Lue keskustelun säännöt.
Oletko onnistunut korjaamaan kuolleen parisuhteen?
29.10.2026 |
Jos parisuhteesi on ajautunut tilaan, jossa kumppanin läsnäolo tuntuu lähinnä ikävältä, ja läheisyyttä ei ole, oletko onnistunut korjaamaan tilanteen, vai onko suhde päättynyt eroon? Vai kenties olette sopeutuneet tilanteeseen ja elätte kämppiksinä/avoimessa suhteessa?
Jos tilanne on korjaantunut, miten se tapahtui, ja mitä on vaatinut suhteen osapuolilta?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Lienee epämukava aihe kun ei tullut yhtään vastausta
Kuolleen parisuhdetta tuskin pystyy elvyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, joka kerta on erottu, tosin emme olleet naimisissa eikä lapsia.
Tiedän parikin tuttua jotka ovat yrittäneet ksikenmasilman "eheytyskursseja" ja terapiaa ym lähinnä kai lasten takia. Toinen pari jaksoi zempata (teeskennellä) pari vuotta, toinen sinnitteli kunnes lapset lähti maailmalle ehkä 5-6v ja pistivst lusikat jakoon.
Menkää terapiaan jos on pakko yrittää jatkaa esim perheen takia.
Tai muuttakaa hetkeksi erillenne, tosinnsilloin vapauden huuma voi viedä voiton eikä enää todellakaan huvitä palata yhteen, mutta voi käydä niin että hetken yksin sinnitellessä se oma kumppani ja yhteiselämä alkaakin taas houkuttamaan.
Veikkaan että sulla on tuhansia kohtalotovereita. Pitkissä liitoissa käy usein noin et kumppani lähinnä ahdistaa eikä toista jaksais enää yhtään.
Meilläkin mies on koiran kans mökillä 80 km päässä aina kun mahdollista, muutoinkin viettää aikaa ulkona ja metsällä koiran kans tosi paljon. Meillä on omat menot ja omat aikataulut, yhdessä yli 30v, lapset lähteneet omilleen, lähinnä meillä on yhteinen osoite ja omaisuus joka pitää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuolleen parisuhteen voisi yrittää elvyttää henkiin näin halloweenin aikaan, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihinkä se siitä klorjaantuisi?
... korjaantuisi...
En halua, tule sinä sinkku noutamaan tämä kuuma saaliisi vaan. Helpolla lähtee. Hei hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Hautarauhan rikkominen on sitä paitsi lailla kielletty.
Olen pohtinut positiivisia puolia suhteessa. Yhdessä olemme. Meistä on molemmille apua arjen askareissa.
Sitä paitsi yksin on mälsää. Pitkä suhde on. Oon keskittynyt omaan suhtautumiseeni kumppania kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut positiivisia puolia suhteessa. Yhdessä olemme. Meistä on molemmille apua arjen askareissa.
Sitä paitsi yksin on mälsää. Pitkä suhde on. Oon keskittynyt omaan suhtautumiseeni kumppania kohtaan.
Kuulostaa... kämppäkaveruudelta!
Vierailija kirjoitti:
En ole, joka kerta on erottu, tosin emme olleet naimisissa eikä lapsia.
Tiedän parikin tuttua jotka ovat yrittäneet ksikenmasilman "eheytyskursseja" ja terapiaa ym lähinnä kai lasten takia. Toinen pari jaksoi zempata (teeskennellä) pari vuotta, toinen sinnitteli kunnes lapset lähti maailmalle ehkä 5-6v ja pistivst lusikat jakoon.
Tämä vaikuttaa olevan omassakin lähipiirissä se normi. Siksi ihmettelen kovasti neuvoja kun palstalla kehotetaan "lähestymään" puolisoa suhteessa, joka kuoli pystyyn 20 vuotta sitten.
Ehkä nää on jotain uskiksia, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein välillä ymmärrä ihmisiä. Ei mitään sinua vastaan, Ap, mutta itse lopetan suhteen, kun se ei enää ole parisuhde. Kämppäkaveruus on eri asia. Ystävyys on eri asia. Parisuhteeseen kuuluu voimakas tunne siitä, että rakastaa kunnioittaa toista yli kaiken, kävelisi auton eteen hänen puolestaan, luottaa toisen uskollisuuteen ja lisäksi himoitsee ja haluaa tätä seksuaalisesti monta kertaa viikossa.
Uskon, että miehelläsi on jo toinen. Ei mies ole kylmä seksuaalisesti, jos on nainen talossa, mistään muusta syystä.
Ja anteeksi, että sanon tämän näin suoraan, mutta ikäänkuin näen kohteliaan tekstisi läpi, että sinä et ole se kylmyyden aiheuttaja. Et ole myöskään syypää siihen, että toinen on muuttunut. Lähde, on minun neuvoni.
Et sinä voi yksin mitään parisuhdetta pelastaa. Molempien pitää haluta sitä. Ei se muuten onnistu. Mulla tuli ero. Sitä edelsi henkinen välimatka ja puoliso teki viikot töitä muualla. Oli siis osan viikosta pois. Viikonloput kotona väsynyt. Ei kuljettu missään muualla kuin kaupassa.
Kysy rehellisesti kumppanilta haluaako se panostaa suhteeseen vai ei? Mennä parisuhdeterapiaan tai luoda yhteinen harrastus? Pyydä rehellinen vastaus. Jos ei halua nii ero on paras vaihtoehto. Ei hukata kummankaa aikaa enää. Voit löytää jonkun muun kun ensi käsittelyt nykyiset asiat pois kunnolla. Älä ryntää heti uuteen. Muuten vanhat ongelmat tulee sinnekin jossain vaiheessa.
Läheisyyttä ei ollut ja ex-mies teki hyvin selväksi ettei hänellä kiinnostanut. Ero tuli, ja uusi elämä alkoi.
Tai toinen mies? Jos miehesi ei ole niin kiinnostunut naisista vaan löytänyt sukupuoli identiteetin myöhemmin. Sekin on mahdollista.
Yksi tuttavani selittelee samassa tilanteessa kaikkea miehen työllä. Naisilla on muutenkin tätä taipumusta, uskotaan niitä miehen töihiin, ylitöihin, työmatkoihin tai työn luonteeseen ja kuormittavuuteen liittyviä selityksiä. Ei niillä ole mitään tekemistä keskinäisen kemian, halun ja sen toteutumisen kanssa, ei todellakaan. On rekkamiestä joka ei ole ikinä kotona ja masentunut nainen joutuu kantamana yksin kuormaa läheisistään ja lapsistaan, on kaupallisen alan paskanjauhajaa, joka suorastaan työkseen manipuloi ihmisiä - miksei manipuloisi selityksineen vaimoaankin ylitöittensä ja työmatkojensa syistä.
Älkää. Naiset. Uskoko. Vaan. Lähtekää. Ja. Aloittakaa oma upea, uusi elämänne viimeistään tänään. :)
Lienee epämukava aihe kun ei tullut yhtään vastausta