Kun aina pitää löytää syyllinen kaikkeen.

Puolisolla on tapana jonkin vahingon tai virheen sattuessa ensimmäisenä alkaa pähkimään syytä/syyllistä. Esim tytär oikaisi navigaattorin ohjaamana jotain pienempää auraamatonta tietä ja jäi autollaan jumiin. Puoliso alkoi ensimmäisenä moittimaan, miten se nyt siitä ajoi, eikö se yhtään katsonut, miten nuoret on niin avuttomia.

Sen sijaan että miettisi miten auto saadaan irti ja matka jatkumaan. Aivan kuin nuorta ei olisi vituttanut jo ihan tarpeeksi.

Ehkä itse vaan olen nuorena altistunut ja allergisoitunut syyllistämiselle, en millään jaksa kuunnella.