Lue keskustelun säännöt.
Olisitko voinut 18v:nä kuvitella, että elämäsi on sellaista kuin se on ollut sinulla 40v:nä?
07.11.2026 |
Ei tarvitse tietenkään vastata jos ei ole vielä 40v.
Kommentit (31)
En olisi voinut kuvitella. Ei ollut juuri haaveita 18 vuotiaana. Niitä haaveita sitten tuli ja olen saanut toteutettua. Nyt olen 47 v ja on tapahtunut tuon 40 vuotispäivänkin jälkeen kaikkea mukavaa ja uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoin, mutta en uskaltanut uskoa, että olisin työssä jossa voin määrittää työaikani itse. Ajattelin joutuvani ns. tavalliseen elämään, mutta kävikin juuri kuten olin haaveillut.
En osannut haaveilla sellaisesta parikymmentä vuotta sitten. Sanottiin, että hanki sellainen työ kuin haluat, eikä sellainen mistä tienaa mahdollisimman hyvin. Tein tavallaan molemmat, mutta se oli hyvin rasittavaa. Nyt keskityn siihen, mitä haluan, enkä mieti eläköitymistä ollenkaan. Tärkeintä on todella se, että pitää siitä mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
En, kuvittelin että olisin nyt ulkomailla jonkun urheilullisen Enriquen kanssa. Kävisimme lempeässä lämmössä heti aamun sarastaessa ulkokuntosalilla, ostaisimme tämän jälkeen raikkaan pehmeät mango-sitrus-smoothiet. Jakaisimme yhteisen suihkuhetken, olisi ihanaa. Minulla olisi laiha vyötärö ja isot silarit, ruskea iho. Minulla olisi järkevä ammatti, ja en olisi jatkuvasti onneton. Eipä mennyt elämä kuten kuvittelin.
Haluan vielä lisätä että elämässäni ei ole minkäänlaista nautintoa tai rentoutumista. Pelkkää suorittamista muiden ihmisten tahtiin ja muiden vuoksi. En ole saanut mitään takaisin mistään tai keneltäkään, ellei syöpää lueta. Ja kyllä, kyllä olen aivan helvetin katkera. Rajansa on kaikella.
Vierailija kirjoitti:
Olen 36 v mutta vastaan silti. En osannut nuorempana kuvitella miten kuluttavaa ja puuduttavaa työelämä oikeasti on ja tätä on lähes koko elämä tarjolla. Nauttisin aivan eri tavalla nuoruuden kesistä.
Vaihda työ kun tuolta tuntuu.
En. Piti olla sinkkueläinlääkäri. Asua kaupungin keskustassa, mielellään jugendtalossa.
Ei lapsia, ei vastuita.
Omakotitalo, kaksi lasta. Kaikki vastuut. No; urologi… aika läheltä liippasi ammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 36 v mutta vastaan silti. En osannut nuorempana kuvitella miten kuluttavaa ja puuduttavaa työelämä oikeasti on ja tätä on lähes koko elämä tarjolla. Nauttisin aivan eri tavalla nuoruuden kesistä.
Vaihda työ kun tuolta tuntuu.
Se että on edes yksi työpaikka tänä päivänä on lottovoitto. Ei niitä noin vain vaihdella 2026. Olet moukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tulen köyhistä oloista pahamaineisesta kerrostalolähiöstä enkä 18-vuotiaana uskonut, että koskaan elämässä saan oman talon hyvältä alueelta, yliopistokoulutuksen ja hyvän työn.
Olen iloinen puolestasi. Jos sinulla on jälkikasvua kierre katkeaa heidänkin osaltaan sinuun.
Kiitos. On jälkikasvua ja kierre on katkennut. Oikeastaan en koskaan ollut epäileväinen puolison tai lasten saamisen suhteen. Huomasin jo murrosiässä, että olen miesten mieleen. Enemmänkin nuorena joutui huolehtimaan, ettei haksahtanut tulemaan raskaaksi ennen kuin sopiva aviomies löytyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, kuvittelin että olisin nyt ulkomailla jonkun urheilullisen Enriquen kanssa. Kävisimme lempeässä lämmössä heti aamun sarastaessa ulkokuntosalilla, ostaisimme tämän jälkeen raikkaan pehmeät mango-sitrus-smoothiet. Jakaisimme yhteisen suihkuhetken, olisi ihanaa. Minulla olisi laiha vyötärö ja isot silarit, ruskea iho. Minulla olisi järkevä ammatti, ja en olisi jatkuvasti onneton. Eipä mennyt elämä kuten kuvittelin.
Haluan vielä lisätä että elämässäni ei ole minkäänlaista nautintoa tai rentoutumista. Pelkkää suorittamista muiden ihmisten tahtiin ja muiden vuoksi. En ole saanut mitään takaisin mistään tai keneltäkään, ellei syöpää lueta. Ja kyllä, kyllä olen aivan helvetin katkera. Rajansa on kaikella.
Tosi harmi että et ole saanut muilta. Mutta kuules, ei nuo silarit tai Enriquet tee onnelliseksi pidemmän päälle. Joutuisit siinäkin suhteessa vain esineellistetyksi ja käytetyksi. Olet sentään selvinnyt syövästäkin! Mitä jos vaikka aloittaisit nyt itsesi hemmottelun? Hanki suihkuun hierova suihkupää (ei todellakaan maksa paljon) ja tee itsellesi mango-sitrus-smoothie. Sen jälkeen olo tuntuu paljon paremmalta ja voit alkaa suunnitella, miten pääsisit järkevään ammattiin.
Olin 18v varma että minusta tulee jotain erityistä taiteen alalla, olin tasavahva monessa asiassa ja tein jo rahaa musiikilla. Vähintään kuvittelin olevani keski-ikäisenä joku tunnettu ja arvostettu Laulavien Villasukkien konserttitirehtööri jossain korvessa. Pukki, kaalimaa ja hyvin persoonallisesti sisustettu ikiaikainen hirsitalo. 😏
No joo, olen ison firman pikkupomo, oma valkoisella ja harmaalla sisustettu talo. Ulkomailla asuttu parikymmentä vuotta, harrastuksina puutarhanhoito, reippaat kävelyt luonnossa ja lukeminen.
Olen onnellinen, mutta 18v itseni voisi kyllä nielaista kerran tai pari jos tällaista tulevaisuutta esittelisin 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, luulin olevani naimisissa saman miehen kanssa koko elämän. Kuitenkin tuli ero 3Ov. Menin uusiin naimisiin 38v.
Miten elämäsi poikkeaa tuosta mielikuvasta?