Lue keskustelun säännöt.
Vuodet kiirii, mutta mitään hyvää ei tapahtu
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on maailmasta nyt painostava fiilis. Selvästi itäisessä naapurissa kasvatetaan sukupolvea, joka koulutetaan jo pienestä pitäen sotilaaksi. Joku suomalainen kertoi lehdissä, miten asui venäjällä ja hänen lapsensa opetettiin jo päiväkodissa marssimaan.
Miksiköhän anon videoilla ei ole tästä näkynyt mitään koskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalta tuntuu täälläkin. Ensin meni ne viimesetkin kaverit 18-vuotiaana, 30-vuotiaana menetin koirani ja 36-vuotiaana työni. Muuten kaikki pysynyt vuosikausia ennallaan, sos elämää ei ole, miestä ei ole ollut koskaan, kaikki aika menee kotona yksin. Nyt totutellut työttömyyteen eli uuteen normaaliini. Millonkohan sitä tapahtuis jotain kivaa minullekin...
Mitä hyvää toivot ja mitä olet tehnyt asioiden eteen? Onko sinulla haaveita ja toteutatko niitä?
Itselleni on tapahtunut monia kivoja asioita viime vuosina. Olen opiskellut ja valmistunut, käynyt matkoilla, olen ostanut kivoja juttuja, jos muuten elämä on ollut samaa tylsää. Olen tutustunut ihmisiin ym. En siis ole odottanut, että jotain mukavaa vsin tulee enkä ole muilta vaatinut, vaan itse pitää luoda kivaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Samalta tuntuu täälläkin. Ensin meni ne viimesetkin kaverit 18-vuotiaana, 30-vuotiaana menetin koirani ja 36-vuotiaana työni. Muuten kaikki pysynyt vuosikausia ennallaan, sos elämää ei ole, miestä ei ole ollut koskaan, kaikki aika menee kotona yksin. Nyt totutellut työttömyyteen eli uuteen normaaliini. Millonkohan sitä tapahtuis jotain kivaa minullekin...
Mitä haluat tapahtuvan ja mitä olet tehnyt? Etsitkö kumppania tai ystäviä mitenkään? Oletko miettinyt uuden koiran hankintaa? Mistä haaveilet?
Kyllä tapahtuu, kun itse laittaa tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina keksinyt toteuttamiskelpoisia unelmia ja ponnistellut niitä kohti. Joskus pienempiä, joskus suurempia. Pääasia, että elämä ei jää kurjuuteen junnaamaan.
Aivan niin. Ei sitä sinun elämää kukaan muu tule tekemään. Järjestä itsellesi elämyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Samalta tuntuu täälläkin. Ensin meni ne viimesetkin kaverit 18-vuotiaana, 30-vuotiaana menetin koirani ja 36-vuotiaana työni. Muuten kaikki pysynyt vuosikausia ennallaan, sos elämää ei ole, miestä ei ole ollut koskaan, kaikki aika menee kotona yksin. Nyt totutellut työttömyyteen eli uuteen normaaliini. Millonkohan sitä tapahtuis jotain kivaa minullekin...
Vähän sama juttu paitsi en ole edes kokenut mitään raskaita menetyksiä. Silti stressaan usein tulevaa vanhempien kuolemaa ja muuta. Tulevaisuus vaikuttaa täysin ankealta kun ei siellä näy kuin tuo ja se omakin rapistuminen. Mitään parisuhdettakaan en halua enkä saa iloa asioista mistä ennen sain. Nykyään kyllästyn nopeasti asioihin koska loppujen lopuksi missään ei ole mitään järkeä. Lapsuuden näyttelijöitäkin kupsahtelee nyt jatkuvalla syötöllä vaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa, kun rahaa menee yhä harvempiin käsiin. Köyhät köyhtyvät. Koko ajan vähätuloisten palvelut häviävät ja kallistuvat.
Lisäksi siellä sodittiin mitä, köyhiä maalaisia vastaan ja ukrainaan taas kipataan rahaa jatkuvalla syötöllä koko euroopan voimin. Pitääpä ihan miettiä loppuuko tää sota ihan lähiaikoina....