysisesti raskaissa töissä jotka teki tehtävänsä kropalle.
Elän tt tuella koska kaikki muut tuet ovat käytetty tässä vuosien aikana eikä päästetä eläkkeelle. Tarkemmin en avaa tilannetta.
Suostuisitko elämään ihmisen kanssa jota joutuisit tukemaan, myös rahallisesti sillä tt tuki on tässä ja tällä hetkellä pieni eikä pysty säästämään. Kaikki rahat menee perus ruokaan ja elämisen kuluihin.
Luuletko että voisin enää löytää rakkautta, henkistä ja fyysistä? Itse olen jo luopunut toivosta..
Kommentit (74)
Jos seksiä on monta kertaa viikossa niin kyllä. Millään, siis millään muulla ei ole minulle väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, koska odotat rahallista tukea.
Kuten myös undulaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten on sairas. Jos pillu toimii panemista varten ja ei ole petolinnun perseen näköinen niin oikeastaan vain hyvä sellainen invalidi. Eipähän huoraile pitkin kyliä ainakaan.
Aloittaja ei sanonut olevansa nainen...
Luultavasti mies kun odottaa tukea monin tavoin, myös taloudellista. En ala ketään tukemaan enää, ihan tarpeeksi ollut hoivattavia. Nyt elän itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Mä en viitsi edes lukea jonkun sellaisen sepustusta, joka identifioituu sairauksiinsa.
Ja jottei jää epäselväksi, itsekin olen 100% invalidi mutta en mä mene elämässä se asia edellä ikinä. Ihminen on niin paljon muutakin ellei surkastu ja käperry tauteihinsa.
En identifioidu sairauksiini, mutta on parisuhteen kannalta aika merkittävää, ettei minulla ole täydellistä pidätyskykyä, en usein voi kävellä päiväkausiin, en tunne haarusaluetta ja kun tunnen se aistimus voi olla poltetta tai viiltävää kipua jne.
Tarvitsen apua peseytymiseen tai joudun huonoina aikoina olemaan viikkoja pesemättä hiuksia yms
Meinaatko että tällaisesta ei seuraa hakiessa pidä mainita kun fiilistelee vaan reippaana menemään:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en viitsi edes lukea jonkun sellaisen sepustusta, joka identifioituu sairauksiinsa.
Ja jottei jää epäselväksi, itsekin olen 100% invalidi mutta en mä mene elämässä se asia edellä ikinä. Ihminen on niin paljon muutakin ellei surkastu ja käperry tauteihinsa.
En identifioidu sairauksiini, mutta on parisuhteen kannalta aika merkittävää, ettei minulla ole täydellistä pidätyskykyä, en usein voi kävellä päiväkausiin, en tunne haarusaluetta ja kun tunnen se aistimus voi olla poltetta tai viiltävää kipua jne.
Tarvitsen apua peseytymiseen tai joudun huonoina aikoina olemaan viikkoja pesemättä hiuksia yms
Meinaatko että tällaisesta ei seuraa hakiessa pidä mainita kun fiilistelee vaan reippaana menemään:D
Hyvin kirjoitettu.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos joku näistä vastaajista sairastuisi yhtäkkiä, haluaisivatko elää yksin loppuikänsä? Joskus kannattaa miettiä entä jos omalle kohdalle 😳 ja saahan hän aloittaja TT tukea. Tietysti jos yhteen muuttaa niin sitten ei saa mitään 😔
Ei ole haluamisesta kiinni. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää yksin kuin ei kukaan seuraksi halua. Täällä kommentoineet ovat varmasti ymmärtäväisiä, jos osuu omalle kohdalleen, koska eiväthän hekään halunneet sairasta kumppania riesakseen.
Itsellä on krooninen sairaus niin enpä usko, että jaksaisin ottaa siihen vielä toisen vaivat päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on krooninen sairaus niin enpä usko, että jaksaisin ottaa siihen vielä toisen vaivat päälle.
Etkö voisi ajatella että saisit ymmärtävän olkapään arkeen,terve ihminen ei todellakaan jaksa tiedän kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en viitsi edes lukea jonkun sellaisen sepustusta, joka identifioituu sairauksiinsa.
Ja jottei jää epäselväksi, itsekin olen 100% invalidi mutta en mä mene elämässä se asia edellä ikinä. Ihminen on niin paljon muutakin ellei surkastu ja käperry tauteihinsa.
On täällä ihmisiä jotka sanoo suoraan myös että en rupeaisi seurustelemaan invalidin kanssa. Kaikista ei ole siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on krooninen sairaus niin enpä usko, että jaksaisin ottaa siihen vielä toisen vaivat päälle.
Etkö voisi ajatella että saisit ymmärtävän olkapään arkeen,terve ihminen ei todellakaan jaksa tiedän kokemuksesta.
Se on henkisesti helevetin raskasta. Sairauteni takia en saa stressata.
T. Eri
Vastasin kyselyyn. Sillee tuli mieleen et mulla esim on kepit mut jostain syystä ulkopuoliset ihmiset kuvittelee et haluun puhuu vaan mikä vointi on milloinkin, ku mieli tekis puhuu vaan mistä muusta tahansa?? Eli terveet olettaa että me sairaat jauhetaan vaan vaivoista mikä on niin kaukana tosielämäst ku olla ja voi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastasin kyselyyn. Sillee tuli mieleen et mulla esim on kepit mut jostain syystä ulkopuoliset ihmiset kuvittelee et haluun puhuu vaan mikä vointi on milloinkin, ku mieli tekis puhuu vaan mistä muusta tahansa?? Eli terveet olettaa että me sairaat jauhetaan vaan vaivoista mikä on niin kaukana tosielämäst ku olla ja voi!
Hmm. Jos ensitapaamisia meinaat. Niin osa varmaan ottaa puheeksi sen takia kun se näkyy. Sen jälkeen kun on tiedossa ei tarvitse keskustellakkaan.
En pystyisi. Olin parisuhteessa suolistosairaan kanssa ja sekin oli vaikeaa. Ei seksiä juuri koskaan kun on niin huono olla, istuu vessassa tuntikausia päivässä, mikään ruoka ei sovi, ylipäätään kaikki tapahtuu sairauden ehdoilla. Ei se suhde siihen päättynyt, mutta toiste en enää tietoisesti lähde vastaavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja toivoo vielä klikkauksia äänestykseen. Hyvin on tullut mielipiteitä ja vastauksia ja yllätyin kuinka tasaväkinen tilanne. Olisi mielenkiintoista nähdä pidemmän aikaa miten tilanne kehittyy. Sanotaan näin että en ole tän perusteella kokonaan menettänyt toivoa:)
Eihän nuo aina huonoja juttuja oo, vähän erilaista perspektiiviä elämässä..
Jälkiviisaus ei tietenkään auta, mutta ohjeeksi muille: kannattaa panostaa niihin parisuhteisiin ja ihmissuhteisiin muutenkin silloin kun on vielä terve ja voimissaan, sillä moni ei toimivaa suhdetta lopeta kumppanin sairauden tai työkyvyttömyyden takia. Uutta suhdetta taas tuossa tilanteessa on todella vaikea enää saada ilman merkittävää omaisuutta, jonka turvin voisi ehkä jonkun onnenonkijan löytää. Mutta koska ap on köyhäkin, niin heikolta näyttää.
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi. Olin parisuhteessa suolistosairaan kanssa ja sekin oli vaikeaa. Ei seksiä juuri koskaan kun on niin huono olla, istuu vessassa tuntikausia päivässä, mikään ruoka ei sovi, ylipäätään kaikki tapahtuu sairauden ehdoilla. Ei se suhde siihen päättynyt, mutta toiste en enää tietoisesti lähde vastaavaan.
En minäkään pystyisi. Hyi olkoon.
Mahdollisesti. Riippuen sairauksista ja ihmisestä.
En. Haluan kumppanin kanssa tasaveroisen parisuhteen, en huolto- ja hoivasuhdetta tai että pitäisi alkaa omaishoitajaksi. Tilanne on sitten taas ihan eri mikäli toiselle parisuhteessa ollessa tapahtuu jotakin mikä muuttaa molempien elämää.
Aloittaja ei sanonut olevansa nainen...