Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

4-v. POJAN uhmis! auttakaa...

05.06.2007 |

Pari kk:tta jo ollut sellainen, että ei usko, juoksee karkuun, itkee, huutaa, rimpuilee, sylkee, potkii syliotteessa ym kivaa.



Olemme miehen kanssa ihan onnettomia. Meillä on kuri ja olemme myös joutuneet tukistamaan ja koivuniemen herra on talossa myös. harvoin on käytetty, mutta pakko olla. poika on vanhin ja sitten on kaksi pienempää sisarusta.

nukkuumaanmenosta tehdään leikki. kaikki menee niin kauan hyvin, kun laitat perässä oven kiinni, sit alkaa riekkuminen. Eli mun täytyy joka päiväunet ja yöunille mentäessä olla samassa huoneessa ja yleensä jonkun vieressä että alkavat heti nukkuu. joskus on myös oltava risu kädessä. sit vasta oikeasti uskovat.

en ole pahoinpidellyt enkä lyönyt. Kärsin masennuksesta enkä jaksa oikein. hermostun kyllä, mutta nykyään otan rauhallisesti ja menen lapsen tasolle puhumaan.. ei vaan saa kontaktia ja asioita perille. lapseni on ihan terve, ei ylivilkkautta tai muuta. kotona tekee tän. muualla suht kuuliaisempi.



onko muita samassa tilanteessa..?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
08.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kellään muulla ole vastaavaa?????

Vierailija
2/9 |
09.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun puhutaan risuista ja tukistamisesta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
09.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Hei,



meillä ainakin oli raivoava 3v jokin aika sitten. Mikään ei onnistunut ja kaikki oli jatkuvaa tappelua. Meillä paljastui allergiat syyksi. Siis tietyt ruoka-aineet aiheuttivat kurjan olon jota lapsi purki raivoamalla. Vieläkin ruokakokeilut loppuvat jos alkaa päätön raivoaminen.



Vähän samantapaista tilannetta meillä tulee jos pojalla on kova vessahätä, nälkä, jano, halipula jne. Mieleeni tulee että oletko koittanut jutella lapsen kanssa silloin kun hän on rauhallinen. Kysyä mistä lapselle tulee pahamieli jota känkkää ?? Kerroit että teillä on kaksi nuorempaa lasta. Kokeeko vanhin jäävänsä vähälle huomiolle ja hakee sitä sitten raivoamalla. Eli onnistuisiko järjestää lapselle erityistä huomiota niin että vaikka aamulla heti kertoisit kuinka tärkeä lapsi on jne. ennenkuin kerkeää känkkäämään. Muutenkin koittaisi korostaa lapsen hyviä puolia aina kun mahdollista. Kylläpä sinä jaksat nostaa painavan tuolin paikalleen. Näyttäisitkö sisaruksella kuinka pusero puetaan jne.



Toki jos itsellä on masennusta tai voimat muuten vähissä niin kannattaa pyytää mahdollisimman paljon apua muilta. Se että hoitaa itseään on varmasti hyväksi myös lapsille. Jo se että äiti on levänneempi ja rennompi voi helpottaa myös lasten känkkäämisiä. Ainakin itse olen huomannut että silloin kun pinna on kireällä tulee itse känkättyä ja lapsetkin sitten känkkäävät kaikesta. Tsemppiä ja toivottavasti kohta helpottaa...



toivoo kahden vilperin äiti

Vierailija
4/9 |
09.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

, olet jo menettänyt pelin.

Eli tässä kohtaa kyllä ongelma on vanhemmissa, ei lapsessa.



Ensinnäkin: uhmaikä sinänsä on myönteinen ja terve, kehitykseen kuuluva ilmiö josta tulee iloita. Ota selvää lapsen kehityksestä, lue oikeesti neuvolan esitteitä. heitä ihan justiinsa risu pois ja pidä itsetutkistelu.

Sitten mieti mitä sanat rakkaus, rajat ja turva oikeesti tarkoittavat, ja miten ne eivät VOI toteutua jos " keinona" on väkivaltainen uhkailu ja vanhemman menettäminen tilanteen oikea aikuinen hallinta turvautumalla risuun.

Jokin vertaisryhmä äidille ja isälle voisi olla hyvä, esim seurakunnnan avoimet päiväkerhot tms

Vierailija
5/9 |
09.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä onko tästä nyt apua tuohon 4-v:n uhmiskeen, mutta ainaklin ajattelemisen aihetta itse kullekin. Tuo kiukkuaminen kuulostaa hirmu tutulta, itselläni on temperamentikas 5-v tyttö, joka on koetellut vanhempien kärsivällisyyttä todella paljon. Jotkut lapset ovat helposti tulistuvia ja tunteikkaita, mutta itsekontrolli tuntuu joskus olevan ihan hukassa. Tällaisen lapsen temperamenttia on todella vaikea halita. Lapsi osoittaa mitä tahtoo ja tekee sen kovaan ääneen (varsinkin, kun ollaan kotipiirissä, saattaa olla vieraskorea), lapsi saattaa paiskoa, hakata jne. Kovakaan kuri ei tunnut tehoavan, meillä oli käytössä jäähyt, siis omaan huoneeseen ja ovi kiinni, mutta siellä riehuminen vaan jatkui. Tuntui todella turhauttavalta, kun koki olevansa täysin riittämätön kasvatuksensa kanssa ja kuuli kommentteja (ainakin omassa päässä )että kuri on liian löysä... Lopulta luin kirjan " Tulistuva lapsi : uusi lähestymistapa helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen ja kasvattamiseen " (Greene) sattumalta aiheesta ja tajusin asian oikean laidan. Lapseni ei olekaan kamala riiviö, vaan hän ei osaa yhdistää tunnetilaa ja keksiä oikeaa ratkaisua hermostuessaan, vaan turhautuu ja reagoi usein väkivaltaisesti. Ilmiötä voisi kutsua jonkinlaiseksi hahmotushäiriöksi, lapsi ei osaa keksiä parempaa ratkaisua stressitilanteessa. Nyt tajuan ,että nämä piirteet ovat ollet näkyvissä vauvasta asti, siis lapsi on aina ollut tunteikas ja herkästi reagoiva. Lapsen turhautumistilanteissa aikuisen olisi hyvä pysyä rauhallisena ja yrittää viestiä lapselle, että ymmärtää lasta ja auttaa lasta hahmottamaan tunteensa sekä ehdottaa asiaan ratkaisua. Tärkeä oivallus itselleni oli, että lapsi ei kiukkua koska on tuhma tai pahantahtoinen, vaan koska ei osaa muuta. Lapselle täytyy opettaa parempia ratkaisukeinoja tilanteissa. Joskus on kyllä vaikea hillitä omaakaan temperamenttiaan (mistä lie lapsi temperamenttinsa perinyt), mutta jos sen tekee ja jaksaa kysyä lapselta, miten tämä stressaavan tilanteen kokee, tajuaa, miten lapsi on usein tulkinnut väärin asioita ja tuntee tilanteessa todella voimakkaasti. Myös lapsen väsymys/ nälkä/ jännitys/lapsen mieltä painava ongelma pahentaa oireita, meillä on siis menoja jouduttu rajoittamaan ja uni/ruokarytmi oltava säännöllinen. Mutta tämmösiä ajatuksia aiheesta, olis kiva kuulla muidenkin näkemyksiä aiheesta ja onko joku muukin lukenut kirjan ja saanut siitä apua?

Vierailija
6/9 |
10.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä poikaa ei vaan nukuta. Ja turha se on pientä syyttää, kun yleensä tuollaiset on lähinnä oireita siitä mitä ympätillä tapahtuu. Ja äidin masennus ei ole mistään pienimmästä päästä. Liian ankaria olette ja epäjohdonmukaisia tulee mieleen sinun kirjoituksistasi. Mutta onhan uhmakin ihan totta, ja se menee ohi, ei siihen mikääm rääkkääminen auta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
10.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

4-v poika, joka välillä kysyy todella hermoja!! Mutta EI kertaakaan ole tarvinnut rumia sanoja eikä kättä ojentaa, saatika kättä pidempää. Se on kyllä ihan aikuisten oma juttu tuo tukistaminen ja risu, kun muita keinoja ei osaa käyttää. Ja VANNON, että ilmankin pärjää JA lapsi säilyttää samalla luottamuksen ja positiivisen perustan omalle pienelle kasvulleen. Eihän noin pienen ihmisen aivot edes osaa vielä käsitellä tai ymmärtää kaikkea, mitä vaaditaan. Ota syliin ja pussaa ennemmin kuin rankaiset. Haluatko olla lapsellesi turvapaikka vai pelon kylväjä?



ÄLÄKÄ VÄKISIN NUKUTA IKINÄ KETÄÄN, se on ihan kamalaa. Mieti itse, jos sinua ei väsyttäisi tai olisi jostain jäänyt huono mieli ja äiti siinä vitsa kourassa PAKOTTAISI nukkumaan. Mitäs siitä tuumit?



Vierailija
8/9 |
12.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikinä ei voi kirjoittaa mitä ja miten ajattelee ja miten asiat menevät. Syyllistätte mua nyt turhaan olisi pitänyt ehtiä kirjoittamaan paljon paremmalla äidinkielellä asiat.

meillä menee muuten loistavasti, mutta karkuun juokseminen, kaupassa karkaaminen ja päriseminen niin että sylkea lentää ( tarkoitus mielessä sylkee)

olen mennyt lapsen tasolle juttelemaan ja juttelen nätisti ym ym.. olen hyvä äiti, mutta aina ei nuo sanat todellakaan riitä. välillä on otettava jarrukarvasta ja silloinkaan en revi hiuksia päästä. ja tuo risu on sellainen jarru, että silloin rauhoittuu. silloin saan ne nukkumaan. lapseni tarvitsevat päikkärit. anteeksi nyt vaan ja ne tarvitsevat myös yö-unet.



mulle tuli tosi paha mieli teidän syytöksistä.

olisin vain hakenut apua keskustelemalla, en syytöksillä. ehkä joku mua ymmärtää. 30-v. äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
12.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni poikasi kuulostaa ihan normaalilta uhmaikäiseltä. Välillä on vähemmän hyviä hetkiä ja välillä parempia hetkiä.



Sen sijaan oman kirjoituksesi " ilmapiiri" ei kuulosta normaalilta. Se kuulostaa ahdistavalta ja luonnottomalta.



Vaikka me ollaan vanhempia, niin ei ihan ilman muiden apua tarvitse lapsia kasvattaa. Neuvola on mm. sitä varten, että sieltä voi pyytää neuvoja arjen kiperiin tilanteisiin.



Aloita tämä päivä soittamalla sinne neuvolaan ja todellakin heittämällä se risu pois. Kun meillä lapset riehuvat nukkumaan mennessä (niinkin joskus todella käy) niin he tietävät aika pian joutuvansa miettimään eteisen penkille. Tätä voit kokeilla turvallisin mielin.