Miksi muusikoilla on niin ylimielinen/kopea suhtautuminen
Ja toisaalta sellainen ulospäin tekonöyrä suhtautuminen tekemiseensä vaikka oikeasti halutaan kunniaa. Ja "piirien" ulkopuoliset suljetaan pois.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ketkä esimerkiksi ovat tälläisiä?
No ei ole yksi kerta ollut, kun tällaiset vibat on tullut
ap
Klasarityypit yleensä on aika mukavaa porukkaa. Ne onkin ainoita, jotka ymmärtää musiikkia ja osaa soittaa.
Maailmassa on muitakin muusikoita kuin Vesala. Joten älä yleistä.
Yleensäkin taidepiireissä taitaa olla että on se oma tietty nurkkakunta ja jos et sinne kuulu niin saat sen kyllä tuntea. T, muusikko
Vierailija kirjoitti:
Klasarityypit yleensä on aika mukavaa porukkaa. Ne onkin ainoita, jotka ymmärtää musiikkia ja osaa soittaa.
Metallityypit myös. Erittäin maanläheistä porukkaa suurin osa!
Se on lurahranut kusta mukaan siitosvaiheessa.
Taiteilijat ovat yleisesti matalasti koulutettuja sekä yksinkertaisia. Käytös on amis-tasoa.
Taitavat muusikot yleensä tietävät olevansa sitä mutta muusikkona oleminen on myös nöyryyttävää monella lailla. Sen verran olen ymmärtänyt sivusta kuunnelleena.
Seuraamillani muusikoilla on usein ollut ylimielinen asenne, mutta lähes kaikki ovat vanhemmiten paljastuneet aika maanläheisiksi. Luulenpa että tuo liittyy siihen, että jollei uran alussa tee itsestään ja bändistään numeroa, ura ei välttämättä edes lähde alkuun. Vanhemmiten uran ehtoo puolella itsetehostukselle ei enää ole tarvetta.
Harva nöyränä ja maanläheisenä on jaksanut tehdä vuosikausia töitä matalalla profiililla ja vasta ikääntyneempänä saanut uransa sellaiseen nousuun, ettei tarvitse muilla töillä musiikkiharrastusta rahoittaa.
Riippuu ihmisestä. On aitoja tyyppejä ja niitä joilla on tarve päteä. Tarvitsevat huomiota ja kuuluisuutta itsetuntonsa pönkittämiseen. Ne joilla on hyvä itsetunto eivät tarvitse sille ulkoista vahvistusta. Tämä sitten näkyy käytöksessä molemmissa tapauksissa.
Olen kitaranero ja ininäsi häiritsee minua!
Ketkä esimerkiksi ovat tälläisiä?