Mitä teit ikävuoder 35-45v?

Etsin miestä elämääni, suunnittelin tulevaisuutta ja opettelin neulomaan sukkia.

Vierailija kirjoitti:

Paneskelin useiden naisten kanssa, enkä kadu mitään. Niitä naisseikkaluja on mukava muistella näin yli kuuskymppisenä jo eläköityneenä panomiehenä. Paljon mukavia muistoja useista mukavista naisista. 

Eläköitynyt panomies 😂 Esitteletkö itsesi noin uusille tuttavuuksille? 

Hoidin vauvoja. Omia.

Tai no tuossa ikähaarukassa sain 2 ja aikaisemmin oli 2. 

Ei siinä mitään huonoa ole, mutta moni muu juttu mitä tapahtunut, olisi saanut jäädä toteutumatta elämässäni. Kuten se, että olemme olleet lukuisten  vastenmielisten rikosten ja sabotointien kohde. Sellaisten joista oikessti  haittaa.

Ja ulkopuoliset idarit uskottelee muille, että ei sellaisia  ole muka ollut ta vaan korkeintaan yks kaks kyseenalaista hämärää juttua.

Tiedät että olet väärässä ta jos  et tiedä, yritä edes ottaa asioista  selvää enemmän. Yllättyisit kuinka  vähän loppujen lopuksi  asioissa on henkilöiden  omaa vikaa ollut. Yllättyisit todella, vaikka aivosi eivät  todennäköisedti edes riitä tajuamaan  kaikkea, vaikka kerrottaisiin tarkemmin. 
 

Olen huomannut että OMG, suurin osa ei tiedä niistä jutuista tai oikeasti  luulee. että kyseesdä  on asia x missä vain jotain väärää tehty, mutta kun ei siinä läheskään kaikki. . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paneskelin useiden naisten kanssa, enkä kadu mitään. Niitä naisseikkaluja on mukava muistella näin yli kuuskymppisenä jo eläköityneenä panomiehenä. Paljon mukavia muistoja useista mukavista naisista. 

Et paneskellut!

Kyllä muuten paneskelin ja en kadu mitään. Eipä jäänyt mitään hampaankoloon, että miksi en mennyt nuorempana. Menin ja panin siis toki paljon ennen noita otsikossa mainittuja vuosilukujakin.

Väittelin, muutin ulkomaille, tein töitä ja lapset. Ostin auton ja talon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paneskelin useiden naisten kanssa, enkä kadu mitään. Niitä naisseikkaluja on mukava muistella näin yli kuuskymppisenä jo eläköityneenä panomiehenä. Paljon mukavia muistoja useista mukavista naisista. 

Eläköitynyt panomies 😂 Esitteletkö itsesi noin uusille tuttavuuksille? 

Ei ole enää uusia tuttavuuksia, jos siis naistuttavuuksia tarkoitat. Olen siis todellakin eläköitynyt panohommista. Painoin menemään silloin kuin kuuluukin eli nuorempana ja nyt voi vaan muistella menneitä hyvillä mielin. Olen siis lopettanut panohommat ihan oma-aloitteisesti kokonaan.

Olen miettinyt tuota nyt viime aikoina että mihin kettuun on kadonnut reilu vuosikymmen sisältäen juurikin tuon mainitsemasi iän. En siis tiedä mitä olen tehnyt mutta kyllä se kaduttaa oli se sitten mitä hyvänsä. Hyvin voi olla etten ole tehnyt mitään. Just olin kolmikymppinen ja nyt on pian viisikymppiset. Järkyttävää.

Opiskelin, tein vähän töitä ja elin kiireistä lapsiperhearkea, joka oli täynnä lasten harrastuksia, koulua jne. Myös mukavia asioita kuten mökkeilyä, runsasta matkustelua, juhlien järjestelyä jne.

Tein töitä.

En tee enää.

M56

Tein yrittäjänä töitä  7 pv viikossa  ympäri vuoden, ei lomia

Lapseni olivat silloin 2-14 -vuotiaita. Siinähän se meni ruuhkavuosissa.

Tein toisen lapsen,  kävin töissä, suoritin yhden tutkinnon, elin normaalia perhe-elämää kahden lapsen ja miehen kanssa.

En  ymmärrä puhetta ruuhkavuosista, sehän on vaan elämää.

Paloin 2 kertaa loppuun, toivuin, opiskelin uuden ammatin sekä laihdutin 30 kiloa. 

45 v ihastuin , mutta  olin jotenkin tunnelukossa. hän kertoi avoimesti omista ongelmistaan. Kaduttaa etten uskaltanut edes yrittää suhdetta, vaikka hän oli .

Ja vielä vuosi jälkeen tuosta hän lähestyi koskettamalla ohikulkieassa. Vaikka tuntui tosi hyvältä, jatkoin matkaa. 

Kyllä kaduttaa. 

Sitä tässä mietin, että mihin ne vuodet meni. Tuntuu etten ole saanut mitään aikaan nuorempanakaan. Lapsia ei ole, opiskelut jäivät kesken. Töitä olen tehnyt paljon, palkkaa saanut vähän. Kaikki kaduttaa.

Omien lasten peruskouluvuodet osui noihin ikävuosiin. Töitä, ruuhkavuosiarkea, myöhemmin aikaa omillekin harrastuksille. Elämäni parhaat vuodet.

N52

Vierailija kirjoitti:

Masennuin.

Kymmeneksi vuodeksi? Toivottavasti sait lääkityksen ja kävit juttelemassa jonkun kanssa.

Erosin pitkästä avioliitosta, rakastuin miesystävääni, vaihdoin työpaikkaa kolme kertaa, lisäopiskelin, lapset tuli aikuisiksi ja tuon heitä. Olen panostanut itseeni. 

Ekat vuodet (35-39) elättelin vielä toivoa elämänkumppanista ja omasta perheestä vaikka tiedostin sen, että lapsiluku tulisi jäämään todennäköisesti yhteen vaikka haaveena oli aina ollut useampi lapsi. Sitten jouduin luopumaan tuosta haaveesta kokonaan ja sen jälkeen olenkin sitten yrittänyt hyväksyä asian ja sopeutua tähän, mutta vaikeaa se on edelleen. Harmittaa aivan hirveästi, ettei sopivaa miestä kohdalle osunut ja tietenkin jo paljon aiemmin kuin vasta tuossa iässä, mutta olisin minä hänet ilomielin elämääni ottanut tuolloinkin. Ehkä vieläkin vaikka en tiedä kuinka pahalta se tuntuisi, että tapaisi sen sopivan vasta nyt kun kaikki on jo mennyttä. Ehkä on helpompaa jos voi ajatella ettei sellaista ihmistä ole olemassakaan.

Lasten ala-asteikä. Rakennettiin ok-talo, puutarhan perustaminen. Töitä ja perhe-elämää